Ohuella jäällä

Luku Kaksikymmentäkuusi

"Antanut muiden poikien ottaa suihin?" Elias ehdotti.

Caroline oli tukehtua viiniinsä.

"Mitä sinä valitset tehdä on sinun oma asiasi, mutta sinun pitää ryhdistäytyä. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa taas tehdä niitä oikeita valintoja."

"Ai sellaisia valintoja kuin sinä? Niin kuin sinä valitsit panna äidin parasta ystävää?"

Jackson ja Elias Somerset tuijottivat toisiaan kiivaasti pöydän yli. Caroline laski lautasliinan kädestä niin nopeasti, että pöytä heilahti ja vilkaisi viileästi aviomiestään. 

"Sinun on ihan turha moralisoida Eliasta. Sinä ja minä emme ole tehneet mitään muuta kuin vääriä valintoja. Miten oletat, että poikamme osaisi tehdä yhtään parempia?"

Caroline oli humalassa. Kuten joka ilta.

"Onko se nyt mikään ihme, että poikamme on narkkari, kun katselee sinun ryyppäämistäsi täällä joka päivä!"

"Joudun juomaan, koska en muuten kestä katsoa sinua!"

"Ota sitten avioero!"

"Ottaisin jos voisin!" Caroline kirkui.

"Kukaan ei estä sinua! Voit kävellä vaikka nyt tuosta ovesta."

"Sinä tiedät, etten voi", Caroline sihahti myrkyllisesti.

Caroline Somerset ei voisi hakea avioeroa miehestään, koska silloin hänelle ei jäisi mitään. Hän oli koko elämänsä elänyt tämän rahoilla. Elias tiesi, että hänen äitinsä ainoa toivo oli, että hän pelastaisi tämän jonain päivänä. Elias ei ollut varma halusiko.

"En kuullut näitä valituksia, silloin kun olet voinut laiskotella päivät pitkät kotona ja lipitellä viiniä niiden muiden ihan yhtä pimeiden kotirouvien kanssa. Olen maksanut kaiken. Lennättänyt teitä ties minne luksuslomille. Maksanut sinun "harrastuksesi" ja kännäilysi. Ja sinun poikasi kännäilyn-"

"Pidä vittu rahasi. Kukaan ei ole pyytänyt niitä", Elias tuhahti.

"Voi helvetti!" Jackson pamautti käsillään pöytää ja aterimet helisivät. "Olette molemmat kaksi kiittämätöntä, laiskaa paskiaista!"

Somersetin perhe hajaantui pöydästä. Elias juoksi portaat ylös huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni niin lujaa, että ovenkarmit vapisivat. Hän vaihtoi juoksuvaatteet päälle ja meni ulos. Juoksi pimeässä hiekkatiellä niin kauan, että keuhkot huusivat eikä hän enää pystynyt ottamaan ainuttakaan askelta.

Caroline Somerset meni makuuhuoneensa kylpyhuoneeseen ja pesi meikkinsä ja riisui korut. Hitaasti ja järjestelmällisesti, kuten joka ilta. Sekin oli omanlaisensa haarniska. Ensin hän poisti Cartierin ranne- ja korvakorut korurasiaan. Sitten laihalla rinnalla lepäävä pisaranmuotoinen jalokivi. Viimeiseksi hän veti sormestaan vihkisormuksen, johon istutettu 20-karaatin timantti maksoi enemmän kuin yksikään talo Aspenissa. Viimeaikoina se oli myös painanut yhtä paljon.

Sitten hän otti viinakaapista pullon Bourbonia ja loikoili uima-altaan vieressä olevassa ulkorakennuksessa takkatulen valossa ja joi niin kauan, että sammui.

Kun Elias lopulta saapui takaisin, hän peitteli äidin viltillä ja varmisti, ettei tuli sammunut. Niin hän oli tehnyt siitä asti, kun oli ollut pieni. Varmisti, ettei äiti heräisi aamulla kylmissään tai huonossa asennossa.

Kaikille Aspenissa Jackson Somerset oli sankari. Eliakselle ja hänen äidilleen mies oli jotain muuta. Elias vihasi isäänsä, mutta ei voinut vihata äitiään. Äiti oli uhri siinä missä hänkin, mutta siinä missä Elias jaksoi vielä toivoa, hänen äitinsä oli jo luovuttanut.