Pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, mitä joudutte kohta lukemaan (jos siis aiotte).
Katselin Jungkookin kasvoilla lepäävää pientä hymyä ja hymyilin itsekin. Olin onnellinen poikaystäväni istuessa lattialla minua vastapäätä hänen keskittynyt katseensa suunnattuna vihreäkantiseen matematiikan oppikirjaan. Minunkin olisi pitänyt opiskella, mutta nuoremman tuijottaminen oli monta kertaa kiinnostavampaa hommaa.
Hän oli vasta viisitoista ja silti niin fiksu ja jotenkin ikäistään kypsempi niin, että syvällisemmätkin keskustelut onnistuivat vaivatta. Olin hyvilläni siitä, että juuri minä sain olla tuon pienen enkelin poikaystävä ja pitää hänestä maailman parasta huolta.
Kohta poika kohotti varovaisen katseensa minuun ja hymisi sitten jotenkin ujosti. Kurtistin aavistuksen kulmiani ja katsoin nuorempaan tarkemmin. Hän ei ollut sittenkään keskittynyt läksyihin vaan miettinyt jotain aivan muuta.
"Mikä on?" kysyin hiljaa. Jungkook puri itseään hennosti huulesta ja konttasi sitten kirjaröykkiön yli luokseni. Hän kiipesi suoraan syliini ja kiersi kätensä arastellen kaulaani. Mutristin aavistuksen huuliani, kunnes ruskeahiuksinen suuteli minua hellästi suulle. Vastasin suudelmaan automaattisesti, mutta vetäytyessäni taas kauemmas Jungkookin kasvoilla ei levännyt tavanomainen onnellinen hymy vaan pikemminkin hermostunut irvistys.
"Tae...", tuon huulien välistä pääsi hiljaa. "Auta mua."
Tiesin heti, ettei pyyntö liittynyt mitenkään matikan opiskeluun tai kouluun muutenkaan. Se oli Jungkookin ujo mutta varma pyyntö auttaa häntä siinä asiassa, joka oli tuolle kaikista kipuherkin kohta, keskustelunaihe, jota hän vältteli aina niin kauan kuin mahdollista.
"Ootsä ihan varma?" kysyin, vaikka olinkin jo suutelemassa tuota uudestaan, koska tiesin, mikä nuoremman äänihuulissa muodostuva vastaus tulisi olemaan. Halusin vain kuulla sen suoraan Jungkookin suusta.
"Oon", nuorempi henkäisi vetäen minut lähemmäksi. Annoin huultemme yhtyä yhdeksi ja kiedoin käteni lujasti ruskeahiuksisen selän taakse.
Jungkook vetäytyi irti suudelmasta, katsoi minua sadasosasekunnin silmiin ja nousi sitten kömpelösti ylös lattialta. Seurasin nuoremman esimerkkiä ja kaappasin tuon sitten syliini. Pitkät jalat kiertyivät lantioni ympärille ja vetivät kehomme aivan kiinni toisiinsa. Sain juuri ja juuri puristettua huuleni yhteen ennen kuin tukahtunut ähkäisy olisi karannut toisen kuultavaksi.
Tiesin nuorempaa uudelleen suudellessani, että häntä pelotti ja jännitti enemmän kuin hän suostuisi koskaan myöntämään, mutta tunsin silti oloni yllättävän rauhalliseksi ja varmaksi kantaessani poikaa pieneen makuuhuoneeseemme. Jimin oli tänään koko illan - ja todennäköisesti yönkin - poissa, joten saisimme olla rauhassa.
Istahdin yhteisen sänkymme laidalle saaden hampaamme kolahtamaan kevyesti vastakkain. Tunsin, kuinka kielemme tanssivat sulavasti keskenään ennen kuin työnsin nuoremman oman hellästi pois. Annoin huulteni irrota toisen pehmeiltä vastaavilta ja liukua hellästi tuon leukalinjaa pitkin tunnustellen kaulalle.
