19. Legendaariset sudet

181 22 1
                                    

Katselin alfaa hämmentyneenä ja pian tapahtui jotain mitä en ollut odottanut. Alfa. Siis ihan niinkuin legendaaristen susien alfa. Hän kumarsi. H-hän kumarsi minulle. Aran suu loksahti auki ja minun suuni vain jähmettyi. En pystynyt liikkumaan. Ainoa mitä pystyin tekemään oli pieni söpö niiaus. Sen jälkeen sudet nousivat ylös ja Ara sulki suunsa nolona.

-Olet kaiken jumala. Olet pelastaja. alfa kertoi.
-Kaiken jumala? Pelastaja? kyselin alfalta.
-Sinä olet jumalien tytär. Sinulla on pimeän ja valon voimat. Sinulla on sielunkumppani. Olet vahvempi kuin uskotkaan. alfa kertoi.

Se sai minut vieräyttämään kyyneleen poskelleni. Olin täysin liikuttunut. Siirsin katseeni muihin susiin.

Näin kauniin mustan suden kauniilla kultaisella koristuksella

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Näin kauniin mustan suden kauniilla kultaisella koristuksella. Sen rinnalle asteli toinen kaunis susi.

Se oli kaunis kuunvalkea  siniraidallinen susi

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Se oli kaunis kuunvalkea  siniraidallinen susi.

Seuraavalla sudella oli todella kaunis koristus naamassa

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Seuraavalla sudella oli todella kaunis koristus naamassa.

Viimeisenä eteeni asteli musta susi punaisella merkillä

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Viimeisenä eteeni asteli musta susi punaisella merkillä. Se näytti vaaralliselta ja voimakkaalta.

Sudet olivat selvästikin arvokkaita ja uskomattomia. En voi kuvitella mitä he ovat tehneet päästäkseen tänne.
Tai siis hehän ovat kuolleet. Eikö niin?

-Keitä olette? Ara kysyi.
-Me olemme ensimmäinen susilauma. alfa kertoi.
-Siis niikuin ihan ihan ensimmäinen? Ara jatkoi.
-Ensimmäinen ihmissusilauma. musta susi kultaisella merkinnällä jatkoi.
Vau. He olivat ensimmäiset. Mitä he täällä tekivät? Tai siis olenhan fyysisesti baarissa. Mitä sudet täällä tekevät?
-Mitä teette täällä? kysyin nopeasti.
-Vahdimme erästä tiettyä sutta. alfa sanoi.
-Ketä? Ara kysyi.
-Will Hunt on pojan nimi. alfa sanoi.
Will...miten tuo nimi kuulosti niin tutulta.

-Muistuttaako lause: Minä ja Will olemme ihmissusia. Sinulle mitään. Ara sanoi Alexin kuuloisella äänellä.
Silloin valkeni. Will oli Alexin paras ystävä. Hän oli samassa laumassa...hän siis tietää. Hän tietää kuka olin ja olen. Jos hän on täällä baarissa hän voi paljastaa minut kokonaan. Voi ei...
-Mitä hän teki? kysyin susilta.
-Ei mitä hän teki vaan mitä hän tulee tekemään. alfa vastasi.
Vaihdoin katseita Aran kanssa ja nyökkäsimme.
-Oli ilo tavata teidät, mutta meidän on nyt palattava. sanoin ja siirsin katsettani susiin, jotka nyökkäilivät.
-Oli kiva tavata. Ara sanoi ja lensi takaisin sisääni pallukkana.
Mieleeni tulvahti vielä kysymys, mutta en ehtinyt kysymään sitä. Olimme palanneet takaisin todellisuuteen. Avasin silmäni ja nostin pääni pois Cainin harteilta.

Hän silitti selkääni ja jutteli samalla ystävilleen.
-Menikö kaikki hyvin? hän kysyi minulta.
Noh, täällä baarissa on Will Hunt. Hän tulee tekemään jotain, jonka takia legendaariset ihmissudet vahtivat häntä. Ja siis hehän ovat ihka ensimmäiset ihmissudet. Lisäksi Will on samassa laumassa Alexin kanssa ja tuntee tämän hyvin ja tietää todennäköisesti, että Alex hylkäsi minut. Tottakai aina on sekin, että hän voi pamauttaa tiedon, että olen prinsessa sekä jumala, joten joo. Kaikki meni hyvin.

-Tuo taitaa olla ei. Cain naurahti hiljaa.
Hymähdin vastauksesi ja annoin katseeni kiertää baaria kunnes se kohtasi tutun silmäparin. Ne kaksi silmää kuuluivat nuorelle miehellä nimeltänsä Will Hunt.
"Keskity poikiin." Ara ohjasi minua.
Katselin poikia pöydän toisella puolella. Al, oli hävinnyt jonnekin, mutta Oscar ja Ricky olivat vielä siellä.
-No Alya, onko meistä ollut kivaa seuraa? Oscar kysyi.
Nyökkäsin vastauksesi. En pystyisi puhumaan juuri nyt. Hengitykseni oli tiheää. Mitä jos se jokin tulisi tapahtumaan tänä iltana? Täällä baarissa!? Yritin rauhoittaa itseäni, mutta tiesin, että vain Cain voisi tehdä niin, joten otin huomaamattomasti Cainin käden ja siirsin sen jalkani päälle. Cain huomasi eleeni ja nappasi minut kainaloonsa. Liian lähellä? Ehkä. Kiinnostiko? Njää. Ei nyt tällä hetkellä.

