Istuin keittiössä yksin, sillä äitini ja Andrea olivat lähteneet töihin. Minusta on todella tyhmää, että äitini pitää käydä viikonloppuisinkin töissä, mutta minkäs minä sille mahdan. Andrea oli kirjoittanut ennen heidän lähtöään lapun koskien Lucaksen rangaistusta. En voinut uteliaisuudelleni mitään vaan minun oli ihan pakko saada vilkaista lappua, vaikka en tiennyt olisinko saanut. Otin murokulhoni ja jatkoin murojeni syöntiä samalla kun söin murojani.
Lucaksen rangaistukset:
¤ arkipäivisin viimeistään viideltä viimeistään kotiin
¤ Sandran pitää kokoajan olla lähellä, sillä se on hänelle rangaistus liian myöhään ulkona olemisesta.
¤ Pleikka kielto
PS. Soitimme koululle, jotta opettajat voisivat pitää teitä silmällä joten teidän on turha yrittää livistää pois tai muuten laitamme teidät kotikouluun.
Olin tukehtua muroihini kun olin lukenut lapun. Mitä?! Miten he tiesivät? Silloin Lucas itse päätti tulla ja kävellä huoneeseen katsoen minua pidätellen nauruaan.
Katsoin häntä kuin tyhmää ja ojensin hänelle lappusta. Hän luki sen ja nosti sen jälkeen katseensa minuun. Hän näytti kyllästyneelle ja ärsyyntyneelle.
"Voi Jumala! Ne ei voi olla tosissaan!" Hän huudahti ja painoi päänsä käsiinsä. Katsoin häntä ihmetellen. Kunnes hän suostui puhumaan:
"Et sä tajua?! Jos mä meen jonnekin tai sä meet jonnekin ni toisen pitää mennä mukaan! Tai siis tarkotin jos toinen menee kaverille ni toisenkin pitää tulla.." Naurahdin pojan voivotteluille.
"Etkö sä muka aio luistaa tästä sopimuksesta?" Kysyin epäluuloisena. Tottelevainen ja Lucas eivät oikein mahtuneet samaan lauseeseen. Se kuulosti liian 'creepylle'!
"Kyllä mä kerran niin tein ja jouduin kuukaudeksi kotikouluun ja anna kun mä kerron sulle, että se oli kauheeta olla ainoa oppilas! Se opettaja oli paljon tiukempi ku normaalissa koulussa, piti kokoajan olla vastailemassa kysymyksiin ja koulupäivät oli paljon pidempiä! Enkä mä todellakaan aio kokea sitä uudelleen!" Lucas sanoi ja katsoi minua vakavasti. Jos kotikoulu sai Lucaksen vakavaksi ja hiljaiseksi niin en todellakaan aio kokea sitä itse, mutta ongelma on, että miten voin tavata Williamin ja saada rahat yms. Sillä vaikka tämä rangaistus koskee vain tätä viikkoa niin minun epäonnekseni tämä viikko on viimeinen myös rahojen hankkimiseen.
"Okei sitte.." sanoin Lucakselle, joka vain huokaisi helpotuksesta.
~~~~
Makaan sängylläni ja mietin kaikkea. Olin juuri äsken sopinut tapaavani Williamin koulussa, sillä yllätyksekseni hän sattuu käymään samaa koulua kanssani, mutta vain kahta ylemmällä luokalla, sillä hän on lukion toisella ja minä peruskoulun yhdeksännellä luokalla. William myös sanoi, että hänellä oli jo rahat, mutta myös, että hänen oli kerrottava niistä jotain ennen kuin saisin ne. Se oli outoa! Kaikki tämä on vain jotenkin todella salamyhkäistä. Siis kyllä minä ymmärrän ettei tämä ole leikkiä, mutta jotenkin vain tuntuu oudolle taas tehdä tälläisiä hommia..
Moikka Ihanaiset! 😚 Ja te jotka ette ole vielä käyneet tsekkaamassa uutta tarinaani 'New life, new rules' niin kannattaa käydä katsomassa mitä pidätte siitä! 😆 Ja laittakaa paljon kommentteja mitä pidätte tästä tarinasta/osasta?😄