Adopted By Jonah Marais

Mekko ostoksilla

"Et kai sä nyt oikeesti aijo pitää tota tanssiaisis?" Alex kysyi.

"No tietty aijon" Jemy sanoi ja otti mekon mukaan.

"Iha mite vaa, en estä" Alex huokaisi hymyillen.

Etsimme vaikka kuinka kauan mekkoja kunnes Alex löysi itselleen sopivan. Toisaalta se ei ollut mekko..

"Täähä on aivan mahtava" Alex sanoi katsellen kokopukuaan.

"Okei siitä vaa mutta ei se vedä vertoja mun mekolle" Jemy sanoi pyörittäen silmiään.

"Ai sun hippi kukkais mekolle? Joo iha mite vaa" Alex sanoi.

"Okei voitasko me vaa ettiä mulle se mekko?" Huokaisin ja katselin mekkoja läpi.

"Ota vaa joku sä oot liian nirso" Alex sanoi.

"Ite oot nirso" Sanoin ignooraamalla hänet samalla kun katselin kauniita mekkoja. Tanssiaisiin ei ollut enää montaa päivää joten halusin saada mekkoni mahdollisimman nopeasti.

"Nää kaikki on nii hienoja emmä- TUO!" Huudahdin nähden maailman kauneimman mekon jonka luokse juoksin kuin olisin paennut helvetistä.

"omg mila se on kaunis nyt lähetään" Lukas sanoi lähtiessään kassalle päin.

"Ei ku meijän pittää mennä nyt ettii mun iskä ja Daniel koska mä oon spoilattu pilalle joten ne joutuu maksaa sen mun mekon" Sanoin laittaen mekkoni takaisin paikalleen.

"Et oo tosissas" Alex huokaisi heittäen päänsä taakse.

"No anteeks ne tunki mukaan" Sanoin ja Jemy ja Alex jättivät mekkonsa oman mekkoni viereen ja lähdimme etsimään Jonahia ja Danielia.

Kävimme monissa ruokaloissa ja vaatekaupoissa mutta emme mahtaneet löytää heitä. Vihdoin näimme tutut kasvot jotka olivat katselemassa kenkiä Vansissa.

"Me löydettiin mulle mekko" Sanoin säikäyttäen isäni hypäten hänen taakaa.

"Okei mahtavaa mä tuun sekunnin päästä heti kun mä oon ostanu itelleni nää kengät" Jonah sanoi kävellen kassalle Vanssiensa kanssa ja Daniel tuli minun ja muiden luokse odottamaan Jonahia.

"Millanen se mekko on?" Daniel kysyi hymyillen ja tunkien kätensä taskuihinsa.

"Hienompi kun noitten" Sanoin osoittamalla Jemyä ja Alexia.

"Hei!"

"Pyh"

Kuulin takaani samalla kun naureskelin itselleni ja Jonah tuli Vans kassinsa kanssa luoksemme.

Kävelimme mistä minä Jemy, Alex ja Lukas olimme aijemmin tulleet ja etsimme mekkomme.

"Tässä" sanoin näyttäen mekkoani Jonahille.

"Eiks oo hieno?" Kysyin hymyillen isosti.

"Ehdottomasti täydellinen mutta tuu nyt lähetään maksamaan se" Jonah sanoi ja kävelimme kaikki kassalle.

Maksoimme mekkomme ja Jonah sanoi että voisi heittää Jemyn, Alexin ja Lukaksen koteihinsa matkalla meile.

"Moikla Mila!" Jemy sanoi oudosti vitsillä samalla avaten auton oven pästäkseen ulos.

"Moikla Jemy!" Sanoin vitsaillen takaisin ja Jemy löi ovensa kiinni juosten kotiinsa.

"Omg vihdoin ne lähti mä en jaksa niitä sekunttiakaan" Vitsailin puhumalla korkealla ääellä.

"Millon ne tanssiaiset on?" Jonah kysyi katsoen tietä.

"Parin päivän päästä" Vastasin.

"Mila se voi tarkottaa mitä vaan kun sä sanot 𝑝𝑎𝑟𝑖" Daniel sanoi etupenkiltä.

"Okei ne on sinä samana päivänä ku toikkareitten jako mut vaan myöhemmin" Vastasin huokaisten.

Kun pääsimme perille juoksin yläkertaan mekko kassini kanssa ja ripustin sen hengarilla vaate kaappiini samalla hymyillen onnellisena ajatellen että kohta saan pukea sen päälle. Orpo kodissa ei ikinä ollut tanssiaisia enkä sitä aijemmin ollut saanut mennä tanssiaisiin joten nämä olivat ihka ensimmäiset tanssiaiset missä olin ikinä ollut.

Hymyilin itsekseni kunnes Logan popsahti mistä lie päähäni. Ajattelin kuinka hän ei ikinä pääsisi näkemään peruskoulun päättäjäisiäni joka särki sydämmeni. Toisaalta tiesin että hän katseli ylhäältä...

Loppu illan makasin sängylläni käpertyen sikiö asentoon surren Loganin perään....
_________________________________________
Pitkästä aikaa pitkästä aikaa, mutta siis älkää häiriintykö ku muuntelen kaikki 'mä' ja muut vastaavat sanat vähitellen mun vanhoista kappaleista sillä ne häiritsi helvetin musta.
Mä myös vielä mietin että vaihnko mä ketään Milan kavereista lolz