"Taeta", kuiskasin hyvin hiljaa. En edes tiennyt, miksi puhuin niin hiljaa, Taehyung ei varmastikaan kuullut minua. Koko asunto oli tyhjä ja pimeä meitä kahta lukuun ottamatta. Vain television väkivaltainen kirkkaus loisti muuten mustassa huoneessa.
Taputin varovasti poikaystävääni olalle, halusin herättää hänet, mutta pelkäsin herättää hänet. Entä jos hän olisi vihainen? Entä jos hän katsoisi minuun pettyneenä ja ärähtäisi ärtyneenä? Entä jos hän tiuskaisisi minua pysymään hiljaa?
"Jungkook." Vanhemman omaani rutkasti matalampi ääni värisi ilmassa hiljalleen hiipuen. Taehyung liikahti puolinukuksissa ja veti minut lujemmin kainaloonsa. Huulieni välistä pääsi yllättynyt inahdus, kuulostin hieman sairaalta hamsterilta.
"Taehyung?" Ravistin toista hellästi olkapäästä ja katselin sitten täydessä hiljaisuudessa vanhemman hidasta heräilyä. Hän nousi paremmin istumaan, korjasi valunutta asentoaan ja käänsi vielä aavistuksen sumuiset silmänsä minuun. Vasta kun näin hölmön hymyn leviävän hänen kasvoilleen, päästin pidätellyt ilmat helpottuneena ulos keuhkoistani. Hän ei ollut vihainen.
"Moi, Jungkook", vaaleahiuksinen kuiskasi hymyillen ja painautui lähemmäs suudellakseen minua. Karkasin kuitenkin vanhemman kosketusta ja kipusin ripeästi jaloilleni. Kyllä Taehyung ymmärsi. Nytkin hän vain katsoi minua sohvan nurkasta lämmin hymy pehmeillä huulillaan.
"Meen vessaan", kiirehdin kertomaan ennen kuin kiepsahdin ympäri ja suorastaan ryntäsin kylpyhuoneeseen. Istahdin vessanpöntönkannelle ja nieleskelin suuhun pyrkivää kuolaa takaisin nieluuni.
Kyllä minä olin nähnyt ne. Taehyung oli ostanut kondomeja. Minua varten? Tälle illalle?
Preppauduin tulevan koitoksen varalta vaikka kuinka kauan niin, että lopulta Taehyungkin tuli ovelle kyselemään, oliko kaikki hyvin. Vastasin vain myöntävästi - tosin vakuuttelut tulivat hyvin epävakuuttavalla äänellä - ja häädin vanhemman topakasti ovelta.
Kun sitten astelin takaisin olohuoneeseen, näin Taehyungin istuvan sohvalla, nyt tosin eri asennossa kuin aiemmin. Hän käänsi rauhallisuutta huokuvan katseensa minuun. Se sai minut kävelemään vanhemman eteen epäröivänä. Hän vetäisi minut hajareisin syliinsä ja antoi käsiensä laskeutua hellästi reisilleni.
"Jungkook."
Hätkähdin vanhemman hiljaista ääntä ja painoin kasvoni nolostuneena kohti vasenta olkapäätäni. Näin sivusilmällä televisiossa pyörivän ohjelman, Taehyung oli vaihtanut kanavaa minun ollessa vessassa. Minua pelotti, mutta tiesin, ettei Taehyung tekisi minulle mitään pahaa.
"Niin?" kuiskasin hiljaa uskaltamatta kohdata vanhemman katsetta. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin hellän käden leuallani, hän käänsi kasvoni kohtaamaan omansa. Ennen kuin kerkesin kuitenkaan sanoa mitään - tai sen puoliin saada mitään kuultavaa toisenkaan suusta - Taehyung jo suutelikin minua. Hellästi ja pitkään. Ja tällä kertaa en väistänyt. En halunnut väistää.
"Sä olet ihana", Taehyung mumahti huuliensa välistä vetäytyessään hetkeksi minusta eroon. Hän katseli hämillisiin silmiini lämpimästi hymyillen ja liikahti sitten suutelemaan minua uudestaan, nyt vaativammin. Tunsin toisen kielen hipovan kysyvästi huuliani, kun hän odotti lupaa suudella enemmän. Vaikka olimme suudelleet ihan kunnolla ennenkin, se oli minusta silti hermostuttavaa. Mutta Taehyung halusi, kai minäkin, joten annoin.
