Moi! Tää on nyt vähän tämmönen laimeempi osa.. Seuraava luku ilmestyy ke-to, luutavimmin torstaina. Jos tykkäätte, niin kommentoikaa ja äänestäkää. Myös rakentavaa kritiikkiä/muuta palautetta saa antaa! :) Kiitos lukijoille, Hyvää yötä! <3 :*
//Harry//
"..moi Louis, mitäs sä täällä?" Kysyin vaivautuneena. Molemmat seisoimme ovensuussa tuijottaen toisiamme kuin puulla päähän lyödyt.
"Samaa vois kysyä sulta." Hän vastasi ärtyneellä äänellä.
"No siis.. oon täällä käymässä..." Sanoin hieman hermostuneella äänellä ja hän huomasi sen.
"No mä tulin jokatapauksessa tapaamaan Sarahia ja Emilya joten..." Hän aloitti ja katseli minua vähän siihen malliin, että minun pitäisi väistää. Niinhän minä teinkin kun Louis suorastaan tunki ovesta sisään. Suljin oven ja vedin henkeä hitaasti sisään ja ulos ja sisään ja ulos.... Olin hyvin ärtynyt siitä, että Louis oli taas tulossa minun ja Sarahin väliin, mutta pidin malttini.
"LOUIS SETÄ!!" Olohuoneesta kuului kun Em tajusi, että Louis oli paikalla. Emily juoksi Louisin syliin ja he molemmat näyttivät hyvin iloisilta nähdessään toisensa.
"Mitä mun pieni enkeli?" Louis sanoi.
Emily on minun enkelini, ei Louisin. Minua kismitti nyt yhä enemmän Louis... Kuinka hän kehtaa?! Puuskutin nyt yhä enemmän olohuoneen laidalla, jossa Em ja Louis vaihtoivat kuulumisiaan.
"Louis?" Sarahin ääni kantautui keittiöstä ja hän kiiruhti olohuoneeseen. Hän käveli ohitseni, edes vilkaisematta minuun ja käveli suoraan Louisin ja Emilyn luo. He halasivat, halasivat.
"Oon niin pahoillani kaikesta..." Louis leperteli ja Sarah kuunteli kiltisti. Louis päästi Em:in takaisin sohvalle jossa tämä väritti värityskirjaansa.
"Anna anteeksi Sarah, vielä kerran.... Tuu takaisin kotiin." Hän jatkoi aneluaan.
Sarah ei vastannut mitään, katseli vain Louisia häkeltyneenä. Ilmeisesti he molemmat olivat unohtaneet, että minäkin olin paikalla.
"Nyt tää saa riittää!" Huudahdin ja kaikkien kolmen päät kääntyivät minuun päoin, ilme vakavana.
"Miten sä Louis kehtaat tulla tänne, mitään ilmoittamatta, käytännössä vaan marssit sisään anelemaan Sarahilta armopaloja!!?" Korotin ääneäni vielä hieman ja kävelin häntä kohti.
"Harry lopeta..." Sarah sanoi.
"Käytännössä tulin tänne nimenomaan selvittämään välini Sarahin kanssa, ja lähetin muutaman viestin aikaisemmin!" Louis vastasi oudosti ja katseli minua ärtyneenä.
"Ei se sua takasin ota." Totesin kylmällä äänellä.
"Ja mistäs herra Styles sen niin varmaksi tietää?" Hän kysyi, ottaen muutaman askeleen minua kohti ja välissämme oli enää metri.
"Kuka nyt..." Aloitin, mutta Sarah keskeytti minut, tai meidät. Miten vain.
"Nyt loppu! Harry rauhotu." Hän sanoi, tuli väliimme seisomaan, kasvot minuun päin ja katseli minua intensiivisesti noilla sinivihreillä silmillään...
"Harry me ei olla yhdessä." Hän jatkoi vakaalla äänellä.
"Nii just." Louis kommentoi.
"Eikä me!" Sarah sanoi nopeasti, vilkaisten olkansa yli Louisia ja tämän virne hyytyi siihen paikkaan.
"Mut mä haluisin nyt jutella vähän aikaa Louisin kanssa kahdestaan. Ja luutavasti Emilykin tykkäis olla vähän aikaa hänen kanssaan." Hän vielä lisäsi ja katseli minua kysyvästi.
Olin hetken aikaa ihan hiljaa. Taas tuo yksi pilaa mahdollisuuteni Sarahiin... Mietin ärsyyntyneenä.
"Se ei oo oikee sulle..." Kuiskasin, jättäen lauseen roikkumaan ilmaan. Louis pysyi vaitonaisena.
"Harry kiltti. Kaksi tuntia, sitten tuut takas ja mä oon täällä oottamassa sua." Hän aneli.
"Kuinka haluat." Sanoin, vilkaisin vielä Louisia jäätävällä katseella ja lähdin tallustamaan raittiiseen ulkoilmaan.
Kävelin ympäri puistoja miettien mitä he mahtaisivat minäkin aikana tehdä tai mistä he puhuisivat. Haluan perheeni takaisin. En kestäisi enää elää ilman heitä!
Minuutit matelivat ja se oli tehdä minut hulluksi. Milloin istuin puiston penkillä, milloin syötin hanhia. En kuitenkaan pystynyt olla ajattelematta sitä mitä Sarahin asunnossa kunakin hetkenä tapahtuisi. Lopulta oli mennyt reilu puolitoista tuntia ja lähdin kävelemään nopeaa tahtia kohti asuntoa, toivoen parasta.
