Alya ||Ei jatku

1. Eläintarha

//Ylhäällä kuvassa Alya.

Olen ollut täällä monta vuotta. Olen itse kadottanut laskun viikonpäivistä, mutta tiedän milloin vuosi vaihtuu. Olen nyt ollut täällä 17 vuotta. He miettivät miten olen niin hyväkuntoinen. He luulevat, että olen vanhus. No, kai se näin menee ketuilla. Olen 18-vuotias kettu, tulin tänne yhden vanhana, tosin silloin minulla ei ollut yhtään hajua mihin olin tullut. Tämä paikka on joko kauhea kiduttamo tai sitten paikka joka on pitänyt minut elossa. En muista kauheasti vanhemmistani, muistan vain, että he olivat ihmisiä ja kuinka äitini toi minut metsään, näimme ketun ja sitten äiti sanoi jotain ja yhtäkkiä olin kettu. Kyllä, olin jossain vaiheessa ihminen, mutta nämä 17 vuotta kettuna ovat olleet mukavia. Täällä paikassa tosin ihmiset tuijottavat minua ja osoittavat minua pienillä esineillä joita he sanovat "puhelimiksi". Ynmärrän täysin mitä ympärilläni puhutaan, mutta itse en vain voi puhua. Olen opetellut lukemaan ja siten tiedän nyt missä olen. Edessäni on iso kyltti jossa lukee "Zoo". Aitaukseni on kiva pikkuinen metsä. Jossa on pieni lammikko, jossa voin uida ja sitten minulla on muutama matala puu, että voin kiipeillä. Kuitenkin rakastan eniten omaa pikkuista laatikkoani, jonka alle pääsen piilon. Yleensä tosin istun kiven päällä tutkiskelemassa mitä nuo ihmiset touhuavat. Meidän välissämme on lasi. Ympärilläni on seinät, mutta takana on ovi, josta tulee välillä joku sisään. Toisinaan minulle tuodaan ruokaa ja joskus minut laitetaan ikävään pieneen häkkiin, joka peitetään, niin että en näe mitään.
Nyt eläintarha ei ollut vielä avautunut, mutta se oli melkein kaikista mielenkiintoisin vaihe, koska muita eläimiä liikuteltiin ja niin sain katsella ystäviäni. Minut haettiin myös välillä. Joskus eläintarhan johtajan tytär haki minut ja laittoi kiinni hihnaan. Hän sitten talutteli minua ympäri eläintarhaa. Täällä ei ollut muita kettuja. Olin yksin.

Harhauduin ajatuksistani kun kuulin jonkun tulevan. Ovi avautui ja mies astui sisään häkin kanssa. Tiesin miten tämä toimii. Joko menen tai hän tulee ja hakee minut. Hölkkäsin häkin sisään ja mies sulki ja peitti sen. Menin makuulleni häkkiin ja tunsin kuinka nousin maasta. 10 minuutin päästä saavuimme pienen rakennuksen luokse. Kangas häkin päältä otettiin pois ja luukku avattiin. Kävelin ulos ja hyppäsin pöydälle. Ihmiset ympärilläni hymyilivät. Istahdin pöydän päälle ja katsoin lääkäriä suoraan silmiin.
-Miksi se katsoo minua? lääkäri kysyi.
-Se tunnistaa lääkärin. Se on viisas kettu. paikan omistaja sanoi.
En ollut nähnyt tätä lääkäriä ennen, joten olin hieman hämmentynyt. Käänsin päätäni ja katsoin rokotetta pöydällä.
-Sanoinhan, että se on viisas. Tietääkin mitä tulee tapahtumaan. johtaja sanoi.
-Ei. Ei se tiedä. Me emme tee mitään normaalia tarkastusta vaan me varmistamme, että se on terve kun viemme sen siitettäväksi. Me toimme tänne aamulla uros ketun. Tämän ketun elämä ei nimittäin välttämättä ole enään hirveän pitkä. lääkäri sanoi.

En ollut uskoa mitä kuulin. Minä? Pentuja? Uros kettu? En keksinyt mitään vaihtoehtoa muuta kuin hypätä lääkärin syliin ja purra häntä käteen. Lääkäri huudahti ja piteli kättään. Juoksin häkkini päälle ja katsoin johtajaa.
-Sanoitte, että se on kiltti ja koulutettu! lääkäri huusi.
-Se ei taida olla samaa mieltä kanssasi siitä uros ketusta. johtaja sanoi samalla avaten häkin. Menin häkin sisään makuulleni ja tuijotin lääkäriä. Johtaja sulki luukun ja nosti minut. Hän vei minut takaisin aitaukseeni ja hymyili.

