Star Wars; Varjojen Henget

Luku. 24

Tummiin vaatteisiin pukeutunut mies käveli tyynesti hiljaisella käytävällä. Ilmassa kuului ainoastaan koneiden piippaukset ja matala puheensorina.
- Ren! Pirteä naisen ääni kutsui ja mies kääntyi ympäri katsoakseen tulijaa.
- Hm, mitä nyt Ava? Ren kysyi tyynesti katsoen tyttöä ehkä hieman yllättyneenä. Ava hymyili innostuneesti ja avasi suunsa.
- Pääsen osallistumaan seuraavaan kokoukseen! Hux sanoi niin..! Viimeinkin minut hyväksytään täydeksi Ritarikunnan jäseneksi! Ava selitti innokkuudesta silmät loistaen. Renin kalpeilla huulilla käväisi hymy.
- Sepä hyvä. Eipähän tarvitse yksin kestää Huxin jaaritteluja. Hän sanoi hieman ystävällisellä äänensävyllä.
Olen iloinen puolestasi.. Hän lisäsi mielessään, muttei todellakaan sanoisi sitä ääneen.
En miksikään pehmoksi ryhdy, Ren hymähti itsekseen.
- Kävitkö jo muuten näyttämässä otsaasi lääkärille? Se näyttää aika pahalta.. Ava sanoi ääni huolestuneisuudesta sävähtäen.
- Ei se ole edes kipeä, Ren tuhahti haluten unohtaa koko vaivaisen asian, mutta Ava huokaisi.
- Olisit voinut loukata itsesi pahemminkin.. Hän sanoi hieman toruvalla äänensävyllä.
Mies huokaisi, ja pyyhkäisi otsaansa sideharson päältä kevyesti.
- Kaikki on hyvin. Usko jo. Ren sanoi ja lähti kävelemään poispäin. Ava katsoi hänen peräänsä tyytyväinen katse kapeilla kasvoillaan, hän nosti hieman kättään ja napsautti sormiaan.
Yhtäkkiä Renin päätä alkoi särkeä, hän piti toisella kädellään kivuliaana päätään, kyllähän hän oli tottumut kipuun, mutta nyt kipu oli jo tavallistakin voimakkaampaa. Hän yritti kestää kivun, siitä välittämättä, mutta lopulta kaatui maahan tuskaisena kaksinkerroin. Ava käveli tämän luo ilmekään värähtämättä. Tämä katsoi hymyillen, oranssit silmät tyytyväisyydestä loistaen, suoraan Renin kivusta lasittuneisiin silmiin.
- Kuule, Kylo, arvaa kuka kaatoi sinut siellä ulkona eilen? No minä se olin. Ava sanoi tummalla äänensävyllä, Ren näytti järkyttyneeltä, mutta pian hänen ilmeensä muuttui raivoisaksi. Ava napsautti sormiaan, kipu yltyi.
- Kun kaadoin sinut, pyrin alun alkaenkin saamaan sinulle verta vuotavan haavan, jotta saisin vertasi. Sen avulla pystyn hallitsemaan helposti ihmiskehoja. Ja nyt hallitsen sinua. Ava kertoi lyhyesti ja kääntyi ympäri varmistaakseen ettei paikalla ollut silminäkijöitä.
- Miksi.. Sinä teit tämän..? Ren onnistui kysymään käheästi, Ava hymyili tunteettomasti.
- Varmaan siksi, kun tämä maailma tappoi minut sekä perheeni. Varmaan muistat sen Hothin tehtävän, kun minä sain surmani..? Hän sanoi ja Renin silmät laajenivat järkytyksestä.
- I-izumi..? Si-sinun piti olla kuollut.. Mitä olet tehnyt Avalle? Mitä aiot? Ren kyseli kivusta huolimatta, Izumi katsahti häneen hymyillen.
- Vaihdoin vain paikkoja rakkaan oppilaasi kanssa. Hän sanoi tunteettomasti, nainen napautti sormiaan ja mies vaipui tajuttomana metallisilla laatoilla päällystetylle lattialle. Izumi huokaisi ja käveli tämän luo jotenkin haikeana.
- Minun ei olisi tarvinnut tehdä tätä jos olisit rakastunut minuun.. Hän sanoi hiljaa ääneen ennen kuin nosti keveästi miehen ruumiin käsivarsilleen.
Mutta, suunnitelman toinen osa on hoidettu..