Adopted By Jonah Marais

Ehkä ne teki sen

Kaikki olivat hiljaa ja yritin vain miettiä mitä oli juuri käynyt ja mitä olin mennyt sanomaan..

"Sepä lähti käsistä" Cloe kommentoi hieman naurahtaen.

"painu vittuu" sanoin nousten myös ylös ja lähtien Jemyn perään katsomatta muita.

"Mitä mä tein?" kuulin vielä Cloen äänen ennen kuin olin jo kaukana heistä yrittäen löytää Jemyä jostain.

Kävelin ympäri koulua löytämättä häntä lunnes kellot soivat.

Vittu

Suuntasin fysiikan luokkaan missä kuuluisi olla myös Lukas. Pian käytävät olivat taas kerran tyhjät, mutta en jaksanut millään mennä luokkaan. Laahustin todella hitaasti hiljaisilla tyhjillä käytävillä huonolla tuulella.

Kävelin vessaan ja istuin lattialle. Seinät ja peilit olivat täynnä tusseilla sutaistuja piirroksia ja lauseita.

Lutka

Huora

Koulu täynnä huoria

Olet kaunis

Kävin läpi lausahduksia joista osat olivat lainauksia kuuluisuuksilta. Lalulujen sanoja. Lyhyitä masentavia surullisia runoja.

Remember when we used to talk everyday

Im not mad. Im hurt.

I dont know what love is anymore

Naurahdin dramaattisille teini angstisille runoille joita 7- luokkalaiset olivat tuhertaneet. Jatkoin lausahduksien lukemiasta ja vedin reppustani tussin ja sorruin itsekkin kirjoittamaan jotain mustalla tussilla.

Vitun rööpelin palikat

Mitkä nyt pyörivät päässäni.

"Mila!" kuulin yhtäkkiä koputuksen vessan ovessa joka sai minut sätkähtämään.

"Ooks sä sielä?" tuttu ääni toisti.

"Öhöm ei oo Mila" madalsin ääntäni tahtomatta tulla ulos vessasta.

"Okei mä en oo Jeremy, ns idiootti" Lukas sanoi.

"HEi jeremy ei oo idiootti se on.. omanlaatuinen" puolustelin.

"Tuu nyt ulos sieltä etkä jätä mua yksin tuolle tunnille!" Lukas kiljui oven takaa.

"En ikinä" laitoin käteni ristiin ja nostin leukani nenäkkäänä.

"Älä jaksa" Lukas sanoi ja huokaisin nousten ylös.

"En varmasti mene tunnille" sanoin avaten oven ja lähtien kävelemään pois päin.

"Mun kamat on sielä!" Lukas sanoi.

"rauhotu, haetaan ne vaikka tunnin jälkee aiva sama ei mua kiinnosta" avasin oven josta pääsi yläkerran aluaan.

Lukas vihdoin suostui jäämään kanssani pois tunnilta ja istuimme tyhjille sohville.

"Kuinkakoha vihane Jemy mulle on" sanoin vähän huolissani.

"Kyllä se leppyy, ei se osaa olla kauaa vihanen" Lukas yrittii lohduttaa.

"Joo varmaa"

"ja Jonah ei vieläkää anna mun puhelinta niikun kohta lyön sitä lapiolla päähän" jatkoin valittamistani.

Juttelimme Jemystä jonkun aikaa kunnes päätin antaa Lukaksellekkin huomiota

"Mutta miten sulla menee? Sä oot hengailu Jeremyn kanssa enemmän ku yleensä" huokaisin vihdoin antaen Lukaksellekkin huomiota.