Särkyneet sanat × TAEKOOK

5. Arkoja sanoja ja ujoja hymyjä

Auringonsäteet leikkivät vihertävän meriveden pinnalla ja heijastuivat bruneten silmiin. Taehyung heilutteli jalkojaan laiturin reunalla ja katseli pieniä välkehtiviä laineita. Siinä kohdassa näki ainakin parin metrin syvyyteen, niin voimakkaasti alkuillan auringonvalo jaksoi vielä läpäistä vettä.

Taehyungin sijaisisä oli jo palannut mereltä ja lähtenyt torille, mutta poika oli tavoilleen uskollisena jäänyt taas satamaan. Hän oli tallentanut muutaman kalalokin lennon kaulassaan roikkuvaan kameraan ja päätti jäädä vielä hetkeksi istuskelemaan hiljaiselle laiturille. Sää oli täydellinen, eilinen myrsky oli viilentänyt ja raikastanut ilmaa eikä ollut enää paahtavan kuuma. Kevyt tuulenvire heilutti nuorukaisen ruskeita hiuksia, joihin aurinko loi kupariin taittavan sävyn.

Taehyung nautti lämmöstä kasvoillaan ja oli juuri sulkenut silmänsä, kun kauempaa laiturilta alkoi kuulua ääniä. Kahden kenkäparin kannat kopisivat lakattua puuta vasten ja pian kirkas ääni huudahti:

"Moi Taehyung!"

Hämillään Taehyung nosti katseensa äänen suuntaan ja näki kahden pojan kävelevän itseään kohti. Lyhyt blondi vilkutti iloisesti ja hänen vierellään asteleva mustahiuksinen Jungkook väläytti leveän hymyn. Brunette nousi äkkiä seisomaan ja jäi odottamaan, että pojat ehtisivät hänen luokseen. Häntä hermostutti äkillinen huomio eikä hän oikein tiennyt, miten suhtautua siihen. Taehyung ei ollut ajatellut, että tapaisi Jungkookin ystävineen uudelleen ja vieläpä heti seuraavana päivänä.

Hieman epäluuloisena hän tarkasteli luokseen kävelevää kaksikkoa, joka oli pian jo kohdalla. Lyhyemmällä oli yllään vaaleansinistä farkkua oleva shortsihaalari, joka sopi tälle kuin nakutettu. Eiliseltä jotenkuten tutuksi tullut Jungkook oli asettanut päähänsä puhtaanvalkoisen lippiksen, jonka alta pojan tummat hiukset pilkistivät. Taehyungille ei tehnyt edes tiukkaa myöntää hiljaa mielessään, että pojat olivat hyvännäköisiä. Vaaleahiuksinen näytti oikein suloiselta lappuhaalarissaan, kun taas Jungkook... No, komea tämä ilman muuta oli.

Se sai Taehyungin entistä enemmän varuilleen. Eivät tuon näköiset pojat hänelle jutelleet, niin ei vain yksinkertaisesti tapahtunut. Eilinen oli tietenkin myrskyn aiheuttama poikkeustilanne, mutta miksi he olivat taas täällä?

"Mä en eilen tajunnut esittäytyä, mä olen siis Jimin", blondi ojensi reippaasti kätensä. Taehyung tarttui pieneen käteen ja puristi sitä varovasti.

"Tae", hän tokaisi mahdollisimman lyhyesti.

"Jungkook– Tai siis me ajateltiin, jos sä haluisit lähteä meidän kans elokuviin, mitäs sanot?"

Jungkook hymyili ja hänen poskilleen kohosi hento puna Taehyungin katsahtaessa hänen silmiinsä. Hän toivoi, että vanhempi suostuisi. Olisi mahtavaa tutustua paremmin tuohon kauniiseen mysteeripoikaan.

Hetken mietittyään Taehyung suostui kuin suostuikin lähtemään ystävysten mukaan. Jungkook kuitenkin huomasi pojasta, että tämä oli koko ajan hyvin jännittynyt. Brunette puristi kameraansa tiukasti rintaansa vasten ja sanoi tuskin sanaakaan koko kävelymatkan aikana. Jimin höpötteli iloisesti kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta edes kysymys, sopiko uusi komedia katsottavaksi, ei kirvoittanut Taehyungin kielenkantoja, vaan tämä tyytyi nyökkäämään ja kohottamaan hiukan suupieliään.

Elokuvateatterin suuressa salissa oli väljää, vain puolet paikoista oli täynnä. Pojat olivat varanneet paikat kolmanneksi ylimmältä riviltä ja istuivat nyt hämärässä tiiviisti vierekkäin. Taehyung istui reunassa Jungkookin vieressä ja nuoremman oli hankalaa keskittyä juuri alkaneeseen elokuvaan. Hänen nenänsä tavoitti bruneten tuoksun ja jostain syystä hänen teki mieli painaa nenänsä Taehyungin niskaa vasten ja vetää huumaavaa tuoksua kunnolla sisäänsä. Se ei ollut mikään tavaratalosta ostettu liian voimakas hajuvesi, joka jäi leijumaan ilmaan käyttäjänsä jatkaessa matkaansa. Jungkookille tuli tuoksusta mieleen aution rannan hiekalle vyöryvät aallot.