Särkyneet sanat × TAEKOOK

3. Kaunis poika saa nimen

Taehyungia oli säälittänyt kaatosateessa märällä laiturilla liukastellut mustahiuksinen nuorukainen ja hetkellinen älytön päähänpisto oli johtanut siihen, että kyseinen tummatukka seisoi nyt vettä valuen Taehyungin edessä kalastusveneen kajuutassa. Myrskyn nostattama aallokko keinutti venettä, vaikka oltiinkin melko lähellä rantaa, ja Taehyung tunsi olonsa epämukavaksi. Häntä ahdisti vieraan pojan läsnäolo ja omiin kasvoihinsa porautuva katse eikä tilannetta parantanut yhtään se, että kohta hänen olisi pakko puhua, vaikka oli aiemmin jo saanut naureskelua osakseen. Mielessään itseään sättien ruskeahiuksinen nojautui kajuutan puista ovea vasten ja käänsi päänsä pois. Hän ei keksinyt yhtäkään tapaa, jolla selviäisi tilanteesta kunnialla nolaamatta itseään totaalisesti.

Märissä vaatteissaan hytisevä Jungkook ei edes huomannut tuijottavansa ennen kuin toinen alkoi katsella lattiaa. Hän meni hämilleen ja yskähti kiusaantuneena, mutta piti silti silmänsä pojassa. Tiedättehän, jotkut ihmiset vain olivat sellaisia, katseenkääntäjiä. Heistä ei saanut silmiään irti, vaikka kuinka yritti. Ja jos onnistui, oli kuitenkin lopulta aivan pakko katsoa uudestaan. Jungkookille tuo kaunis poika oli kuin magneetti, joka väkisin kiskoi hänen katsettaan puoleensa.

"Tota... Olisko täällä mitään pyyhettä tai vilttiä?" mustahiuksinen päätti kysyä keskeyttääkseen kiusallisen hiljaisuuden. Ja myös siksi, että hänen kehonsa alkoi vähitellen tuntua yhdeltä isolta jääkalikalta. Iho oli kananlihalla, hampaat kalisivat ja läpimäristä hiuksista tippui tasaisin väliajoin pisaroita puulattialle. Vieras poika mulkaisi Jungkookia kulmiensa alta ja käveli sitten jäykin askelin kapealle kaapille. Kohta hän veti esiin suuren sinisen kylpypyyhkeen ja heitti sen mustahiuksista kohti. Jungkook nappasi kiinni pehmeästä froteekankaasta ja alkoi kuivata hiuksiaan. Häntä hiukan ihmetytti, miksi toinen oli ensin kutsunut hänet veneelle, mutta käyttäytyi nyt oudon tylysti. Ihan kuin Jungkook olisikin ilmeestynyt kajuuttaan täysin omin luvin.

Taehyung silmäili varautuneena, miten hänen vieraansa hieroi pyyhkeellä itseään kuivaksi. Häntä hermostutti ja ujostutti, hän ei ollut koskaan ollut hyvä ihmisten kanssa. Ahdistuksen painaessa rintaansa brunette siirtyi pienen ikkunan luo, tähyili taivaanrantaa ja yritti epätoivoisesti nähdä merkkejä rajuilman laantumisesta. Ukkonen kuitenkin ravisteli edelleen rannikkoa eikä tummien pilvien seasta näkynyt sinisen häivähdystäkään. Kylmät pisarat piiskasivat ikkunalasia ja ulapalta vyöryvät tyrskyt näyttivät Taehyungin silmiin pelottavan suurilta. Hän värähti tahtomattaan jyrähdyksen kaikuessa pitkin rantaa. Turha kai kuvitellakaan, että hän ehtisi mummille päivällisaikaan mennessä. Taehyung pysyisi visusti kajuutassa siihen asti, että ulkona olisi turvallista liikkua.

"Myrsky taitaa olla ihan päällä", kuului ääni hänen takaansa. Taehyung kiepsahti nopeasti ympäri ja kohtasi tummat silmät, jotka pälyilivät uteliaina kosteiden mustien hiusten alta. Pojan suortuvat sojottivat joka suuntaan ja Taehyungille tuli automaattisesti mieleen siili. Jännittynyt nauru kupli hänen vatsassaan, mutta hän puraisi nopeasti kieleensä eikä antanut kikatuksen karata ilmoille. Katastrofin ainekset olivat ilmassa jo muutenkin, siihen ei mitään noloja naurunpyrskähdyksiä enää tarvittu.

"Tässä olis tämä pyyhe, kiitos lainasta", vieras poika ojensi sinisen mytyn takaisin Taehyungille. "Mä oon muuten Jungkook."

Ilmeettömänä Taehyung ripusti pyyhkeen kaapin oven päälle kuivumaan eikä uskaltanut vieläkään sanoa mitään. Hän saattoi olla epäkohtelias, mutta eipä toinenkaan aiemmin ollut kovin hyvätapaisesti käyttäytynyt. Brunette oli edelleen loukkaantunut jouduttuaan naurun kohteeksi.

"Niin mikä sun nimi on?"

Suureksi harmikseen Taehyung tajusi, ettei tästä tilanteesta luistettaisi pelkällä hymähdyksellä tai olankohautuksella. Hän keräsi kokoon kaiken keskittymiskykynsä, raapi levottomana kämmenselkäänsä ja vilkaisi nopeasti Jungkookiksi esittäytynyttä nuorukaista.