BAD BOY for others (Finished)

5. Voin muuttua, sun takia

TIIÄN ET KAIKKI ETENEE TÄS TARINAS NÄIN ALUKS NOPEEATI, MUTTA DRAAMAAKIN TULEE!

XoXo ~Elli

Lauantai. Suosikki päiväni. Sain selville, että äiti ei päässytkään hakemaan eilen koulun jälkeen, mutta ei siinä mitään hätää. Kävelin kotiin rauhallisesti hyräillen jotain random rakkausbiisiä kun taas Jack ajoi autollaan vierelleni kysyten tarvitsenko kyytiä. Totta kai minä myönnyin, monen kilometrin kävelymatka ei oikeastaan tällä hetkellä houkutellut. Jack saatoi minut kotiovelle saakka. Sen seurauksena äiti alkoi kysellä minulta kiduttavia kysymyksiä: seurusteleks te? Ootteko harrastanu se*iä? Käyttääkö hän huumeita? Vastasin kaikkeen totuuden mukaisesti, EI.

Olen laittautunut melko normaalisti. En tahtonut tämän luulevan, että olin pukeutunut tämän vuoksi. Sovimme juuri ennen kuin tämä lähti, että tapaamme meillä. Ruusu oli alkanut jo kuihtumaan, eli varmaankin viimeisiä päiviään. Olin silti asetellut sen kauniisti pöydälleni pieneen ruukkuun. Katsoin itseäni teinipeilistä. Hiukset auki, ne ovat luonnistaan suorat. Vaaleat farkut joiden lahkeet olen jälleen käärinyt ja viinin punainen ohut, mutta löysä pitkahihainen. Kasvoilleni olin vain sipaissut ripsiväriä. Hymyilin.

Ovikello soi. Juoksin alas. Avasin oven ja katsoin poikaa hymyillen, vaikka sydämmeni hyppi rajusti. Jack astui sisään mustassa hihattomassa paidassa ja harmaissa lökäreissä. Äiti ei ollut tänään kotona. Jack tervehti isäpuoltani kättelemällä. Tämä esitti meille kiusallisen kysymyksen. "Niin uinkas kauan sitä ollaan oltu yhdessä?" tämä naurahti. Muutuin punaiseksi. Jack vain röhähti nauruun. "Ei me vielä seurustella" tämä hymyili ja otti kädestäni kiinni ja veti minut kiinni itseensä. "mennään jo" valitin. Jack nyökkäsi huvittuneena isäpuolelleni joka hymyili hieman pettyneen näköisesti.

Avaan huoneeni oven. Jack menee suoraan istumaan sängylleni, kuin tämä olisi kotonaan. Istuin tämän viereen. Jätin väliimme puolisen metriä. "No kerro mulle sun elämänkertas" utelin. "Nooh... Synnyin vuonna 1998 aprillipäivänä helsingissä. Mun äiti kuoli synnytykseen ja asuin mun iskän luona viimevuoteen saakka, sit muutin tänne asumaan." tämä kertoi lyhyesti ja jäi katsomaan minua. "ai mun vuoro?" hämmennyin. Poika nyökkäsi hymyillen. "No mä synnyin vuonna 1999 kesäkuun yhdeksännestoista... Mun iskää en oo koskaan tavannu ja mulla on sisko joka on mua 3 vuotta vanhempi.. Mun isäpuolen sä jo tapasitki, Jorman. En oo koskaan käyttäny mitään päihteitä. Sä?" kerroin vakavana. "No joo... Mä poltan.." poika tunnustaa. "Mut mä voin muuttua, sun takia" poika vääntää hymyn huulilleen. Katson poikaa. "ootko juonu tai käyttäny huumeita?" kysyn vielä vakavana. Poika pudistaa päätään. Nyökkään helpottuneena. "Otetaaks selfie?" poika kysyy. Katsok poikaa ilmeellä 'ookko jä tosissas'. " frendit ei usko et oon sun kans." tämä sanoi rauhallisesti ja kääntää kännykkänsä näytön kohti minua. Päädyn vain katsomaan tämän kallista kännykkäänsä. Nyökkään hajamielisesti ja vedän pojan teinipeilini luokse. Siellä tämä kaappaa minut takaa päin halaukseen ja napsaisee parisataa kuvaa. Nauran tämän kuvien napsimista. Senoikeastaan näytti sopivan kuvaan. Näytti melkein siltä, että olisimme olleet yhdessä koko elämämme.

"Ei sitä vaan toi!" sanon ja osoitan kuvaa jossa hymyilen kauniisti. "Ei vaan tää" Jack sanoo ja avaa kuvan jossa me molemmat nauramme. Nyökkään. Pojan hymy on lumoava ja sopii yhteen omani kanssa. Olen unohtanut, että poika on kiusannut minua lähes koko ajan kun olen ollut lukiossa. Kaikki murheeni olivat poissa, kuin pyyhitty piis kumilla. "lähetä mulle pari" kehoitan poikaa. Päädyinnvain nappaamaan pojan kännykän ja lähettämään kuvat itselleni. Otin myös itse muutaman kuvan itsestäni. Nauroin kovaa tyttömäistä nauruani kun katsoin taustaa. Jackin hännentyneet ilmeet muuttuivat joka kuvassa hymyilemimmiksi. Asetin yhden kuvan pojan taustakuvaksi ja annoin kännykän takaisin hänelle.
Istuin pojan viereen. Jack siirtyi lähemmäs minua ja otti kasvoistani kiinni. Tämä siirtyi lähemmäs. Suljin silmäni ja tunsin huulet omillani. Kosteat huulet käväisivät vain nopeasti ensin huulillani, kuin kysyäkseen lupaa. Vedin pojan kasvot omiini kiinni ja annoin vastasuudelman. Tuhannet ilotulitteet räjähtivät sisälläni. Ensi suudelmani. Ajasin kännykkäni näytön ja otin kuvakaappauksen kellon ajasta. Tämän päivän aijon muistaa. "mennääks meille?" poika kuiskasi raskaasti.

Mennäkkö vai eikö mennä?
Nähdään taas seuraavassa osassa♡
XoXo ~Elli