Suljen silmäni.
Olenko yhä tässä?
Jos olen, niin miksi?
Tunnen sen.
Sen kirvelevän, sykkivän kivun,
josta toisaalta en osaa
luopua.
Tunnen sen.
Sen kun kyyneleet
polttavat silmäkulmiani,
mutta eivät pääse valahtamaan
poskille.
Tunnen sen.
Sen tutuksi tulleen väsymyksen
ja epätoivon.
Sen ikävän, jolta en pääse
pakoon, vaikka kuinka yritänkin.
Tunnen sen.
Kaipauksen, ikävän, väsymyksen.
Tuskan, kivun.
Ilon, surun ja arvottomuuden.
Tunnen sen..
Tahdon kotiin.
Tahdon syliin rakastavaan.
Olkapään, jota vasten itkeä
ja lopulta nukahtaa.
YOU ARE READING
Turhia toiveita ja rikottuja lupauksia
PoetryTervetuloa seuraamaan runon puhujan matkaa epäterveellisestä - mutta joskus niin koukuttavasta suhteesta - kohti tervettä ja ihanaa suhdetta.