-Onkos sulla sisaruksia? Ricky kysyi minulta.
Hyvä kysymys. Mitä jos minulla olikin sisko tai veli jossain?
-Ei kai. sanoin.
Tiesin sen kuulostavan oudolta, mutta tiesin myös, että kotiani tai edellistä elämääni ennen Cainia ei voisi pitää salassa. Pojat saisivat myös pian selville, että olin ensin viikon vankina Cainin isän kotona.
Siitä lähtisi kysymys miten minut saatiin kiinni ja vielä lopuksi miksi juoksin metsässä kaukana kodistani. Ja siitä lähtee keskustelu Alexista ja niin edelleen.

Että elämäni osaa olla niin vaikeaa. Tai siis, no sisälläni olen aina tiennyt, että ihminen eläintarhassa ketun muodossa saattaisi olla mielenkiintoista ja välillä vaikeaa. Nopeasti kyllä totuin siihen ja nyt kettuni on ihan kuin toinen luontoni...siis ihan kirjaimellisesti.

-Miten niin ei kai? Oscar kysyi.
-En tiedä. En ole puhunut siitä vanhempieni kanssa. sanoin ihan rehellisesti.
-No millasesta perheestä sä tuut kun te ette tommosista kotona puhu? Ricky kyseenalaisti.
-No...Tavallaan...aloitin ja katsoin Cainia.
Hän nyökkäsi minulle ja otti taskustaan lehden. Tiesin vallanmainiosti mistä lehdestä oli kyse. Olinhan itse sen kannessa äidin ja isän kanssa kun palasin kotiin.

Nappasin lehden Cainin kädestä ja laskin sen varovasti pöydälle. Käänsin sen ympäri niin, että pojat näkisivät sen paremmin. He katsoivat minua hetken, mutta tajusivat nopeasti, että heidän täytyy itse lukea. Cain otti kädestäni kiinni ja hieroi sitä, koska olin jännittynyt ja tutkin poikien kasvoja. Heidän silmänsä kävivät minun suunnassani muutaman kerran, sitten Cainin ja lopuksi molempien suut loksahtivat auki.

-Sinä olet Alya, sinä olet prinsessa. Ricky sanoi suu auki ja silmät tiukasti kiinni minussa.
Nyökkäsin ujosti ja se sai Rickyn ja Oscarin tuijottamaan Cainia murhaavasti. Mitäköhän siinäkin tapahtui?
-Ja sinä et kertonut meille? Ricky sanoi vihaisesti Cainille.
Ricky nousi seisomaan ja Oscar yritti viattomana vetää häntä alas, mutta tämä vain mottasi Oscaria.
Cain nousi myös ylös ja murahti hieman. Ricky karjaisi ja se sai koko baarin katsomaan meitä. Mukaan lukien erään suden nimeltään Will Hunt.
Ricky hyppäsi pöydän yli Cainin kimppuun ja Cain tämän perään. He kaatuivat lattialle ja hakkasivat toisiaan. Oscar käveli luokseni ja otti kädestäni kiinni.

-Sinun ei kuuluisi nähdä tätä...hän kuiskasi.
Hän yritti raahata minua mukaansa, mutta Will hyppäsi suoraan hänen pällensä ja karjaisi.
-Älä koske häneen! hän huusi.
Tämä sai Cainin ja Rickyn lopettamaan tappelun ja Cainin kävelemään luoksemme.
-Mitä sinä teet? hän kysyi ärtyneesti.
-Vien hänet takaisin. Will vastasi.
-Jaa, minne aioit viedä minun sielunkumppanini? hän kysyi nostaen kulmakarvaansa.
Willin kasvoille nousi hämmennys ja yllättyneisyys. Huoli ja lopuksi pelko.
-S-Sielunkumppani? hän änkytti.
Will siirsi katseensa minuun ja nyökkäsin tälle. Hän katsoi kaulaani ja tajusi etten ollut vielä merkattu.
-Jaahas, no toivottavasti tiedät, että hänet on jo merkattu. Will kailotti ja lähti pois.
Pahus. Hän taisi puhua siitä kun setäni laittoi sen sieluttoman jutun perääni ja se merkkasi minut. Joo...No enhän minä enään ole merkattu. Enhän?
"Ei kai se ole enään mahdollista? Eikös hän poistanut sen?"
En minä vaan tiedä. Miksi aina minä...

Alya ||Ei jatkuWhere stories live. Discover now