Ohuella jäällä

Toinen luku

"Jep. Olen vain skeptinen."

"Nyt voit olla varma, että scouttaajat seuraavat joukkuetta entistä tiukemmin. Jos jatkat tulevalla kaudella samaan tahtiin kuin aikaisemmin, minulle ole epäilystäkään, etteikö sinua valittaisi ensi kesänä. Ajattele lopullista tavoitetta. Katso minua."

Brooks käänsi päänsä jäästä, jota oli pakkomielteisesti tuijottanut viimeiset minuutit.

"Pidän puoliasi, Brooks. Olen aina pitänyt."

"Tiedän. Kiitos, valmentaja."

He vaihtavat vielä muutaman sanan Brooksin äidistä ja tulevasta kaudesta. Brooks on väsynyt. Hänen pitäisi mennä kotiin. Oikeastaan hänen olisi pitänyt jo olla siellä. Hän ei ollut tehnyt ruokaa, eikä hänestä tuntunut oikealta hakea pitsaa kolmatta päivää putkeen. Hän ei kuitenkaan nouse penkiltä. Se tuntuu lähes sietämättömän raskaalta ajatukselta.

Kello oli melkein kuusi.

Joten hän istui ja odotti. Odotti, kunnes askeleet kantautuivat käytävältä ja lopulta seisahtuivat hänen viereensä. Hän tunnistaisi tämän unessa. Vaniljainen tuoksu.

"Heipä hei, muukalainen."

"Hei."

Tytöllä oli pitkät ruskeat hiukset, jotka oli sidottu korkealle poninhännälle. Hymy hänen huulillaan oli aito, mutta surumielinen. Felicia istui penkille Brooksin vierelle ja laski kaunoluistimet lattialle. Felicia harjoitteli valmentajansa kanssa soolo-ohjelmaansa aina jääkiekkojoukkueen treenien jälkeen.

Tytön läsnäolo sai osan Brooksin tuntemasta mielipahasta hälvenemään. Hänellä oli aina ollut sellainen vaikutus. Felicia oli sellainen tyttö, joka sai sinut unohtamaan. Kun oli Felician lähellä, ei voinut olla pahalla tuulella.

"Ikävöin sinua kesällä", Felicia sanoi pehmeästi. Oli monia asioita, joista hän voisi syyllistää Brooksia. Brooks syyllisti hänen puolestaan.

"Anteeksi, etten ole vastannut viesteihin. Olen ollut--", Brooks aloitti, mutta sanat kuihtuivat hänen suuhunsa.

"Kiireinen. Olen tottunut siihen", Felicia viimeisteli hänen lauseensa. Tyttö ei sanonut sanoja syyttävästi. Hän kertoi vain totuuden, mutta se vihlaisi silti. Brooks tarttui Felician kädestä ja puristi. Sormet olivat laihat ja kylmät.

Felicia hymyili, mutta Brooks tunsi tämän kyllä. Kilttien silmien takana oli samanlaista tuskaa kuin hänellä. Hän ansaitsi parempaa, kuin mitä Brooks pystyi hänelle antamaan. Se oli yksi monista syistä, miksi he olivat päättäneet erota aikaisemmin keväällä. Kun he erosivat, he olivat sopineet, että pysyisivät ystävinä eikä minkään tarvitsisi muuttua. Se oli silti kiusallista. He olivat kasvaneet yhdessä, mutta lopulta erilleen. Felicia yskähti ja veti kätensä pois.

"Miten harjoitukset menivät?"

"Meni. Joka paikkaan särkee."

"Ja Elias Somerset? Kuulin, että hän oli hyvä."

Voisiko hän käydä edes yhden keskustelun ilman, että kuulisi tämän nimen? Brooks puri takahampaitaan niin kovaa, että sai siitä päänsäryn. "Jep."

"Oletko kateellinen?" Felicia töytäisi häntä kyynärpäällä ja härnäsi.

"Tuskin."

"Oletpa. Näen sen naamastasi", Felicia kiusasi. Brooks töytäisi häntä takaisin hellästi.

"Mistä olisin kateellinen?"

"Kerro sinä."

Brooks ei halunnut keskustella asiasta. Felicia aisti sen hänestä, koska antoi asian olla ja alkoi solmia luistimien nauhoja. Brooks katseli tätä. He eivät olleet viettäneet juurikaan aikaa kesällä yhdessä. Felicia oli soitellut ja viestitellyt, mutta Brooks ei tiennyt miten päin seistä, joten sen sijaan, että olisi selvittänyt sen, hän oli päättänyt jättää asian huomiotta. Hän oli kusipää.

"Haluatko jäädä katsomaan harjoituksia? Voitaisiin mennä kahville myöhemmin?"

"Ei onnistu. Pitää vahtia Samia."

Felicia nyökkäsi. Jos hän oli pettynyt, hän ei näyttänyt sitä.

"Miten äitisi voi?"

"Mikään ei ole muuttunut."

"Se on hyvä, eikö niin? Ainakaan ei se ole mennyt pahemmaksi."

"Niin lääkärit sanovat."

"Anna Samille iso hali minulta. Ja sano terveisiä Eleonoralle."

Brooks nousi penkiltä. "Jätin jään kivan rouheaksi vain sinua varten."

"Tosi herrasmiesmäistä."

"Eikö? Pidä hauskaa."

Brooks jäi katsomaan kaukalon reunalle, kun Felicia liukui jäälle. Hän tiesi, että eroaminen oli ollut oikea ratkaisu, mutta se ei tehnyt siitä helppoa. Felicia oli vaatinut jonkinlaista ratkaisua, eikä Brooksilla ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Hänellä oli jääkiekko. Ja sairas äiti. Hänessä ei ollut enempää annettavaa kenellekään.

Kun Brooks peseydyttyään poistui pukuhuoneesta, hän pisti merkille, että Somersetin varusteet olivat edelleen penkillä. Hänen paha tuulensa huononi entisestään.