Lucaksen NK.
Herään aamulla kun kuulen jonkun tömäyksen ja äänekästä itkua alakerrasta. En välitä, vaikka näyttäisin röllille vaan juoksen alas, jossa näen jotain hyvin sydäntä murskaavaa. Sandran äiti, Maria, istuu maassa itkien ja pitelee käsissään jotain kirjeen näköistä lappua. Isäni halaa Mariaa ja näyttää itsekkin hyvin surulliselle. Arvasin heti paperin nähtyäni miksi he ovat niin murtuneita, Sandra on lähtenyt. Niinkuin käskinkin. Mutta toivoakseni Maria ja isäni eivät tienneet minun olevan syy hänen lähtöönsä.
"Mitä on tapahtunut?" Leikin olevani hämilläni. Vaikka tiesin tämän tapahtuvan niin en ollenkaan ajatellut kuinka raskasta tämän täytyin olla Sandran äidille. Tunnen oloni hyvin itsekkääksi ja tyhmäksi ja jostain syystä myös tyhjälle?
"Sa-sandra.. on lähtenyt.." Maria itkee ja ojentaa minulle valkoisen kirjekuoren, jossa oli hienolla käsialalla kirjoitettu teksti: Äiti, Andrea ja Lucas. Otin kirjekuoren sisältä kirjeen.
"Hey.. olisin halunnut hyvästellä teidät kaikki kasvokkain enkä näin, mutta ette olisi päästäneet minua lähtemään jos olisin tehnyt niin.. Näin aluksi haluaisin kertoa teille syyn lähtööni. Olen velkaa sellaisille ihmisille, joita minun ei olisi ikinä pitänyt edes tavata. He ovat tulleet hakemaan rahojaan, joita minulla ei ole.. joten en usko, että näette minua enää elossa.. Lähtöni ratkaisi kaksi asiaa nimittäin se, että yksi minulle hyvin tärkeä ihminen ei hyväksynyt minua menneisyteni takia ja se, että rakastan teitä kaikkia liian paljon enkä halua teidän joutuvan vaaraan takiani. Joten pyydän teitä olemaan etsimättä minua..
Ja no minusta tuntuu, että minun pitäisi olla rehellinen viimeisessä kirjeessäni, joten.. voisin kertoa teille, että minulla on kyllä ne rahat, ne kaikki tuhat euroa, jotka olen velkaa, ne ovat väärennettyjä, sillä yksi hyvin mukava ihminen joka halusi pitää minut elossa, mutta en usko voivani huijata heitä ja vaikka onnistuisinkin siinä niin saan varmaan silti kuulan kallooni, sillä tiedän liian paljon kaikesta..
Rakas äitini haluaisin vielä kertoa sinulle vielä yhden asian. Rakastan sinua koko sydämmestäni, vaikka en olekkaan sitä sinulle joka päivä kertonutkaan ja olen todella iloinen puolestasi kun löysit rinnallesi niin mukavan ja luotettavan ihmisen kuin Andrean. Olet mielestäni todellakin ansainnut onnellisuutesi, olisin ollut niin onnellinen jos Andrea voisi olla isäni eikä se vankilaan hankkiutunut paskianen!
Haluaisin kertoa vielä, että olen antanut kaiken kaikille anteeksi, vaikka ei kukaan anteeksiantoani tarvitsekkaan. Haluaisin myös pyytää teiltä kaikilta anteeksi. Anteeksi kun joudun jättämään teidät, anteeksi kun olen näin hirveä ihminen, anteeksi kaikkea mitä olen ikinä tehnyt joutuakseni tähän pisteeseen. Rakastan teitä kaikkia koko sydämestäni <3
PS. Voisitko Lucas kertoa Liljalle, Kallelle ja Eemilille miksi lähdin? Kerro heille koko totuus, sillä he ovat sen ansainneet auttaessaan minua täällä Seinäjoella selviämään eteenpäin elämässäni ja päästämään irti huumeista yms. Harmi vain se ei auttanut pelastamaan minua..
~Sandra Allén
Seuraavassa osassa kerron mitä Sandra tekee ja miten tapaaminen JP:n ja kumppanien kanssa alkaa.. Ja nyt yksi HYVIN tärkeä kysymys nimittäin:
Mitä piditte kirjeestä? Omasta mielestäni aika tönkkö, mutta en jaksanut hioa sitä enempää, koska halusin kirjoittaa tämän osan teille täksi päiväksi :) Laittakaa valtavasti pitkiä ja REHELLISIÄ kommentteja! <3