7. Pyydä multa anteeks kunnolla

4.6K 260 40
                                    

Herään suudelmaan kaulallani. "Älä jätä jälkee..." kuiskaan. Jack irvistää ja vetää minut syleilyynsä. Aurinko paistaa taivaalla jo korkealla, joten luulen kellon olevan kymmenen. "Huomen on kouluu" mutisen ja alan nousemaan ylös. Jack vain veti peittoa ekemmän päälleen ja mutisi jotain tyynyyn. Suoristin vaatteeni ja lähdin vessaan. Huuhtelin kasvoni kylmällä vedellä. Katsoin peilikuvaani ja näin edelleen vihreä silmäisen pörröhiuksisen tytön. Otin ponnarin ranteestani ja sidoin hiukseni korkealle ponihännälle. Palasin takaisin olohuoneeseen etsien katseellani Jackiä. "Jack?" kysyn ja lähden kävelemään kohti sohvaa jossa nukuimme. "Mul on nälkä" sanon huomattuani pojan makaavan selällään lattialla sohvan takana. "Mm..." tämä mutisi ja nousi ylös. Lähdin seuraamaan poikaa. Tämä johdatti minut pieneen keittiöön joka oli sisustettu valkoiseksi. Kaikki näytti olevan täällä valkoista. "Miten sulla on varaa tälläseen asuntoon?" hämmästelen. "Iskä on lääkäri" poika vain sanoo. Nyökkään ja istun työtasolle. Poika vain hymyilee ja kumartuu minua kohti. Hän antaa pienen suukon huulilleni ja avaa hanan. Hän ottaa lasinbja täyttää sen vedellä. Hän ottaa ryypyn lasista ja ojentaa lasia minulle. Otan lasin vastaan ja juon veden loppuun.

Istuimme sohvalla. Jack näpytteli kännykäänsä. Istuin nojaten poikaan. Lämpö huokui pojasta minuun. Hän olisi unelma poika kaikille tytöille, mutta hän valitsi minut. Suljin silmäni ja kiersin käteni pojan ympärille. Hymähdin kun Jack veti minut kainaloonsa. "Tilattaisko ruokaa?" kysyn. "Naaah... Mä voin hakee hesest jotai" poika hymyilee ja lähtee liikkeelle. Väännän kasvoilleni surullisen ilmeen. "Mä tuun kyllä takas." tämä hymähtää.

Puoli tuntia Jackin lähdöstä

Pyörittelin puhelintani hermostuneena. Vihaan olla yksin talossa. Tuntuu kuin joku tarkkailisi minua. Päätän mennä keittiöön. Tulin takaisin olohuoneeseen ja kävelin sohvan ohitse parvekkeelle. Katselin kaupunkia. Jackin talo sijaitsi keskustassa, joten katseltavaa riitti. Laskin autoja jotka täkulkivat alitseni. Nyt Jackin lähdöstä on n. 40 minuuttia. Päätin soittaa Jackille. "Jack? Missä sä oot?" puhun puhelimeen hiljaa. "Öö tääl on vähä ruuhkaa *tytön kikatusta taustalla*" jack vastaa "Jack, kuka siel on?" kysyn pettyneenä kuullessani tytön naurua. "Ei ketää, moikka" poika löi luurin korvaan. Suuni loksahti auki. Tungin kännykkäni taskuun ja lähdin parvekkeelta. Tungin kamani reppuuni ja heitin sen selkään. Solmin kenkäni nauhat ja avasin oven raivoissani ja lähdin hissille. Astuin hissii ja painon pohjakerroksen nappia. Nielin kyyneliäni. Hän ei tarkoittanut mitään. Hän oli vain tahtonut minut sänkyyn, pitää minuakin yhden yön juttuna. Hissin ovi avautui. En edes odottanit, että se olisi kokonaan auki kun minä jo olin mennyt siitä läpi. Olin raivoissani, surullinen ja pettynyt samaan aikaan. Ulko-ovi avautui. Kävelin nopeasti ulos. Tiesin, että näkisin Jackin koulussa. Vältteleisin tätä loppuunnsaakka. Loma alkaisi kuukauden päästä. Puren huultani, minun täytyisi kestää tämä tuska. Itse minä sen aiheutinkin. Olin luottanut tuohon poikaan. Olin antanut tälle anteeksi liian helposti. Olin käyttäytynyt kuin hän omistaisi minut.

