Adopted By Jonah Marais

Vihaajat vihaa

Mila

Mä heräsin super kovaan pään särkyyn ja mä katoin mun vierelle. Mä näin nukkivan Zachin ja sen punaset silmän aluset.

Mä katoin paljon kello oli ja se oli 3:00. Mä sain 1tunnin yöunet hyvä minä. Mä nousin ylös hiljaa että kukaan ei heräis.

Mä kävelin mun huoneessa ees taas koska mulla oli jo nyt ikävä Logania. Mun oli pakko nähä se. Mä juoksin hiljaa alakertaan mun päivävaatteissa joita mä en ollu vaihtanu ja mun levinneissä ripsiväreissä.

Mä laitoin roksit nopeeta jalkaan ja avasin nopeeta mutta hiljaa ulkooven. Mä kävelin ulos olin jonkun pyörän pihalta ja lähin ajamaan Loganille päin.

Mä ajoin niin nopeeta kun mä pystyin vaikka sinne oli ihan hullun pitkä aika.

Puolen tunnin päästä mä olin perillä. Niiden portti ei tietenkään ollu auki joten mä kiipesin ninjana sen yli.

Mä juoksin sen ovelle ja vedin mn taskusta pienen avaimen jonka Loganin parvekkeen oviin jonka Logan oli antanu mulle.

Ekana mä tietty koitin ulkoovea mutta ei se ollu auki. Mä kiipesin sen parvekkeelle mahollisimman hiljaa ja parin yrityksen jälkeen mä pääsin sinne.

Mä avasin ne ovet hiljaa ja menin Loganin huoneeseen. Mä näin että se ei ollu nukkumassa vaan se istu sen sängyn reunalla sen pää sen käsissä mutta se ei huomannu mua.

"Logan?" Mä kuiskasin ja kävelin sitä lähemmäs. Se nopeesti katto ylös ja näki mut.

"Mila mitä hemmettiä sä täälä teet?!" Se kuiskas. "Mulla oli ikävä" mä sanoin. Logan avas sen kädet mulle halausta varten ja mä menin ja halasin sitä.

"Miten ihmeessä sä tänne tulit?" Se kysy. "Tai ees pääsit sisälle?!" Se kysy. "Mä ajoin pyörällä, kiipesin sen portin yli ja tulin parvekkeelta" mä vastasin.

"Vau" se sano. "Eikö sun pitäs olla kotona?" Se kysy. "No mitä luulet?" Mä kysyin ja otin mun kroksit pois minkä jälkeen mä ryömin sen peittojen alle.

"Mila et sä täälä voi nukkua" Logan sano. "Älä valita tää on sun toisiks viimenen yö nuku hyvin" mä sanoin ja vedin peiton mun korviin.

Logan tuli makaamaan mun viereen ja me juteltiin jonkin aikaa. "Mistä se sairaus on tullu?" Mä yhtäkkiä kysyin. "Joillekki se vaan tulee ja on geeneissä" Logan sano.

"Mistä sulta sit leikataa ku sulla on se leikkaus?" Mä kysyin. "Mahasta" Logan vastas. "Kuinka suuri se mahollisuus oli että sä selviäisit?" Mä kysyin. "0,1%" Logan vastas.

"Tiiäks mitä" mä sanoin. "No?" Logan kysy. "Sulla on vielä mahiksii selvitä" mä sanoin. "Erittäin pienet mahollisuudet" Logan sano.

"Eks sä vois vaan elää? Miks se leikkaus pitää tehä? Miks sä et vaa voi antaa sen olla?" Mä kyselin. "Mä eläisin kivussa jos mä en ottais sitä leikkausta" Logan sano.

"Mila mä oon aina täälä vaikka sä et saatakaan mua fyysisesti nähä" Logan sano. "Lupaaks sä?" Mä kysyin. "Lupaan" Logan vastas.

"Mitä sä aijot tän päivän tehä?" Mä kysyin. "Mun äiti lentää tänne ja mä vietän mun perheen kanssa koko päivän" Logan vastas. "Miks sä halusit viettää mun kanssa sun yhen viimesen päivän?" Mä kysyin.

"Koska mä haluan viettää mun viimeset hetket mun parhaimpina hetkinä" Logan sano. "Arvaa mitä" mä sanoin.

"No?" Logan kysy. "Lupaatko että sä et kerro tätä kellekkään?" Mä kysyin. "Lupaan" Logan vastas. "Mä oon ehkä vähn ihastunu Zachiin" mä kerroin.