Kädet puristuivat tiukasti lantiolleni ja yhtäkkiä täysin varoittamatta kiepauttivat minut selälleen pehmeälle sohvalle. Vanhempi painautui tiiviisti päälleni, ja tuon kädet siirtyivät kyljilleni niillä hitaasti liikkuen. Varoen toinen siirsi huulensa kaulalleni, suuteli sitä, näykkäisi sieltä täältä. Ensin se tuntui hermostuttavalta ja oudolta, mutta aika nopeasti totuin helliin huuliin ja kohteliaisiin hampaisiin.
Hetken päästä vaaleahiuksinen nousi istumaan lantioni päälle, veti pastellinsinisen pitkähihaisen päänsä yli ja paljasti timmin kroppansa. Vetäisin henkeä hermostuneena, kun Taehyung kumartui takaisin huulieni puoleen. Hän suuteli minua pehmeästi ja asettautui paremmin päälleni. Käteni olivat lojuneet toimettomina kehoni molemmin puolin, mutta nyt uskaltauduin kietomaan ne poikaystäväni hartioille.
Suudelman loputtua vanhempi poika vetäytyi katse-etäisyydelle kanssani kätensä tukevasti sohvaa vasten asettaen. Televisiosta loistava hämärä valaisi toisen puolen Taehyungin kasvoista tanssien hänen ihollaan soljuvin valoin ja varjoin. Vanhemman lehtosaarnin väriset hiukset laskeutuivat aavistuksen taipuen kohti lattiaa kehystäen hänen kauniit kasvonsa.
Vaikka poikaystäväni oli ihana ja vaikka hän katseli minua tuolla tavalla haluten, en voinut mitään sille, että sydänalassani alkoi painaa ja henkeni väristä. Minä en halunnut enempää. En halunnut mennä pidemmälle. Jo pelkkä ajatuskin siitä tuntui ällöttävältä, vaikkakin kieltämättä herätti uteliaisuutta pienessä päässäni.
En saanut sanottua mitään ennen kuin Taehyung suuteli minua jälleen. Hänen huulensa olivat ahnaat ja vaativat omia varovaisen epäröiviäni vasten. En viitsinyt torjua häntä, mutta sitten kyyneleet tulvahtivat varoittamatta silmäkulmiini.
Kai vanhempi huomasi jonkin minussa muuttuneen, sillä hän hätkähti minusta kauemmas ja katsoi kiilteleviin silmiini.
"Jungkook? Onks kaikki hyvin? Guk?" Vaaleahiuksisen huolestunut ääni porautui kuuloalueelleni, kun minä vasta aloin huomata, kuinka pingottunut hengitykseni oli ja miten paljon käteni tärisivät vanhemman hartioilla. Hän toisteli nimeäni vielä pari kertaa ennen kuin tarttui hellästi käsiini ja laski ne alas hartioiltaan.
"Tae..." Hiljainen henkäys suustani sai minut tajuamaan, miten pahasti olin poikaystävälleni tehnyt. Vasta sitten ymmärsin väistää katseeni ja olla häpeissäni. "Anteeks... mä vaan..."
Taehyung nousi pois päältäni ja puki pitkähihaisen takaisin päälleen minua tutkivan huolestuneena katsellen. Sitten hän kumartui puoleeni ja auttoi minut istumaan sohvan käsinojaa vasten. Vedin tärisevät polveni koukkuun ja katselin, kuinka poikaystäväni istuutui niin lähelle kuin oli mahdollista. Yllätyksekseni hän ei näyttänyt alkuunkaan vihaiselta.
"Jungkook...", vanhempi kuiskasi hiljaa ja kosketti varovasti märkiä kasvojani. Niiskahdin hiljaa ja purin huultani häpeissäni.
"Anteeks, Tae. Mä en vaan... Mä en pysty – Mä oon oikeesti pahoillani. Mä tiedän, et sä haluaisit, mut mä vaan..."
Tuijotin sylissäni lepääviä käsiäni posket hehkuen. Tunsin itseni niin huonoksi. Olin huono poikaystävä. Toivoin vain, etten saisi kärsiä liian paljon.
