Ohuella jäällä

Luku Kaksikymmentäyhdeksän

"En aio valehdella teille. Sabersit ovat kova vastus ja voin vannoa, että he antavat kaikkensa. Olette pelanneet helvetinmoista peliä viimeiset kuukaudet. Antakaa tekin kaikkenne ja se riittää minulle. Kun astutte jäälle tänään, muistakaa kuka olette. Muistakaa, miksi te pelaatte. Muistakaa roolinne ja vastuunne. Me pelaamme toisiamme varten, joukkueen vuoksi. Jokainen antaa kaikkensa jokaisella peliminuutilla. Tänään emme jätä mitään sattuman varaan. Tänään me lähdemme jäälle voittamaan."

Sanat kaikuivat pukukopin seinillä, eikä kukaan uskaltanut hiiskahtaakaan.

"Voimme voittaa tämän, pojat", Silva sanoi, pehmeämmin. Ja huusi sitten; "Yhdessä!"

Johon edustusjoukkue vastasi ulvoen yhtä ääntä: "Yhdessä!"

Kaukalon pinta kimalteli koskemattomana, sinisessä valonkajossa hämärässä hallissa. Brooks veti sisään kirpeätä sisäilmaa, adrenaliini alkoi pumpata suonissa ja lämpimissä lihaksissa. Musiikki lähti soimaan ja yksi kerrallaan edustusjoukkuelaiset syöksyivät kentälle. Katsomot olivat täynnä punavalkoiseen pukeutuneita katsojia, liput liehuivat raivokkaasti ja kantautuvat huudot hukuttivat heidät alleen.

Ensimmäinen ketju otti paikkansa jäällä.

"Oletteko valmiita?" Elias kysyi, hammassuojus puoliksi suussa.

"Minä? Synnyin valmiiksi", Kenneth vastasi.   

"Voitetaan tämä paska", Brooks vastasi.

Elias, Brooks ja Kenneth iskivät hanskat yhteen ja hajaantuivat jäällä. Brooks asettui aloitusympyrän laidalle. Tate pysähtyi toiselle puolelle. Jännitys väreili ilmassa sietämättömänä kuin sähkövirta, kun raitapaitainen tuomari valmistautui pudottamaan kiekon.

"Anna tulla, Myers", Tate härnäsi.

"Aina."   

Tuomari astui taaksepäin, vilkaisi kenttää ja varmisti, että pelaajat olivat valmiita. Sitten hän kohotti kätensä. Hetken hallissa oli täydellisen hiljaista. Kuumat hengitykset höyrysivät kevyesti ilmassa.

Kiekko putosi jäälle ja taistelu alkoi.

Brooks ja Tate hyökkäsivät kohti kiekkoa yhtä aikaa, mutta Brooks oli nopeampi. Kiekko putosi hänen lapaansa ja hän pisti sen eteenpäin nopeasti.

Pelaajat ryntäsivät eteenpäin raivolla, mailat iskeytyivät yhteen ja luistimet viuhuivat jäällä. Jokainen luistimen viilto jään pinnalla sai yleisön pidättämään hengitystään, odottaen innokkaasti seuraavaa liikettä.  Seisomakatsomossa tulisieluiset miehet huusivat ja lauloivat ja kannustivat omia poikiaan kurkut suorina ja nyrkit ilmassa.

Kun Elias ja Brooks olivat jäällä, Sabersien puolustajat tekivät kaikkensa, jottei heillä ollut millimetriäkään tilaa. Joka kerta, kun edistyminen kentällä pysäytettiin turhautuneisuus kasvoi. Mutta toisaalta, Brooks ei ollut odottanut mitään muutakaan. Katsoi, kun taas kerran kiekko varastettiin häneltä ja syöksyi perään.

Pelin intensiteetti ja nopeus kasvoivat sekunti sekunnilta. Jään kiiltävä pinta rahisi ja pirstaloitui, kun jääkiekkoilijat syöksyivät kaukalossa etsien tietään maalille. Brooks oli hengästynyt, ei löytänyt hetkeä vaihdolle.

Diego jyräsi Brooksia härnännyttä puolustajaa niin, että tämä sinkosi selälleen jäälle. Brooks sai kiekon koukattua lapaansa, syötti Eliakselle, joka oli jo matkalla hyökkäysalueelle.

Elias sai otti kiekon kiinni ja liikkui nopeasti, ohitti vastustajansa sulavasti ja lähestyi vaarallisesti maalivahtia. Hän ei ehtinyt kauas, kun Sabersien puolustaja iski häntä vasten voimakkaalla selkään kohdistuvalla taklauksella.