Matka kului hitaasti. Kuljin pää painuksissa edelleen nielien kyyneliä. Nyt nimittäin tunnistin naurun puhelumme taustalla, Tanja. Vedin henkeä. Käteni tärisivät ja päässäni alkoi huippaamaan. Hoipertelin hetken. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaa. Vastaan ei kävellyt ihmisiä. En kuullut autojen hurinaa. Olin lähellä kotia. Huokaisin ja lähdin kiihdyttämään vauhtiani. Kävelin kotiovelle ja soitin ovikelloa. Vedin hymyn huulilleni. Jorma avasi oven ja hämmästyi suuresti. "Luulin että oot jo täällä ku poikaystäväs kävi..." tämä hämmästeli. Minä vain pudistin päätäni itku kurkussa ja kävelin sisään. Riisuin kenkäni ja potkaisin ne jonnekkin. Marssin suoraan Tanjan huoneeseen ja näin tämän Jackin kanssa. Arvaatteko mitä. Suutelemassa toisiaan. "JACK!!" Kiljaisin itku kurkussa. Huomasin heidän molempien kääntyvån minuun kohti. "Miks sä....?" Nyyhkytin ja poistuin itkien. Lukittauduin huoneeseeni. Istuin sängylleni ja näin ruusun pöydälläni. Sen saman kuihtuneen ruusun. Katsahdin oikealle ja näin teinipeilin. Parahdin itkuun nähdessäni sen. Kaikki mitä Jack sanoi, kaikki mitä tämä lupasi. Kaikki on ohi. Ensisuudelmani tällä sängyllä, ensimmäinen rakkauteni, murskasi sydänneni. Kaivauduin peittoni alle. "Iskäääää!" kiljaisin. Ensimmäisen kerran elämässäni kutsuin Jormaa isäksi. Jorma säntäsi huoneeseeni ja näki minut itkemässä. Hän ryntäsi luokseni. "Jack" nyyhkäisin ja parahdin taas itkuun. Isä vain katsoi minua ymmpärtävänä ja lähti huoneestani. Kuulin huutoa Tanjan huoneesta. "MITÄ MÄ SANOIN TÄLLÄSESTA??" Kuulin isäni äänen. Suljin silmäni ja painoin pääni tyytnyyn. Tämähän päivä meni hyvin.

Kouluaamu. Nousin ylös. Puin itseni. Söin ja äitini heitti minut taas kouluun. Astuin autosta ulos. Kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua. "MITÄ VITTUU TE TUIJOTATTE?" Karjaisin äänellä jota en edes tunnistanut omakseni. Kaikki kääntyivät pois. Kävelin koululle suoraan ensimmäisen tunnin luokkaan.

Tunti loppui ja kävelin taas seuraavalle tunnille. Olisi historiaa. Näin Axelin minusta muutaman metrin päässä. Kävelin tämän luokse ja löin tätä kaikilla jäljellä olevista voimista nyrkillä selkään. "Sä annoit myn numeron Jackille" sihisin hampaideni välistä kun Axel kääntyi. Tämä esitti tietämätöntä. Kohotin käteni ja puristin sen nyrkkiin. "Vai mitä?!" sihisin ja latasin jälleen kaikkia voimiani nyrkkiin. "No okei mä annoin sen sille!" poika tunnusti. Sain vihani hallintaan ja painoin nyrkkini alas. "Oliki sitte viimene kerta" murisin ja painuin luokan perälle.

Koulu loppui. Äiti ei jälleen päässyt hakemaan. Tänään minä kävelisin kotiin. Kävelin paikan ohi josta Jack olu ottanut minut kyytiin ja tuonut kotiin. Pyyhkäisin kyyneleen silmästäni ja jatkoin matkaani.

Mä rakastan draamaa:O:O Tätä on odotettu^.^ eiks vaa≧ω≦
Mut mielipiteitä saa taas laittaa ja kaikkee kivaa(⌒o⌒) luulen et tänää tulee viel muutama osa, se olis mun tavote¯\_(ツ)_/¯

XoXo ~Elli

BAD BOY for others (Finished)Where stories live. Discover now