Tiesin, miltä Jungkookista tuntui, vaikka oma ensimmäinen kertani oli tapahtunut jo hyvin kauan sitten. Hän oli varmasti hämmentynyt ja ehkä jopa järkyttynytkin, joten annoin hänelle aikaa. Hiljainen henkäisy pääsi nuoremman suusta, kun näykkäisin hellästi tuon kaulaa.
Pitkät sormet kovertuivat lujasti olkapäideni ympärille, ja nuorempi liikahti pienesti sylissäni. Hän ei painautunut enää niin lujasti minua vasten, vaikka nojasikin päällään kevyesti omaani. Hän halusi olla mahdollisimman lähellä, mutta tiesin, mikä tuota vaivasi.
Käteni liukuivat nuoremman housujen napille lähes yhtä aikaa tuon omien kanssa, mutta töytäisin ne hellästi pois, jolloin Jungkook päätti siirtyä paitani kimppuun. Avasin rauhallisen nopeasti tuon farkkujen napin ja vetoketjun, joka Luojan kiitos aukesi jumittumatta, ja irrotin huuleni sitten hetkeksi nuoremman kaulalta antaakseni hänen riisua valkean t-paitani. Pian se lensikin jo kauniissa kaaressa lattialle ja jäi sinne vielä toistaiseksi orvon yksinäisenä. Viileähköt sormet hipoivat epäröiden ihoani ja pieni nolostuksen sekainen henkäisy karkasi Jungkookin huulilta.
Hymähdin hiljaa ennen kuin annoin huulteni eksyä takaisin nuoremman kaulan vaalealle iholle ja lähteä vaeltamaan sitä pitkin. Hän inahti hiljaa minun löytäessä tuon kaulasta erityisen herkän kohdan. En antanut ruskeahiuksiselle paljoa armoa, sillä halusin jo eroon ahtaiksi käyneistä housuistani.
Jungkook selvästikin tajusi vinkkini ja avasi housujeni vetoketjun varovaisesti. Käteni eksyivät toisen haaleansinisen paidan helmaan ja nykivät sitä kysyvästi. Nuorempi nojautui kevyesti taaksepäin hengitys aavistuksen väristen ja antoi minun vetää paitansa päänsä yli ja tipauttaa sen lattialle omani seuraksi.
"Sulla on ihana vartalo", mumisin käsieni kiitäessä paljaalla iholla, johon kyllä olin saanut koskea ennenkin mutta vain näkymättömissä paidan alla. En nyt sanoisi, ettei Jungkook pitänyt omasta kropastaan, häntä ehkä ennemminkin häiritsi treenattu vartaloni omansa rinnalla. Mutta minä pidin Jungkookin kapeasta vyötäröstä ja kevytrakenteisesta lantiosta. Pidin enemmän kuin ehkä oli hyväksi.
Sormeni tutkivat tuon litteää vatsaa ja sileää ihoa uteliaina vielä hetken ennen kuin nappasin tuota lantiolta kiinni ja ponnistin meidät molemmat seisomaan. Varpaamme olivat päällekkäin, ja Jungkookin paino lähes kokonaan minun käsilläni, mutta en halunnut päästää häntä kauemmas. Huuleni taiteilivat pari tummaa merkkiä lisää tuon kaulalle, ja nyt alemmas hartioillekin. Jungkook painautui lähemmäs kädet kaulani ympärillä ja suuteli korvalehteäni yllättävän rohkeasti. Huoahdin hiljaa kylmien väreiden kiiriessä armottomina yliherkistynyttä vartaloani pitkin.
Hetken päästä minun oli lopulta päästettävä nuorempi kauemmas, annettava tilaa riisuuntua. Tein sen ensin itse ja nopeasti teinkin. Sitten vedin Jungkookin lähemmäs, ja tuo painoi otsansa kevyesti olkapäätäni vasten punertavia kasvojaan selvästikin piilotellen. Pujotin tummansiniset farkut hitaasti hänen päältään ja annoin niiden tipahtaa hiljaa tömähtäen lattiaan. Haistoin Jungkookin laventelisen shampoon tuoksun nenässäni meidän painautuessa aivan toisiimme kiinni.
