Star Wars; Varjojen Henget

Luku. 19

Huomasin olevani jossain käytävällä. Käytävän vanhanaikaiset tapetit ja antiikkiset huonekalut toivat kartanon mieleen.
Yhtäkkiä ovikello soi. Säpsähdin ja katsoin pelokkaana ovea.
Kuka siellä on..? Mietin ja peräännyin muutaman askeleen.
- Tiedän että kuulit. Ääni sanoi oven takaa ja säikähtäneenä peräännyin jälleen pari askelta.
- Turha enää esittää ettetkö olisi kuullut. On jo liian myöhäistä. Et ehdi enää paeta. Ääni sanoi ja kauhukseni näin kun oven kahva laski alaspäin. Yritin keksiä jotain pakokeinoa, minulla ei ole aseita, joten en voisi taistellakkaan. Sekunnin murto-osan aikana tulin tulokseen että pakenisin.
Juoksisin karkuun ja piiloutuisin jonnekkin, kartano oli hämärä, joka auttoi piiloutumista. Juoksin portaat ylös, välittämättä niistä lähtevästä natinasta. Menin portaiden yläpäässä olevan pöydän alle, jonka liina ylettyi lattiaan saakka. Kurkistin varovaisesti liinan alta ja näin tumman hahmon eteisessä.
- Haluatko leikkiä piilosta, vai? Löysin sinut jo. Hän naurahti ja lähti kävelemään portaita ylös. Paniikissa syöksyin pois pöydän alta ja juoksin johonkin huoneeseen taakseni katsomatta. Huoneessa näin pehmoleluja sängyllä ja muita leluja lattialla. Yhtäkkiä jalkani törmäsi johonkin. Vilkaisin alaspäin, kiljaisu meinasi päästä huuliltani kun näin verisen ruumiin. Hädissäni yritin selvittää pääni ja menin vaatekaappiin piiloon.
Minun on päästävä pois..!
Hiljaisuus vallitsi hetken ajan hämärässä huoneessa. Yritin tasata kiivaan hengitykseni ja saada ajatukseni jälleen selkeiksi.
Yhtäkkiä kuulin askelia. Painauduin vaatekaapin nurkan ja tuntui etten pystyisi hengittämään.
- Odota vain, et voi piilotella minulta. Olen tulossa..!~ ääni sanoi jokseenkin tyytyväiseltä kuulostaen.
Silloin kuulin kun ovi avautui naristen.
- Vai täällä sinä sitten olet. Oh, edellinen vieras näköjään unohtui tänne. Ääni sanoi yllättyneenä ja kuulin joitain epämääräisiä ääniä.
- No niin, missä sinä olet?~ ääni kysyi ja askeleet kaikuivat huoneessa. Suljin silmäni tiukasti kiinni.
Tämän on oltava unta..!
- Ei sängyn alla eikä lelujen joukossa.. Ehkäpä sitten vaatekaapissa..? Ääni mietti ja tuntui kuin sydän hypähtäisi kurkkuuni. Kuulin kun askeleet tulivat piilopaikkaani kohti. Yritin kasata itseni ja kehitellä nopeasti jonkin suunnitelman.
Voisin yrittää harhauttaa häntä ja juosta ulos kartanosta.. Mutten tiedä lainkaan missä olen..
Päätin kuitenkin yrittää.
Silloin kaapin ovi avautui ja näin naisen hymyilevät kasvot.
- Löysin sinut. Leikki on ohi. Minä voitin. Ja nyt otan palkintoni..!~
Hän hymyili karmeasti ja tarttui minua kaulasta. Kauhusta kankeana yritin haukkoa henkeä ja saada häntä löysääminen otteensa.
- Ei perh... Mutisin ja yritin lyödä naista mutta käteni meni tästä vain läpi.
- Päätetäänpä tämä tähän. Nainen hymyili ja silmäni levisivät kun näin veitsen naisen kädessä.
Katsoin naista silmiin ja tunnistin niissä loimuavan kostonhimon sekä leikkisyyden.
- Sinä.. Kuiskasin ja nainen hymyili.
- Kauniita unia.

Tuskan kiljaisu kaikui kartanon autioilla käytävillä, lopulta hukkuen ulkona riehuvaan myrskyyn...