Tarina jääkiekkojoukkueesta, mutta ennen kaikkea tarina kahdesta pojasta.
Brooks Myers on Oakridge Ottersien kapteeni ja valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet valitaan seuraavana kesänä pelaamaan NHL:ään. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa elätt...
"Niin no, mielipiteesi merkitsee minulle hyvin vähän."
Elias irvisti Brooksille. Pojan kylmänvaaleat silmät, jotka olivat tavallisesti kirkkaat ja lämpimät, olivat nyt synkät ja kylmät.
"Oletko mustasukkainen? Siitäkö tässä on kyse? Sanoit, ettet ole kiinnostunut Feliciasta."
Elias tuhahti pilkallisesti. "Oletko noin tyhmä?"
Brooks ja Elias tuijottivat toisiaan kiivaasti. Elias kääntyi ensimmäisenä pois ja alkoi kerätä tavaroitaan.
"Minun pitää mennä tunnille."
Niillä sanoilla Elias nousi pöydästä ja paineli tiehensä päättäväisin askelin. Ulkopuolelta olemus oli rauhallinen ja kerätty, mutta sisällä myllersi. Eliaksen oli päästävä pois. Päivä päivältä oli vaikeampaa katsoa Brooksia silmästä silmään ja esittää, ettei hän välittänyt.
Brooks elehti ymmyrkäisenä vaaleatukkaisen pojan loittonevalle selälle. "Vähän dramaattista?"
"Sillä nyt on taas pikkuhousut persvaossa", Andrew vastasi.
"Emme edes tehneet mitään."
"Halusitko sinä?"
"Se ei tuntunut hyvältä idealta."
Andrew nyökkäsi, vaikkei ymmärtänyt. Hän oli poika, joka ajatteli vain omia halujaan.
"Ja sitä paitsi, en pystynyt..."
"Mitä?"
"En saanut stondista."
"Aika paha."
Brooks vilkuili ympärilleen ja tarkisti, ettei kukaan kuunnellut heitä. Andrew painautui matalaksi vasten ruokapöydän pintaa, kuin he olisivat suunnitelleet salaliittoa.
"En tiedä tuosta mitään, koska saan stondiksia katsellessani mallinukkeja mutta jätkä, sitä tapahtuu. Se on normaalia. Olen kuullut. Muilta ihmisiltä."
"Normaalia tai ei, niin tunnelma valahti aika nopeasti."
"Olitte kännissä, mutta....usko minua, en haluaisi sanoa tätä, mutta Elias on tavallaan oikeassa. En voi uskoa, että aion oikeasti sanoa näin, mutta kannattaako teidän panna jos ette ole palaamassa yhteen?"
Tietenkin Elias oli oikeassa.
"Ellet ole jättänyt jotain todella olennaista kertomatta?"
"Ei se toimisi", Brooks sanoi. Eikä hän edes halunnut palata yhteen. Ne muutamat tunnit olivat paljastaneet heistä enemmän kuin kuluneet neljä vuotta.
He olivat puhuneet. Ehkä liikaa. Ehkä heidän olisi aina pitänyt puhua enemmän. Kumpikaan ei ollut ihan varma. Andrew oli kusipää, mutta joskus hän osasi olla ajattelevainen kusipää.
"En tiedä lohduttaako tämä sinua, mutta minä ja joku muija Saint Sebastianista panimme perjantaina. Olin niin jäätävässä kunnossa, että sammuin kesken suihinoton."
Brooks nauroi ja kupla puhkesi.
"Minkä minä sille voin, että imurikin imisi innokkaammin."
"Kuka imee ketä?" Kenneth kysyi ja paiskasi tarjottimensa pöydälle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