"Sun pitää sitten sanoa heti, jos on liikaa tai jos sä et pysty tai haluakaan", kuiskasin katkeilevasti hengittävän pojan korvaan. Hän nyökytti päätään olkaani vasten ja hengitti pari kertaa syvään ennen kuin liikahti kohtaamaan katseeni. Hän näytti olevan hukassa, mutta ainakin hän oli hukassa hyvissä käsissä. Tiesin, että niin kauan kuin tuota ei alkaisi ahdistaa, kaikki olisi hyvin. Olin kuukausien ja vuosien aikana oppinut tulkitsemaan ruskeahiuksista lähes saumattomasti.
Vaaleanruskeat silmät katselivat minua ujosti, kiinnostuneina. Hymyilin rohkaisevasti ja ennen kuin Jungkook kerkesi hymyyni vastata, olin jo pyöräyttänyt tuon alleni puolipehmeälle sängylle. Lähes alastomat kehomme painautuivat lujasti toisiaan vasten kiihkeinä mutta hakevina, se oli jotain täysin uutta meille molemmille. Peitin hiljaisen huokaisun nuoremman huuliin, ja hetken hänen pehmeitä huuliaan maisteltuani siirryin taas alemmas kaulan pariin.
"Tae...", nuorempi vaikersi hiljaa minun taiteillessa kauniita jälkiä tuon solisluille. Hänen kätensä tukistivat hiuksiani hennosti ja kantapäänsä kaivertuivat yllättävän lujasti pohkeisiini.
"Hmm?" mutisin suudelmien välistä ruskeahiuksisen puristautuessa vielä lähemmäs. Nousin käsivarsieni varaan nuoremman yläpuolelle, jolloin hänen kätensä valahtivat patjalle pään molemmin puolin, ja katsoin suoraan hänen kiilteleviin silmiinsä. "Pitääkö lopettaa?"
"Ei", Jungkook vingahti lähes kauhistuneena. Hän yritti kääntää katseensa toisaalle, mutta psyykkinen otteeni hänestä oli liian vahva. "Mä vaan... haluun olla sun sylissä."
Nyökkäsin virnistäen pienesti. Vai että niin hän halusi. Nousin pois nuoremman päältä ja annoin hänen kiivetä jälleen syliini. Suutelin häntä hetken käsivarret tuon alaselän ympärille ja aavistuksen eteenpäin nojaten, mutta sitten käteni olivatkin jo ahnaina pyöreällä takapuolella. Jungkook värähti, antoi minun jälleen suudella kaulaansa ja hengähti terävästi.
Pakottauduin hillitsemään malttamatonta kehoani vielä hetken ennen kuin liu'utin käteni tuon alaselkää pitkin housujen alle. Edesautoin meidän molempien riisuuntumista merkittävissä määrin, ja pian olimme siinä sylikkäin täysin ilman yhtäkään vaatekappaletta. Jungkook katseli jonnekin solisluuni tienoille hento nolostuksen puna poskillaan ja puri todennäköisesti täysin huomaamattaan poskeaan.
"Meiän ei tarvii, jos et haluu", kerroin hiljaa silitellen nuoremman selkää hellästi. Palo ja halu pyörivät sisälläni tuskastuttavan nopeassa pyörrepallossa valmiina syöksymään toimintaan hetkellä millä tahansa. Pakotin ne pysymään aisoissa, ylläpidin lujaa suojakuorta tunteiden ympärillä. En saanut tehdä yhtään mitään, mistä olisi ollut yhtään mitään haittaa Jungkookille. Ehkä hän huomasi pidättyväisyyteni, ehkä ei, mutta toivoin, ettei vapiseva kehoni paljastanut liikaa.
