**Harry**
"Tervetuloa takas kotiin." Sarah kuiskasi korvaani samalla kun halasimme.
"Kiitti." vastasin hieman kylmällä äänellä sillä Louisin ja hänen väillään oli jotain. Ja se, että kuulin juuri muutama minuutti sitten Louisin pyytävän Sarahian suutelemaan tätä, kun he olivat vielä eteisessä, vahvisti asiaa.
"Mä keitän teetä. Louis jääthän säkin?" Sarah kysyi ja meni teepannun ääreen.
Kohotin kulmia Louisin suuntaan ja katsoin häntä kysyväsi, hän näki tuiman katseeni.
"En mä taida..." Hän vastasi vaivanloisesti.
"Miks?" Sarah kysyi nopeasti ja käveli luoksemme.
"Umm.. Eleanore tulee ihan muutaman tunnin päästä ja mun pitäis vähän siivota meijän kämppää.." Louis vastasi ja lähti kävelemään eteiseen ja ovesta ulos. Sarah juoksi tämän perään ja minä kävelin keittiön ikkunalle Emily sylissäni josta näin heidät etupihalla.
Sarah pysäytti Louisin, sanoi jotain ja tarttui tätä kädestä. Sitten he halasivat ja hymyilivät toisilleen.
"Louit setä pitää äitistä!" Emily sanoi kikattaen.
"Niimpä... ehkä vähän liikaakin.." Kuiskasin.
Lopulta päästin Emilyn leikkimään omaan huoneeseensa ja joimme Sarahin kanssa teetä olohuoneen sohvalla. Emme istuneet kylki kyljessä niin kuin yleensä, vaan kohteliaasti meillä oli pieni etäisyys toisiimme.
"No mites LA:ssa..?" Sarah kysyi vihdoin pitkän hiljaisuudeen päätteeksi.
"Nii.. Siitä mun pitikin sulle puhua. Myönnän, että menin tapaamaan Kendallia, mutta me ei tehty mitään!" Vakuuttelin hänelle.
"Jeps.. entä ne suudelmat ja kaikki kuvat missä biletätte ja pitelette toisianne käsistä sun muuta?" Sarah kysyi ja katseli välinpitämpäättönä ikkunasta ulos. Nyt minusta tuntui, että hän on jopa vähän mustasukkainen.
"Myönnän. Joo pari pusua, mutta ne ei merkannu mitään verrattuna mitä sulla ja mulla on... oli." vastasin nopeasti ja hän käänsi tuiman katseensa minuun.
"Ei merkannut mitään verrattuna... mutta merkkas kuitenkin??" Hän kysyi hermostuneena.
"Hei mun mielestä sulla ei oo paljoakaan varaa arvioida mun ja Kendallin viatonta hengailua, kun ite oot kuherrellu Louisin kaa!" Korotin ääntäni hieman.
"Just... Niimpä..." Hän sanoi ja katsoi minua epäuskoisesti.
"Säkö kiellät kaiken?" Kysyin pokkana.
"En tietenkään. Mutta ethän sä voi tajuta miltä tuntuu herätä yhtenä kauniina päivänä ja unohtaa kenen kanssa oot naimisissa ja sulla on yhteinen lapsi. Louis on auttanu mua paljon tän asian kanssa!" Hän huudahti lopuksi.
"Tiedätkö Sarah..." Aloitin ja hymähdin.
"Sä et oo tässä se ainoo joka on menettänyt jotain. Mä oon menettänyt mun elämäni rakkauden, mun vaimon." sanoin viimeiset sanat kuiskaten ja yritin pysyä vahvana.
**Sarah**
Näin kuinka Harry kamppaili kyyneleitä vastaan, hän lopulta pyyhki silmäkulmaansa. Olin sanaton... Päässäni alkoi yhtäkkiä pyöriä kaikki edellispäivien tapahtumat ja yhtäkkiä muistin välähdyksiä joissa olin Harryn kanssa. Päätäni särki aivan älyttömästi ja huudahdin.
"AU!!" Huusin ja pitelin päätä käsieni välissä.
"Mikä tuli??" Harry kysyi hermostuneena, tuli aivan viereeni ja laski kätensä selälleni.
"Mun pää..." sanoin ja pitelin silmiäni kiinni jonkin aikaa.
**Harry**
Sarahille tuli äkillinen pääkipu. Tiesin heti, että se johtui siitä oikosulusta joka hänellä on tällä hetkellä aivoissa.
"Me vietettiin sun 20 vuotis synttereitä kanariansaarilla, vai mitä?" Hän yhtäkkiä kysyi, nosti päänsä minuun päin ja katseli minua sinivihreillä silmillään . Kipu ilmeisesti katosi.
"Joo..." sanoin hämmästyneellä äänellä. Yhtäkkiä hän alkoi hymyillä.
"Mitä?" Kysyin hymyillen.
"Se hotelli oli niin upee... Meren rannalla ja sä idiootti menit vahingossa jonkun toisen huoneeseen, ku se ovi oli jääny auki. Muistan ku sä juoksit huutaen ulos sielt huoneesta kun näit jonkun vanhan mummelin siellä bikiineissä...!" Hän sanoi ja alkoi kikattaa hysteerisesti.
Yhtäkkiä nauru muuttui itkuksi.
"Hyshh.. Mikä hätänä? Täähän on hyvä asia, sä muistat!" Yritin lohduttaa ja otin hänet syleilyyni.
"Tiiän.. Mä vaan haluisin muistaa enemmän." Hän nyyhkytti.
"Sä tuut vielä muistamaan..." Kuiskasin ja toivoin todella että se on totta.
"Mitä jos en muista, sitä ku tapasin sut ekan kerran tai ku mentii naimisiin?? Useimmat muistot on vaan musta ja Louisista, enkä saa sitä pois mun päästä." Hän kuiskasi. Huokaisin syvään.
"Kuules, tää päivä on ollu aika pitkä. Mitäs sanoisit jos me vaa nyt mentäis nukkumaan?" Kysyin hymyillen.
"Mä hoidan Emilyn petiin, mee sä vaan jo." Lisäsin.
"Kiitti." hän sanoi, antoi pusun poskelleni ja meni yläkertaan.
Istuin hetken sohvalla ja mietin kaikkea.. Painoin pääni alas ja huokaisin syvään.
"Kyllä se vielä muistaa..." Kuiskasin itselleni.
"Kuka muistaa?" Kuulin Emilyn äänen edestäni, nostin katseeni ja siinä hän seisoi kummastuneena.
Heti kun näin tuon pienen ihmeen, kasvoilleni levisi hymy.
"Sä muistat, että nyt pitää mennä nukkumaan ja kuka eka vessassa pesemässä hampaita!" Huudahdin.
"Mä!" Emily huusi ja lähti kovaa vauhtia vessaan minä heti hänen kintereillään.
