Alya ||Ei jatku

23. Taasko?

Tämä on siis vielä Ararosan näkökulmasta:)

-Ararosa. Yksi heistä kuiskasi.

Jähmetyin suu auki maahan. Nousin istumaan ja katsoin susia.

-Mitä te täällä teette? kysyin ja tajusin heti kuinka tyhmä kysymys se oli.
-Olemme tällä auttamassa sinua. he vastasivat yhteen ääneen.
-Missä loput ovat? Tehän olette lauma. kysyin.
-Olemme täällä auttamassa sinua. he toistivat.

Hetkinen jos he olivat täällä. Siis enhän minäkään ollut täällä. Olin Danin aitauksessa...Tarkoittaako se, että he ovat siellä? Mutta eihän se ole mahdollista?

-Ette te voi olla? sanoin kysyvästi.
-Voi, kyllä me voimme. Yksi sanoi.
-No ette varmana voi! tivasin.
Yksi susista naurahti ja vastasi.
-Kyllä me vain voimme.

Ara?! Oletko kunnossa?

Alya...Hän ei sitten luovuta.

Olen täällä luonasi. Olen täällä. Keitä nämä ihmiset ovat?

Ihmiset? Ihmiset...
-Oletteko luonani ihmisinä? kysyin susilta.
-Kyllä. Autamme teitä.
-Miten olette siellä? kysyin erittäin hämmentyneenä.
-Me olemme ensimmäinen ihmissusilauma. Me olemme kuin ihmissusien valtiaita, paitsi emme ole itsekkäitä. Pidämme huolta kuningasperheestä ja ihmissusilaumoista. Huolehdimme, että yksinäiset sudet pärjäävät ja ehkä löytävät laumansa. Osaamme myös huolehtia sääntöjä rikkovista ihmissusista. He saavat rangaistuksensa kyllä ajallaan. susi jatkoi.
-Mutta miten pääsette täältä pois? kysyin.
-Me olemme saaneet hengiltä sen lahjan kuningas auttoi myös siinä. Emme pystyisi muuten oikein auttamaan muita. toinen susi sanoi.

Ara...Oletko kunnossa...

Pitää ehkä vastata..

Kyllä, olen kunnossa. Olen henkimaailmassa, ihmiset luonasi ovat susia. Juttelen täällä heille vielä.

ARAROSA ÄLÄ ENÄÄ KOSKAAN SULJE MINUA ULOS, mutta susia? Keitä? Juttelet heille? Miten?

He ovat niitä legendaarisia. Pitkä tarina älä kysy. Selitän joskus toiste.

Alya oli hiljaa.

Alya? Oletko kunnossa?

Aloin huolestua nopeasti. Alya ei vastannut. Hän ei vastannut. Se oli uutta. Mitä kävi? Minun täytyi päästä takaisin! Minun täytyi tietää, mitä Alyalle tapahtui! Tunsin sen. Tunsin palavaa kipua sisälläni. Se ei tullut minusta. Sieluni ei ollut sisälläni. Olin vain tyhjä kävelevä ruumis. Mikä minussa sattui? ALYA!!

Alya oletko kunnossa! Tiedän, että et ole! Mitä tapahtui!?

-Mitä teitte Alyalle!? kiljaisin susille.

He katsoivat minua hieman ärtyneesti ensin, mutta vakavoituivat sitten.

-Juurihan kerroimme, että autamme teitä. Emme vahingoittaisi teitä. Susi vastasi.
-Vahingoittaisi? Onko Alya kunnossa?! karjuin.

Aloin menettämään hallintani huolestani ja vihastani. Olin huolestunut.

-Mene katsomaan häntä sitten. Susi tokaisi.

Lähdin henkimaailmasta ja avasin silmäni. Nousin nopeasti ylös maasta ja katsoin ympärilleni. Ihmisiä. Haistoin kuitenkin, että he olivat ihmissusia. Aitauksen nurkassa makasi Dan. Mutta missä Alya? Missä hän oli!?

-Missä Alya on!? kiljaisin.

Ei olisi pitänyt. En ollut enään henkien luona. Täällä olisi seurauksia. Kuulin laahautuvia askeleita ihmisten takaa.