"Ei", nuorempi sanoi lujasti tukahtuneella äänellä. "Mä en jaksa enää oottaa."
Yhtäkkiä ilma tuntui sähköiseltä, niin kuin siitä olisi voinut saada sähköiskun, ja jotain nuoremmassa vapautui, jokin raja ylittyi, jotain tapahtui ja hän vetäisi minut lähemmäs. Huulemme kohtasivat kiivaampina, hampaamme kolahtelivat yhteen useammin ja hiljaiset inahdukset täyttivät tiheän huoneilman.
Ja vaikka se Jungkook oli niin paljon erilaisempi kuin se Jungkook, johon olin tottunut, hän oli kuitenkin sama Jungkook, jota olin niin kauan rakastanut, ja jonka olin niin kauan tuntenut. Mutta nyt Jungkookin silmissä roihusi ja tuon sormia syyhysi, kun ne yrittivät pysyä siveellisemmillä alueilla. Ja se oli se tunne, jota nuorempi ei pystynyt tuntemaan kenen tahansa kanssa. Se oli se tunne puhtaimmillaan.
"Taeeh", Jungkook vaikersi hiljaa huulieni jälleen vaeltaessa tuon kaulalla ja hartioilla. Yhtäkkiä minua pelotti koskea häneen. Entä jos -
"Tae, jooko?" tummahiuksinen lähemmäs jo aneli katkeilevalla äänellään ja liu'utti kämmeniään käsivarsiani pitkin. "Mikä perkele sulla kestää? Tajusitko, että kumi on loppu, vai?"
Naurahdin hiljaa nuoremman kaulaa vasten, painoin sitten kasvoni tuon vaaleaan ihoon ja peitin tilanteeseen sopimattoman kikatukseni. Mutta nopeasti olin takaisin maan tasalla, kun Jungkook puristautui lujemmin minua vasten malttamattomasti liikahdellen. Kumarruin nopeasti yöpöytäni puoleen ja vedin sen alemman laatikon auki niin, että koko höskä oli lentää lattialle. Liukuvoide ja kondomipaketti löytyivät käteeni yllättävän nopeasti ja sitten ne olivatkin jo Jungkookilla.
Tuon lämmin hengitys väreili tiheinä puuskina kasvoilleni, kun poika näpersi hammastahnatuubilta näyttävää putkiloa auki. Hymyilin nopeasti, vein sen Jungkookin käsistä ja painoin huuleni lujasti tuon omia vasten. Nuoremman kädet kiertyivät kaulaani ja kieli kulkeutui suuhuni, kun vihdoin sain tuubin auki. Jungkook jännittyi sylissäni ja inahti sitten hiljaa, kun puraisin tuota vaativasti huulesta. Hän keskittyi taas suutelemiseeni, kun hipaisin kevyesti tuon reisiä ja takapuolta ja työnsin sitten yhden sormen nuoremman sisälle. Jungkook voihkaisi hiljaa ja tuon kasvoille ilmestyi nautinnollinen ilme, kun pyörittelin liukuvoiteista sormeani tuon sisällä. Mumahdin hiljaa, kuuntelin nuoremman hiljaisia henkäyksiä nautiskellen ja suutelin tuon makeaa suuta.
Pian nuorempi rentoutui täysin kokonaan, jolloin työnsin vielä toisenkin sormen tuon sisälle. Voihkaisu kuului nyt vielä selvemmin muuten lähes täysin hiljaisessa huoneessa ja oli tehdä minut hulluksi. Jungkookin kaula kaartui aavistuksen sivulle niin, että sen sileälle iholle jäi täydellinen paikka, johon laskea huulet. Nautin hetkestä ehkä liiankin pitkään, sillä seuraavan kerran kun silmäni avasin, Jungkook tökki minua jo aavistuksen hädissään tuskastuneen vapiseva ilme kasvoillaan.
