edelleen kävellessäni yksin pimeillä kaduilla
muistan kirkkaasti, kuinka
ystäväni vuosien takaa kehotti
minua lapsena miettimään jonkin
mielikuvituseläimen vierelleni
jonkin niin ison ja uljaan,
että se pelottelisi kaikki muut
pois, se suojelisi minua
ja yhä edelleen,
vaikken enää niinkään
pelkää kulkea yksin
mietin rinnalleni jonkin valkeanhohtoisen,
suuren ja uljaan eläimen,
joka suojelee minua kaikelta
lapsena saatoin jopa
"taputtaa" sen selkää rauhoittuakseni, nykyisin vain hymyilen välillä "sille"
hymyilen muistolle tästä hetkestä
YOU ARE READING
Turhia toiveita ja rikottuja lupauksia
PoesiTervetuloa seuraamaan runon puhujan matkaa epäterveellisestä - mutta joskus niin koukuttavasta suhteesta - kohti tervettä ja ihanaa suhdetta.
