Tarina jääkiekkojoukkueesta, mutta ennen kaikkea tarina kahdesta pojasta.
Brooks Myers on Oakridge Ottersien kapteeni ja valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet valitaan seuraavana kesänä pelaamaan NHL:ään. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa elätt...
// Tulevassa luvussa kaukaisia viittauksia itsemurhaan. Ei mitään konkreettista, mutta jos aihe ahdistaa niin varoituksena.
Side edustusjoukkuelaisten välillä oli murtumaton. Nuoret pojat viettivät jääkiekon äärellä niin paljon aikaa, että olivat pakostakin toisilleen lähes kuin toinen perhe. Pukukopissa ei ollut salaisuuksia. He olivat yhtä ja jakamattomia.
Kun yksi osa hyvin öljytyssä laitteistossa reistaili, sen huomasi. Pojat olivat huomanneet Eliaksessa jotain outoa. Utuiset, väsyneet silmät ja lähes huomaamattoman ilmeettömyyden.
Elias halusi tehdä asiat oikein. Siitä hetkestä, kun hän oli vetänyt päälleen isänsä vanhalla numerolla varustetun punavalkoisen pelipaidan, hän oli tehnyt kaikkensa, että muulla edustusjoukkueella oli hankalaa. Hänelle ei ollut koskaan riittänyt, että asiat tehtiin vähän sinnepäin. Ei ollut mitään "tarpeeksi hyvää". Hän hioi ja hinkkasi, kunnes saavutti täydellisyyden. Juuri se lähes maaninen periksiantamattomuus oli tehnyt heistä parempia. Kokonaisuutena ja yksilöinä. Ei sillä, että kukaan ikinä myöntäisi sitä ääneen.
Loukattuaan ranteensa Elias oli ollut aave entisestä itsestään. Brooks ymmärsi. Luuli ymmärtävänsä. Kahden viikon sairasloma aivotärähdyksen jäljiltä oli ollut kova paikka Brooksille. Kun ei päässyt tekemään sitä mitä rakasti, kipu oli lähes sietämätöntä. Elias ei kuitenkaan vaikuttanut kärsivältä, lähinnä apaattiselta. Hän oli lyöty koira, joka alistui vikisemättä kohtaloonsa.
Jotain mitä Elias ei ollut koskaan ollut.
"Olenko se vain minä, vai onko Elias jotenkin...en tiedä...outo?" Diego kysyi, kun pukukopin ovi sulkeutui Eliaksen perässä. "Hän ei sanonut mitään siitä hirveästä rystylaukauksesta."
Pojat nyökyttelivät epämääräisesti.
"Eikai tämä nyt ole niitä juttuja?" Kenneth kysyi.
"Mitä juttuja?" Andrew kysyi.
"No, että paineet menevät päähän ja hän tekee suikkarin."
"Suikkarin?"
"Tiedättekö? Itsari", Kenneth selitti. Hän tehosti sanaa esittämällä ampuvansa itseään sormella päähän.
"Mikä vitun suikkari? Suikkari on suihinotto", Andrew nauroi.
"Suikkari. Itsari. Suisiidi."
"Olkaa nyt jumalauta joskus hiljaa", Brooks sihahti tullessaan ulos suihkusta. Taukoamaton ympäriinsä pörrääminen ja häseltäminen raastoi häntä.
"Ehkä meidän pitäisi järjestää hänelle läksärit", Diego sanoi.
"Ai taivaaseen?"
"Voi vittu, Kenneth. Oletko ajattelut, että täällä voi olla ihmisiä, joiden mielestä tuollainen läppä on A, mautonta ja B, ahdistavaa?" Diego pudisteli päätään.
"Tunnette minut. En tarkoita mitään pahaa."
"Heitä läppää jostain muusta."
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
