Star Wars; Varjojen Henget

Luku. 11

En voi olla kuollut..! En voi!
Ajattelin paniikissa katsoessani ruumistani.
- Ei voi olla totta.. Ei voi.. Kuiskasin kauhuissani tietämättä mitä ajatella.
Onko kaikki sitten ohi..? Kaikki ne taistelut.. Kaikki.. En enää näkisi ystäviäni.. En enää koskaan näkisi Reniä.. En ketään.. Loppuiko kaikki..?
Yhtäkkiä näin kun musta hahmo meni ruumiiseeni.
- Kuka..? Ihmettelin mutta en saanut sanottua sanojani loppuun kun näin että ruumiini alkoi hengittää. Lääkärit alkoivat touhuta taas jotain yms.
Itse seisoin vain siinä, shokissa.
Näin kun "minä" avasi hitaasti silmänsä ja katsoi ympärilleen väsyneenä.
Silloin jotkut toivat paarit ja nostivat "minut" niille.
- Kuka.. Miten..? Änkytin paniikissa kun lääkärit kantoivat paarit pois. Hetken epäröityäni lähdin heidän peräänsä, juosten ihmisten sekä seinien läpi. Päästyäni lääkintäosastoille, näin kun "minut" kannettiin hoitohuoneeseen.
Kun kävelin eteenpäin ja vahingossa kosketin jonkun sotilaan olkapäätä, näkymä ympäriltäni vaihtui.
Näin taistelun, kuulin ihmisten tuskanhuutoja. Näin kun sotilaita kuoli kymmenittäin. Yhtäkkiä näin kun joku ampui minua kylkeen ja vajosin maahan.
Hengitin vielä viimeisen kerran ennenkuin kaikki pimeni..
**
Räpäytin silmiäni ja olin jälleen lääkintäosastoilla.
Mitä tuo oikein oli..? Ihmettelin ja silloin tunsin lämpimän kosketuksen olkapäälläni.
Käännyin ympäri ja näin Lilan.
- Lila?! Mitä teet tällä?? Huudahdin yllättyneenä ja näin äkkinäistä surua isoisoäitini silmissä.
- Olet niin nuori saapumaan tänne. Hän huokaisi ja katsoin häneen, pää täynnä miljoonia kysymyksiä.
- Miten voin olla tuolla' osoitin hoitohuonetta' -kun olen tässä? Kuka on ottanut kehoni? Kysyin peloissani ja Lila huokaisi ja katsoi minuun vihreillä silmillään.
- Varjojen Henki.