"Ai, sori", mutisin pahoillani ja vedin sormeni ulos tuosta. Nuorempi hengähti hiljaa ja antoi kierrosten laskea hetken. Se hetki oli liian lyhyt mutta silti maailman pisin ja tuntui, että pääni oli tyhjä, enkä tiennyt enää, mitä piti tehdä tai olla tekemättä, mutta onneksi Jungkook oli siinä ja toimi meidän molempien puolesta.
Ennen kuin huomasinkaan, oli minulle jo puettu kondomi kuumeisin sormin ja hiljaisen hikinen poika tuijotti minua kysyvästi silmiin. Hän kysyi, halusinko ja voisinko jo, mutta ei hoputtanut tai painostanut. Hän katsoi minua nälkäisenä, rakkaudella, toivolla ja lämmöllä, ja silloin taas muistin, kuinka paljon häntä rakastinkaan. Ja minä rakastin, rakastin ja rakastin.
"Mä rakastan sua, Jeon Jungkook", kuiskasin nostaessani nuoremman ylemmäs ja lähemmäs ja suudellessani tuon pehmeitä huulia, kun tuo painautui vapisten lähemmäs. Ja hän laskeutui alemmas, häntä pelotti ja häntä halutti. Hän luotti minuun ja rakasti minua, hän kertoi sen silmillään. Pidin hänen lanteistaan lujasti kiinni, annoin hänelle aikaa ja kuiskasin rentoutumaan, ja hän teki niin. Tummahiuksinen rentoutui otteessani ja sulki silmänsä, hän laskeutui vielä alemmas jalat jo aavistuksen täristen. Työnnyin Jungkookin sisään hellästi ja hitaasti. Nuorempi katsoi minuun ja hymyili. Hänen päänsä notkahti, kaula kaartui ja huulet raottuivat.
Se kaikki tapahtui hitaasti, mutta silti tuntui kuin hetki olisi ollut vain yksi hujaus ja sitten Jungkook meni jo takaisin ylös. Nyt minun oli pakko voihkaista, matalalta ja terävästi, melkein henkäisten. Ja Jungkook pirulainen virnisti, koska hän nautti siitä. Eikä häneen sattunut, hän oli vain kiimainen, ja sitten tuo oli taas lähempänä ja kasvoni painuivat tuon olkaan, ja hän nojasi kevyesti kaulaani. Ja vaikka se olikin Jungkook, joka teki melkein kaiken työn, minä tuin häntä lantiolta ja voihkin välillä samaan ja välillä eriin tahtiin hänen kanssaan.
Nuoremman kädet puristuivat nyrkkiin olkapäideni yllä ja sitten kynnet olivat taas painautuneina ihooni, mutta se ei haitannut, koska rakastin Jungkookia ja sitä, mitä hän teki. Hän lisäsi vauhti, antoi minun mennä syvemmälle ja huohotti. Emme sanoneet mitään, sanoja ei tarvittu, koska tiesimme, missä toinen oli menossa, mitä hän tunsi ja mitä ajatteli. Jungkookin pää taipui taakse, ja hän voihki mahdollisimman hiljaa, vaikka minusta tuntui, että naapuri kuuli silti, kiitos paperinohuiden seinien.
Jungkook tuli hetken ennen minua, minä heti hänen perässään ja vaikka kuinka yritimme, oli mahdotonta pysyä hiljaa. Ja sitten lämmin tunne rauhoittui ja leijaili vatsanpohjaan oleskelemaan kuin pehmeä peitto. Ja minä suutelin Jungkookia meidän istuessa vielä hetken siinä sylikkäin. Nuorempi tärisi, minäkin tärisin mutta vähän vähemmän. Jungkook itki ja hymyili, suuteli minua kunnolla kaikki rakkaus suudelmassamme ja antoi minun vasta sitten nousta ylös. Putsasimme toisemme ja painuimme hymyillen ja vetelin jaloin suihkuun.
