Turhia toiveita ja rikottuja lupauksia

Varovasti

Ihmisraunio
vailla kotia,
vailla kykyä kertoa
tunteistaan.

Tyhjä kuori,
joka hymyilee,
kun käsketään.

Kuori, joka
onnistuu kätkemään
kaiken pahan olon
hymynsä taakse.

Enkö ole jo
kaikkeani antanut?
Mitä vielä voisit
muka saada minusta
irti?

Vain sana,
ja annan sen.

Koska sellainen
minä olen.

Tanssin muiden
pillien mukaan.

Omaani en ole koskaan
esiin ottanutkaan.

Joten kiltti,
käsittele minua varoen.

En kestä kaikkea.
En jaksa aina.
Vaikka niin väitänkin.

Ole rehellinen, mutta
ajattele joskus panostani
tähän kaikkeen.

Sinä et ole ainoa.
Minäkin olen täällä.
Minullakin on tunteet,
joita loukata.

Vaikka olenkin vain
ihmisraunio.

Vailla kykyä puhumaan.