Star Wars; Varjojen Henget

Luku. 14

- Ava, oletko kunnossa? Lempeä ääni kysyi ja nostin katseeni maasta. Näin Lilan punaisine pitkine hiuksineen, katsoen minua huolestuneena.
- Olen.. Tiedän nyt kuka on se henki.. Sanoin hiljaa ja Lila katsoi minuun yllättyneenä.
- Niinkö? Kuka? Hän kysyi ja katsoin häntä silmiin.
- Izumi. Entinen jedioppilas. Hän kuoli tehtävää suorittaessamme vuosia sitten. Mutten tiedä miksi hän haluaisi kostaa mitään.. Kerroin ja Lila tarttui minua yhtäkkiä kädestä.
- Tule. Vien sinut paikkaan josta saamme vastauksia. Hän sanoi ja otti jonkin sauvan.
- M-minne menemme? Kysyin epävarmana ja Lila hymyili.
- Näet sitten. Hän sanoi ja sytytti maahan kolme tulipalloa rinkiin.
Hän mutisi jotain ja tulien keskelle ilmestyi jokin mustan aukon kaltainen juttu.
Lila hyppäsi portaaliin ja jouduin pakosta seuraamaan häntä..
***
Huomasin yhtäkkiä olevani keskellä katua. Ihmisiä leijaili ohitseni..
Hetkinen nyt.
Leijaili?!
- Mitäh..? mutisin häkeltyneenä ja Lila tarttui minua uudelleen kädestä.
- Seuraa minua. Hän sanoi ja lähti kävelemään vastausta odottamatta.
Lähdin seuraamaan häntä pitkin vilkkaita katuja.
Ihmiset näyttivät elävän tavallista elämää, vaikka ilmeisesti he olivat jonkin sortin aaveita.
Sitä en sen kummemmin ehtinyt ajatella kun jo saavuin Lilan kanssa suuren linnan eteen.
- Mennään. Lila sanoi ja lähdimme sisälle rakennukseen..
***
Linnan sisustus oli todella kaunista, omaperäistä. Kirjastoissa istuttiin lattialla, samoin ruokaillessa. Tuolejakin oli, mutta suurin osa istui lattialla.
Pian saavuimme johonkin huoneeseen.
Huoneessa oli kirjahylly, sänky, vaatekaappi ja muutamia muita huone kaluja.
- Olemme nyt Susan'oon valtakunnassa. Täällä asuvat kaikki kuolleet. Täältä löydät varmasti lisää tietoa Izumista. Mutta et voi olla täällä pitkään. Jos olet liian pitkään täällä, jäät ikuisesti tänne. Ota tämä ruusu. Kun sen viimeinen terälehti putoaa maahan, aika on päättynyt. Pääset täältä pois kirjaston nurkassa olevan portin kautta. Lepää nyt, minun täytyy nimittäin mennä. Lila selitti ja antoi läpinäkyvässä laatikossa olevan ruusun minulle.
Hän lähti ennenkuin ehdin kysyä mitään.
Huokaisin häkeltyneenä ja istuin sängyn laidalle.
Katsahdin ruusuun ja huomasin kun ensimmäinen terälehti putosi jo.
minun on selvitettävä Izumin aikeet.. Ennen kuin on liian myöhäistä...