Sarah
Aloitin työt opiskelun ohella heti kun muutin Emilyn kanssa kahdestaan asumaan. Opiskelen jo toista vuotta esimieheksi ja teen satunnaisia vuoroja Nike-urheilumyymälässä. Onneksi olen voinut viedä Emilyn joko Louisille tai ystävälleni Katelle hoitoon silloin kun en ole itse kotona. Harryyn en ole pitänyt kovinkaan paljoa yhteyttä viime aikoina. Ja välttelen kahden keskeisiä keskusteluja Louisin kanssa. Tiedän, olen pelkuri....
On jo toukokuu. Vihdoinkin minulla on vapaa päivä ja näin ollen lähdimme Emilyn kanssa kävelemään kohti lasten leikkipuistoa. Olimme jo puistossa ja keinuttelin Emilya edes takaisin, kunnes puhelimeni soi.
Näytöllä oli tuttu nimi... Vastasin.
"Hei Harry." Sanoin.
"Moii, hei ei olla nähty pitkään aikaan ja todella haluaisin nähdä Emilyn ja sut..." Hän sanoi viimeisen sanan hieman varovasti.
Olin muutaman sekunnin hiljaa miettien mitä sanoa.
"Nii ei olla... No oon kyl nyt Em:in kanssa puistossa..." Vastasin vaivautuneena.
"No hyvä, mä tässä kaipailinkin vähän raitista ilmaa. Missä puistossa?" Hän kysyi pirteästi ja pieni hymy levisi kasvoilleni.
Harry
Kävelin aurinkolasit päässä Regent's parkissa kohti tuttua leikkikenttää, jossa Sarah ja Em olivat. Todella toivoin, että välttyisin tänään ihmisten katseilta. Kävellessäni mietin mitä sanoa ja tehdä. Askel askeleelta olin lähempänä kahta elämäni tärkeimpää ihmistä ja tunsin kuinka käteni alkoivat hikoilla ja mahanpohjassa kihelmöidä. Ryhdistäydy Harry! Toistelin itselleni mielessäni. Lopulta saavuin puiston leikkikentälle ja kävelin penkin luo jossa Sarah istui katsellen Em:in temmellystä heikkalaatikolla muutaman muun tenavan kanssa.
Sarah
Säpsähdin, sillä joku peitti silmäni käsillään. Tajusin kuitenkin heti kuka oli kyseessä, kun hän avasi suunsa.
"Arvaa kuka..." Harry kuiskasi korvaani pehmellä äänellään.
Naurahdin ja sanoin: "No ei ainakaan Harry."
Hän naurahti iloisesti ja siirsi kämmenensä silmieni edestä. Nousin ylös ja menin halaamaan häntä.
"Ihana nähdä." Hän sanoi halauksen aikana.
"Niin on." Sanoin huokaisten ja suljin silmäni hetkeksi.
"No mutta kuka se siellä?" Harry huudahti ja kääntyi hiekkalaatikkoon päin jossa Emily temmelsi, kunnes kuuli Harryn äänen ja juoksi täyttä päätä tämän syliin.
"Isi!!" Hän huusi iloisena.
Oli ihanaa nähdä Harry ja Emily taas yhdessä. Viime viikkojen aikana olen yrittänyt olla ajattelematta sekä Harrya, että Louisia ja keskittänyt energiani opiskeluun ja työhön. Haluaisin vain siirtyä eteenpäin elämässäni. Mutta tiedän etten voi ennen kuin kaikki asiat on selvitetty ja ennen kuin minä tiedän mitä tehdä...
Vietimme todella mukavan lauantaipäivän puistossa leikkien Emilyn kanssa ja jutellen niitä näitä Harryn kanssa. Hän tuntui jotenkin... erilaiselta. Näin hänet nyt aivan eri valossa mitä olen viimeisen vuoden aikana nähnyt. Tottakai myös sen takia, koska nyt vihdoin muistan kaiken mitä meidän välillämme oli...
Lopulta Harry ajoi minut ja Emilyn kerrostalo asuntomme eteen. Emily nukkui takapenkillä.
"Voin kantaa Em:in sisään." Harry tarjoutui, enkä minä nyt voinut kieltäytyäkkään.
"Vieläkö jaksaa?" Naurahdin kun kävelimme portaita kuudenteen kerrokseen.
"Peace of cake." Hän sanoi ja iski silmää naurahtaen.
Lopulta olimme asunnollani. Harry peitteli Emilyn sänkyynsä nukkumaan.
"Mä varmaan tästä sitten lähdenkin..." Hän sanoi ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea.
"Hei..." Kuiskasin ja hän kääntyi utelias ilme kasvoillaan.
"Jäisit iltapalalle, mul on eilistä ruokaa vielä jäljellä. Ihan itse tilasin ruuan kiinalaisesta." Sanoin hymyillen.
"No siinä tapauksessa...." Hän vastasi myös hymyillen, potkaisi kengät eteiseen ja suuntasi heti keittiöön.
Naurahdin itsekseni ja menin hänen perässään lämmittämään ateriaamme.
Söimme olohuoneen sohvalla katsellen samalla jotakin lauantai-illan elokuvaa. Tunnelma ei ollut enää lainkaan vaivautunut. Harry oli vain niin tyhmän näköinen yrittäessään syödä nuudeleita puikoilla, ja hän epäonnistui kokoajan. Nauroin hänelle niin että vatsalihakseni kipeytyivät.
"Anna ku mä näytän mallia." Sanoin, otin puikot hänen käsistään ja näytin oikean pitotavan. Lopulta asettelin puikot hänen käsiinsä. Kun kätemme koskettivat toisiaan, siinä oli jotain... Harry katsoi minua kokoajan silmiin intensiivisellä katseellaan ja huomasin sen vasta kun kohotin katseeni käsistä hänen kasvoihinsa.
"Mitä?" Kysyin hämilläni, sillä en osannut tulkita hänen ilmettään.
"Mä vaan..." Hän sanoi jättäen lauseen kesken ja siirsi nuudelipuikot sekä lautasen pöydälle. Hän yritti sanoa jotain ja minä odotin. Katselimme toisiamme silmiin yrittäen tulkita toistemme ajatuksia. Yhtäkkiä Harryn silmiin ilmestyi päättäväinen katse, eikä kauaankaan kun tunsin nuo pehmeät ja kosteat huulet omillani.