Matkalla törmäsimme Jiminiin, joka oli juuri astumassa ovesta sisään, mutta vain hihitimme hänen levahtaneelle naamalleen, vaikka olimme alasti ja vaikka tiesimme, että hän oli ainakin joskus vielä ollut ihastunut minuun.
Liu'uimme lämpimän veden alle ja suutelimme hymyillen. Olimme sillä hetkellä molemmat niin onnellisia, että onnellisuus säteili varmasti seinän läpi keittiössä hääräävän Jiminkin luokse.
"Mä rakasta sua", Jungkook kuiskasi hiljaa ihoani vasten, hengähti sille kevyesti ja painoi päänsä kaulakuoppaani. Hymisin lempeästi ja sivelin nuoremman selkää ja kylkiä pehmein sormin.
"Oot aika söpö kiimasena", naurahdin matalalla äänellä ja suukotin nuoremman päälakea hellästi. Jungkook inahti ja painoi kasvonsa lujemmin minua vasten. Ujo Jungkook oli taas takaisin, saatoin melkein tuntea hänen kuumottavat posket ihollani.
"Mennään", tummahiuksinen mumisi silti nolostuneena ja vetäytyi kauemmas katse lattiassa. Kohotin nuoremman kasvot itseäni kohti ja puristin hennosti hänen leuastaan. Katsoin ruskeisiin silmiin, jotka kiiltelivät tyytyväisinä, enkä voinut estää itseäni suutelemasta nuorempaa viivytellen.
Suudelman jälkeen puin poikaystävälleni pyyhkeen ja painoin nopean suukon tuon nenänpäähän. Kihertäen nuorempi työnsi minut ulos suihkutilasta ja heitti pyyhkeen perässäni suoraan naamaani. Kiedoin sen lanteilleni ja ravistin märkiä hiuksiani niin, että vettä roiskui kuluneelle parkettilattialle.
Paria sekuntia myöhemmin sekä Jungkook että Jimin olivat eteiskäytävässä kanssani, molempien katse kiersi nopeasti treenatussa vartalossani, enkä voinut estää pientä virnettä nousemasta kasvoilleni.
"No, oliko hyvät panot?" Jimin kysyi ennen kuin omahyväisyyteni kerkesi kasvaa liian suureksi. Hänen kasvoillaan oli ilme, joka kertoi suoraan ja selvästi, mitä hän ajatteli. Selvästikin myös Jungkook huomasi vanhemman katseen, sillä tuo asteli luokseni ja hipaisi vatsaani hyvin selvällä tarkoituksella. Saatoin melkein kuulla nuoremman sanovan sen ääneen. Minun.
Yllättäen Jimin ei näyttänyt edes kauhean kivuliaalta. Ehkä hän oli viimeinkin päässyt yli järjettömästä ihastuksestaan.
"Ei sillä, että se sulle kuuluis, mut oli", poika vierelläni sanoi hieman pistävästi. Tönäisin häntä kevyesti, hän oli liian ankara kämppiksellemme. Käänsin katseeni kauempana ovenkarmiin nojailevaan blondiin ja sanoin hyväntahtoisesti:
"Pitäskö sunki, Jimin, pikku hiljaa alkaa saamaan."
Sanoja: 2161
Älkää pliis antako mulle enää puhelinta tai tietokonetta kahentoista jälkeen. En voi elää itseni kanssa, jos jatkan näin...
Mutta siis öö, toivottavasti ette kuolleet myötähäpeään tai mitään, mutta tahtoisin muistuttaa, et sanokaa kirjotusvirheistä (vaikka sitten vuonna 2041) ja huolimattomuusvirheistä.
Tosiaan koulu alko, stressaan sitä jo. Oon ihan paniikissa numeroitten ja kaikkien kaa, ja nää varmaan jää vielä entistäkin vähemmälle, anteeksi siitä. Mulla on liikaa tekemistä ja vuorokaudessa liian vähän tunteja (:(
Mutta hyvää iltaa/yötä/aamua/päivää sulle! ♥