Suloinen sairaus

Luku 42

Elie

Heti ensiksi menimme kotona minun huoneeseeni. Micael meni selälteen sängylleni ja sulki silmänsä. Kysyin, halusiko hän, että laittaisin musiikkia. Micael vastasi kieltävästi. Menin istumaan työtuolilleni, mutta Micael halusi minut vierelleen.

Nyt olen kaivautuneena hänen kainaloonsa. Pidän kättäni Micaelin rauhallista tahtia kohoavalla rintakehällä ja kuuntelen hänen hengitystään. Siinä on mukavaa.

"Tiiätkö Elie", Micael sanoo hiljaa, kuiskaa. Se on melkein vain henkäys. "Mä rakastan sua", hän kuiskaa.

"Mäkin rakasta-"

Micael laskee sormensa huulilleni.

"Mä rakastan sua, Elie", Micael sanoo. "Mä rakastan sua helvetisti ja mä haluun että sä tiiät sen. Kai sä tiiät sen?"

"Mä tiiän sen", sanon häkeltyneenä. "Ja mäkin rakastan sua enemmän entä Helvetin helvetisti ja mä haluun, että sä tiiät sen", henkäisen. Micael naurahtaa ja kurottautuu ja vääntäytyy jotenkin suutelemaan minua.

Hänen hengityksensä värisee ihollani. Sitten Micael vetää henkeä ja alkaa puhumaan. Hän kertoo, että Aaron oli myös koe-esiintymisissä, jonka oikeastaan pystyin aiemmin jo päättelemään. Tuskin hän muuten vain siinä seisoskeli. Micael selittää jotain, että miten Aaron, että miksi hän edes oli siellä ja että hän ei tiedä ja häntä mietityttää. Kuuntelen Micaelia ja silitän häntä, vedän pitkiä vetoja rintakehältä vatsalle.

"Ja sit siellä oli myös Linda", Micael sanoo. Jähmetyn ja käteni pysähtyy hetkeksi Micaelin vatsalle. Nostan päätäni. Sen tytön nimen kuuleminen ei ole kovin miellyttävää.

"Linda?" ihmettelen. Micael nyökkää ja naurahtaa. Kyynel valahtaa hänen silmäkulmastaan poskelle ja Micael hautaa kasvonsa käsiinsä ja naurahtaa uudestaan. Hän vetää kätensä kasvoiltaan ja vetää sormensa hiustensa lävitse.

"Sori", Micael sanoo ja toinen kyynel jatkaa edellisen polkua leukaa kohti. "Mun tunteet - en mä tiiä - mun tunteet on vaan ihan sotkussa", Micael sopertaa.

Kohotan yläkroppani käsieni varaan ja katselen Micaelia. Vien kyynelen hänen poskeltaan sormelleni.

"Se on ihan okei", sanon. Micael katsoo minua kiiltävine silmineen. Hänen suunsa mutristuu hänen yrittäessään pidätellä uusia kyyneliä.

"Paitsi yks tunne", Micael kuiskaa tukkoisesti. "Se et mä rakastan sua."

"Mä oon täällä", sanon. "Mä oon aina tässä."

Micael silittää käsiäni ja vetää minut hitaasti takaisin vierelleen. Hän painaa päänsä hiuksiini. Hän nuuhkii tuoksuani ja antaa minun sormeilla hupparinsa kangasta. Minun herkkä, kaunis Micaelini.

"Mikä vitun salaliitto kaikilla on mua vastaan", Micael kuiskaa.

"Lindalla ainaki on", Micael jatkaa.

"Ei sillä varmaan oo sua vastaan", sanon. "Sehän haluu sut itelleen."

Micael ujuttaa kätensä hupparini hihojen sisälle. Hänen viileät kätensä haparoivat epäröivästi käsiäni.

"Niin", Micael mutisee. "Mä en tajuu miks se yrittää. Luuleeko se, että mä yhtäkkiä muuttaisin mieleni, kääntyisin heteroks ja jättäisin sut?"

"En tiiä."

"Koska ei tuu tapahtuun", Micael kuiskaa korvaani. "Mä seuraan sua ikuisesti", hän sanoo ja hänen äänestään voi kuulla toista suupieltä nostattavan virneen.

"Ei", sanon topakasti ja Micaelin kädet hätkähtävät hihojeni sisällä. "Et sä seuraa mua", sanon. "Me kuljetaan vieretysten."

Micael hymyilee ja vetää kädet hihoistani. Hän vetää minut päälleen ja iskee huulensa omilleni. Siirrän Micaelin vahvat kädet kyljiltäni lantiolle ja lipaisen hänen alahuultaan.