Suloinen sairaus

Luku 34

Elie

Hengitän syvään, rauhoittelen vieläkin hurjaa vauhtia hypähtelevää sydäntäni. Silmäni ovat kiinni. Annan muiden aistieni päästä valloilleen. Haistan Micaelin ihanan, niin mystisen tuoksun nenässäni. Voin tuntea hänen lämpöä hohkaavan kehonsa lähelläni.

Kuulen musiikin, joka pääsee rauhoittavana jokaiseen kehoni kolkkaan. Toivon, että volyymi oli tarpeeksi kovalla peittääkseen kaikki ylimääräiset äänet, joita en mieluusti haluaisi perheenjäsenteni kuulevan. Ne äänet saavat jäädä vain minun ja Micaelin välisiksi.

Tunnen kevyen kosketuksen paljaalla ihollani, kun Micaelin käsi hiipii peiton alla varovasti vatsani yli lantiolleni saaden monet pienet, sähköiset kipinät juoksentelemaan ihollani. Hänen lämmin kätensä tarttuu hellästi kyljestäni ja kääntää minut itseään vasten, jolloin avaan silmäni. Lasken toisen käteni Micaelin rintakehälle.

Katseemme kohtaavat Micaelin kanssa, ja se jämähtää sitten siihen. Silmäni jäävät kiinni Micaelin silmiin. Mitä minä sille voin, että hänen silmänsä ovat niin sanoinkuvailemattoman kauniit. Voin näin läheltä nähdä jokaisen pienen särön, rosoisen kaarteen, kuin vuoren huipun hänen ruskeissa silmissään.

Siirrän katsettani Micaelin muihin kasvonpiirteisiin. Kulmikkaaseen leukalinjaan. Nenään ja erottuviin pisamiin sen päällä. Täyteläisiin huuliin, jotka näyttävät vähän turvonneilta kaikista äskeisistä suudelmista. Siitä huolimatta kurottaudun vähän ja painan hennon suudelman Micaelin huulille. Micael vastaa siihen hellästi.

Sitten jäämme taas katselemaan toisiamme.

Micaelin hiukset ovat sotkussa. Tai siis ainahan ne ovat, mutta nyt ne ovat sitä vielä enemmän. Käytän varovasti toisen käteni sormet Micaelin takkuisten hiussuortuvien joukossa. Vedän sormeni kuitenkin nopeasti irti hänen hiuksistaan, josta Micael näyttää harmistuvan, mutta huulteni välistä pääsee vain naurahdus. Hän on niin söpö.

Micael nousee varovasti käsiensä varaan. Peitto tipahtaa alemmas peittäen hänen alastonta vartaloaan vähemmän, ja hänen lihaksikas yläkroppansa pääsee kokonaan näkyviin.

"Paljonko kello muuten on? Monelta sun äiti tulee kotiin?" Micael kysyy.

Nousen myös parempaan asentoon. Ja vaikka haluaisinkin käpertyä takaisin Micaelin vierelle ja jäädä peiton alle mieluusti koko loppu viikoksi, pakotan itseni istumaan ja sängyltä ylös.

Kävelen työpöytäni luokse ja punastun tahtomattani vähän, kun tunnen Micaelin katseen itsessäni, vaikka hän onkin jo nähnyt minut alasti.

Nappaan puhelimeni pöydältä ja katson kelloa.

"Kello on kohta viis", sanon, "Mun äiti tulee viieltä."

Käännyn takaisin sängyllä istuvan Micaelin puoleen. Hän nousee kunnolla istumaan.

"No öö... Pitäiskö meiän, tota, pukea?" hän kysyy naurahtaen.

"Ehkä se ois parasta", myönnän naurua pidätellen. Menen keräämään vaatteeni lattialta, jonne ne aiemmin heitimme. Ne eivät ole liikkuneet senttiäkään, onneksi, olisi nimittäin vähän huolestuttavaa nähdä omien vaatteiden kipittävän pitkin huonetta.

Vedän hupparin pääni yli ja bokserit jalkaani, mutta en laita samoja housuja entä ennen sitä - no, sitä intohimoista hetkeämme, vaan otan kaapista collegehousut.

Kävelen ovelle ja jään nojaamaan sitä vasten. Katson, kun Micael vetää vielä t-paidan päällensä ja tulee sitten vierelleni. Hän ei laita huppariaan, mutta toisaalta täällä on aika kuuma, että en ihmettele yhtään.

Nappaan puhelimeni ja suljen samalla kaijuttimestani kuuluvan musiikin kun kävelemme portaita alas keittiöön.

Keittiönpöydän ääressä istuu Sebastian. Hänellä on rennot vaatteet ja hän katsoo puhelintaan, mutta hän nostaa katseensa heti kun istahdamme Micaelin kanssa saman pöydän ääreen. Istun veljeäni vastapäätä, Micael istuu viereeni.