Muutama tunti myöhemmin kun eläintarha avautui sisään tuli paljon sotilaita ja vartijoita. Heidän perässään tuli paljon ihmisiä kameroiden kanssa. Sotilaiden edessä oli kaksi ihmistä. En ollut koskaan ennen nähnyt heitä, mutta aavistin, että kyseessä on kuningatar ja kuningas. Eläintarhan portit suljettiin ja ihmiset kameroiden kanssa jäivät ulos. Eläintarhassa oli vain kuningatar ja kuningas sekä muutama vartija, jotka pitivät etäisyyttä heihin. Kuningatar kierteli ja katseli eläimiä. Joka eläimen luona oli työntekijä kertomassa jotain kyseisestä eläimestä. Pian tuli minun vuoroni. Kuningatar katsoi minua ja tuijotti tieto lappuani. Kuningas tuli hänen vierelleen.
-Onko...Ööh, mikä tämän suloisen ketun nimi on. kuningas kysyi.
-Sen nimi on Alya, nimesimme sen tyttärenne mukaan. johtaja sanoi.
-John, se on hyvin vanha. Olisiko mahdollista, että se...? kuningatar kysyi kuninkaalta.
-Ei kulta. Ei se ole mahdollista. kuningas sanoi ottaen samalla kuningattaren syliinsä.
Kuningattaren silmistä alkoi valua kyyneleitä.
-Haluaisitteko ottaa sen pois häkistä? Se on ollut meillä 17 vuotta ja se on todella kiltti. Ihan kuin pieni koiranpentu. johtaja kysyi.

Tässä kohtaa katseeni siirtyi johtajaan, joka oli juuri verrannut minua koiranpentuun. Kuningatar nyökkäsi ja johtaja tuli aitaukseeni ja laittoi minut hihnaan. Kävelimme ulos aitauksesta. Kuningatar tuli polvilleen maahan ja alkoi rapsuttamaan minua.
-Oi, Se muistuttaa minua niin paljon pikku tytöstäni. kuningatar sanoi.
Menin makaamaan kuningattaren syliin.
-Voi pientä lasta, yksin tässä. Ilman apua, ketun kanssa...kuningatar alkoi laulamaan hiljaa.
Nousin nopeasti seisomaan ja tuijotin kuningatarta silmiin. Olin kuullut tuon ennen kuin minut tuotiin tänne. Äitini oli laulanut sen minulle ennenkuin jätti minut.
Kuningatar katsoi minua ja sitten kuningasta.
-John, siitä on 17 vuotta. Emme menetä mitään siitä jos yritämme. kuningatar sanoi katsoen kuningasta.
-Kulta, voit kokeilla, mutta mitä jos tuo ei ole hän. Olisit murtunut. kuningas sanoi.
-Haluan yrittää. kuningatar sanoi päättäväisesti.
Kuningatar alkoi puhumaan jotain mitä minä en ymmärtänyt, mutta yhtäkkiä nousin ilmaan. Ympärilläni alkoi pyöriä vaalea valo. Näin kuinka kuningatar alkoi itkeä, mutta hän jatkoi. Kuningaskin alkoi itkeä ja halasi kuningatarta. Johtaja tuijotti suu auki mitä taphtuu. Tunsin luitteni muuttuvan. Se sattui. Mikään ei ollut sattunut koskaan ennen niin paljoa. Karvani alkoivat mennä ihoni sisään ja kun katsoin tassujani huomasin jotain mikä sai minut hämmentymään. En nähnyt tassuja. Näin vain kaksi kättä ja yhtäkkiä päästänikin tuli jotain. Ihan kuin päästäni olisi kasvanut pitkät karvat. Minusta oli tulossa ihminen taas! En olisi enään kettu vaan olisin ihminen. Huomasin, että päälleni tuli valkoinen pitkä mekko. Valo lähti ympäriltäni ja laskeuduin maahan. Seisoin paikallani ja katsoin itseäni, käsiäni, kaikkea mitä äsken tapahtui.

Nostin katseeni vain nähdäkseni kuningattaren ja kuninkaan itkevän yhdessä. Kunigatar katsoi minua ja hautasi päänsä kuninkaan rintakehään. En tiennyt mitä tehdä. Päässä olevani karvat olivat hiuksia. Kaikki oli outoa, mutta tuttua samalla. Katsoin johtajaa joka tuijotti minua ja itki. En ollut koskaan nähnyt hänen itkevän, mutta oletin että kaikki oli hyvin. Katselin ympärilleni vain nähdäkseni, että kaikki muut työntekijät itkivät myös. Vartijat kävelivät luoksemme hyvin hitaasti. Kun he tulivat lähemmäksi he kumarsivat. Johtaja ja kaikki muutkin kumarsivat minun edessäni ja sitten nousivat ylös maasta kun pyysin.