"Voi Jungkook...", Tae kuiskasi hiljaa nojautuen aavistuksen lähemmäs. Hän tuntui olevan sanaton. Johtuikohan se vihasta? Painoin pääni melkein rintaan asti häveten silmät päästäni.
"Voisin mä kyllä yrittää –"
"Jungkook!" vanhempi huudahti kuulostaen... kauhistuneelta? "Mä tiesin, et sun aiempi suhde oli vähän toksinen, mutta että näin paljon..."
Nostin kyyneleisen katseeni hämmästyneenä poikaystävääni. Hän näytti järkyttyneeltä ja hämmentyneeltä mutta vielä enemmän surulliselta. Hän oli siis surullinen, kun en voinut harrastaa seksiä hänen kanssaan? Laskin nopeasti katseeni takaisin kämmeniini.
"Mä oon pahoi-"
"Se et nyt oo mistään pahoillaan", Taehyung sanoi terävästi ja tarttui hellästi minua leuasta.
"Eiku oon mä oikees-"
"Ei, Jungkook", vanhempi sanoi huokaisten. "Kuuntele nyt hetki mua. Sun ei todellakaan tarvii olla pahoillaan. Varsinkaan, jos se liittyy jotenkin siihen, et sä et halua harrastaa seksiä mun kanssa tai oo vielä valmis. Sun ei tarvi olla pahoillaan, koska se on täysin okei, että sä sanot ei."
Kurtistin kulmiani hämmästyneenä, enkä laittanut vastaan, kun Taehyung nosti kasvoni varovasti kohtaamaan omansa. Räpyttelin silmiäni ihmeissäni ja helpottuneena, kun huomasin, ettei hän ollut ollenkaan vihainen. Hän näytti oikeastaan vain huolestuneelta.
"Mitä?" pääsi suustani ennen kuin kerkesin estää itseäni. Poikaystäväni naurahti kevyesti ja silitti peukalollaan poskeani päästäen sitten irti.
"Jungkook. Kuuntelepas nyt mua. Sä olet arvokas ihminen, eikä kellään, kellään, oo oikeutta tehä sulle tai sun keholle mitään, jos sä et halua. Sun pitäis arvostaa ittees ja oppia, että sulla ja sun keholla on niin paljon arvoa, että siihen ei kenenkään tarvii koskea, jos sä et sataprosenttisesti itse sitä halua."
Purin huultani hämmentyneen iloisena. Tunsin jotain lämmintä ja pehmeää hypähtävän rintakehässäni. Se pakotti minut hymyilemään jopa kuumien kyynelteni läpi. Taehyung levitti varovasti jalkani ja veti minut hajareisin syliinsä, mutta tällä kertaa niin hellästi ja viattomasti, ettei rippikoulun tiukin pappikaan olisi voinut erehtyä luulemaan mitään muuta.
"Taehyung..."
"Niin, Jungkook?" poika kysyi hiljaa pyyhkien märkiä kasvojani hellästi.
"Mitä mä oon tehny ansaitakseni sut?"
Vanhempi vain naurahti matalasti ja veti minut pitkään ja lämpimään halaukseen. "Mä rakastan sua, vaikka et antais mun koskee suhun pitkällä tikullakaan."
Se oli ihaninta, mitä minulle oli hyvin hyvin pitkään aikaan sanottu.
Sanoja: 1101
Öh, hei?
Tuntuu ou'olta julkasta taas Wattpadiin jotain (nää on muuten sit vaa turhii loppuhöpöttelyi, et ei tarvii lukee) pitkästä aikaa. Oikeesti mul on ollu ikävä tänne, mut en oo päässy kirjottaa, koska a) koulu ja b) koska mun veli pelaa koneella niin usein, et aina ku mul ois aikaa, nii kone ei oo vapaana
Että anteeksi siitä ja kaikesta muustakin <3
Sain tähän oneshottii idean yhestä toisesta oneshotista (mitä ei useinkaan tapahu). Alotin tän ehkä jotain neljä kuukautta sitten (minkä takia en oo aivan varma, millanen tän alunperin pitikään olla), mutta en oo sit saanu sitä oikee etenee. Ajan puutteen lisäksi se johtuu myös siitä, että mulla tuli aina paha olo, ku luin/kirjotin tätä.
Muistakaa rakastaa itteenne ja kehoonne, ne molemmat kuuluu vaan ja ainoostaan sulle ♥