Vihdoin taas uus luku :) Mut nyt toivoisin teiltä mielipiteitä tähän lukuun, sillä tiedän että tää tuleva tulee herättämään paljon mielipiteitä. Niin kertokaa mulle mitä tykkäätte/ette tykkää JA kiitos kaikille lukijoille <3
**Harry**
Kävelin LA:n öisiä katuja kohti hotelliani. Olin juuri vieraillut Kendallin luona... Ne kaikki lööpit joita minusta ja hänestä oltiin jo kirjoitettu. Olen suudellut häntä, myönnän sen, mutta en mitään muuta. Kaikki on mennyt niin sekavaksi ja tämän viikon aikana jonka olen viettänyt Los Angelesissa oli tarkoitus selventää ajatukseni. Luulen että ne ovat vain entistä enemmän menneet sekaisin. Etenkin kun olen saanut lukea Louisista ja Sarahista twitterissä...
"Jää yöks. Harry pliis..." Kendall oli anellut kun olin hänen luonaan jatkoilla.
"En mä voi... Kendall, mä oon naimisissa ja mulla on lapsi." Olin hokenut hänelle samalla kun hän yritti riisua vaatteitani. Onneksi pääsin juuri ja juuri livahtamaan ulos, muuten ne suudelmat eivät olisi jääneet siihen...
Tunsin lämpimän tuulenvireen kasvoillani ja kohotin katseeni taivaalle. Lontoossa on jo aamupäivä... Mitäköhän Sarah tekee juuri nyt? Mietin itsekseni ja kyyneleitä alkoi valua poskilleni. Minulla on häntä ja Em:iä niin kova ikävä...
**Sarah**
Istuin hiekkarannalla ja katselin kun Emily leikki meressä Louisin kanssa. Oli lämmin Elokuinen päivä. Louis oli ajanut minut sekä Emilyn Brightonin suurelle hiekkarannalle uimaan. Kuulin heidän naurunsa kymmenien metrien päästä ja naurahdin itsekseni.
Vilkaisin puhelintani sen toivossa, että Harry olisi vihdoinkin soittanut. Ei mitään. Haluaisin todellakin jutella hänen kanssaan ja... Minusta tuntuu niin oudolta kuun hän ei ole täällä. Mitäköhän hän mahtaa tällä hetkellä tehdä? Mietin itsekseni samalla kun tunsin lämpimän tuulen kasvoillani.
"Äiti! Uimaaan!!!" Emily huusi keskeyttäen ajatukseni ja Louis viittoili minua mereen. Riisuin rantamekkoni ja juoksin nauraen heidän luokseen.
Muutama tunti myöhemmin
"Eleanore tulee tänään kotiin? Joten eiköhän mun ja Emilyn oo vaan parasta mennä omaan kotiin. Voidaan tulla vaikka käymään teillä joku päivä." Sanoin Louisille, kun hän ajoi kohti Lontoota.
"Niin se tulee.. Mut haluun viettää aikaa teijän kaa." Hän sanoi, vilkaisten peilin kautta Emilya joka nukkui takapenkillä ja piteli kädestäni kiinni.
"Louis.. Sä seurustelet ja mä oon naimisissa." Vastasin hiljaa.
"Ei se oo Harrya estäny." Hän sanoi ja vilkaisi minuun päin minua tietäen että se sattui minua.
"Nii..." Kuiskasin. Yhtäkkiä hän pysäytti auton tien viereen ja astui ulos autosta.
"Louis?" Kysyin kun hän avasi minun oven ja viittoili minua ulos. Tein kuten hän käski ja astuin ulos autosta sulkien oven perässäni. Samantien tunsin pehmeät huulet omillani. Nojasin autoa vasten ja Louisin toinen käsi oli lantiollani ja toinen siveli kaulaani.
"Louis mitä helvettiä?!" Huudahdin kun hän vihdoinkin erkani minusta.
"Sarah, mä rakastan sua!" Louis huusi yli liikenteen melun.
Katsoin häntä epäuskoisena, sillä hän oli niin tosissaan. Tunsin sydämeni pamppailevan normaalia kovempaa ja tajusin, että minulla todellakin oli suuria tunteita tuota miestä kohtaan... Hän katsoi minua kysyvänä, kuin odottaen vastausta.
"Niin mäki sua..." Kuiskasin, niin hiljaa ettei hän kuullut, mutta hän osasi lukea sen huuliltani.
"Voi Sarah!" Hän huudahti, kiepautti minut kerran ympäri ja suutelimme uudestaan. Molemmat hymyilimme ja nauroimme.
"Meijän varmaa pitäis jatkaa matkaa!" Huudahdin ja niimpä menimme takaisin autoon ja jatkoimme matkaa Lontoon ruuhkassa.
**Harry**
Ajoin autolla tutuista porteista sisäpihalle ja sammutin auton. Istuin hetken siinä, tuijottaen taloa joka vain muutama kuukausi sitten pursui iloa ja rakkautta. Lopulta kapusin ulos autosta ja nappasin matkalukkuni mukaan.
Avasin oven avaimillani ja heitin ne eteisen pöydälle entiseen tapaani. Kävelin matkalaukku olalla keittiöön ja istahdin pöydän ääreen. Talossa oli niin hiljaista.... Tuijotin kelloa ja se oli hieman yli seitsämän illalla. Tunsin jetlagin iskevän ja olin juuri nousemassa ylös keittämään kahvia, kunnes kuuin eteisestä puheen sorinaa.
"Hahaha.. Louis lopeta!" Kuulin Sarahin iloisen kikatuksen.
"Heti jos annat pusun." Louis vastasi jos oikein kuulin.
Hetken oli aivan hiljaista, kunnes kulman takaa käveli tuttu pikkutyttö nalle kainalossa.
"ISI!!!" Hän yhtäkkiä huusi juosten luokseni ja nappasin hänet syliini.
"Emily kulta, isillä on ollut niin kova ikävä." Kuiskasin hänen korvaan ja onnen kyynel vierähti poskelleni. Pyyhin sen kuitenkin yhtä nopeasti pois kuin se oli siihen ilmestynytkin.
"Harry?" Sarahin kysyvä ääni kantautui keittiöön ja hän ilmestyi kulman takaa keittiöön Louis heti kannoillaan. He molemmat näyttivät niin yllättyneiltä.
"Hei.." Sanoin ujo hymy huulillani.
"Moi vaan..." Louis sanoi närkästyneenä ja tajusin heti, että ainakin hän oli lukenut lööppejä.
"Äiti, isi tuli kotiin!" Emily huudahti iloisesti ja viittoili Sarahia tulemaan luoksemme.
"Niin tuli.." Hän huokaisi. Yllätyksekseni Sarahin kasvoille levisi helpottunut hymy ja hän tuli halaamaan minua sekä Em:iä.
