Star Wars; Varjojen Henget

Luku. 16

- Haltioiden? Toistin epäuskoisena ja Lila nyökkäsi.
- Kuulit aivan oikein. Olemme nyt haltioiden maailmassa, niin sanotusti Tuonelan joen rannalla. Emme ole kuolleita, muttemme myöskään eläviä. Vain ne henkilöt, joilla on jokin yliluonnollinen voima, pääsee tänne. Hän selitti ja sulattelin hetken kuulemaani.
- Miten sinä päädyit tänne? Kysyin lopulta ja kipu välähti punahiuksisen naisen silmissä.
- Kun.. Puolisoni kuoli.. En tahtonut enää elää oikeassa maailmassa, joten pakenin tänne.. Hän sanoi hiljaa, ääni surusta väristen.
- A-anteeksi.. En halunnut udella.. Sopersin ja Lila pudisti sievästi päätään.
- Ei se mitään. En tapaa Jangoa enää koskaan ja tiedän sen. Sille ei voi enää mitään. Hän sanoi hymyillen yhäkin surullisena ja silloin hoksasin jotain.
- Entä vanhempani? Minun isäni oli tulen käyttäjä, hänenhän olisi pitänyt päästä tänne kuolemaa pakoon. Sanoin ja Lila katsoi minua silmiin pahoillaan.
- Isäsi.. Hän rakasti äitiäsi valtavasti.. Vaikka isäsi oli kuolematon, hän luopui siitä, ja kuoli yhdessä äitisi kanssa.. Lila sanoi hiljaa ja katsoin häneen järkyttyneenä.
- Hän hylkäsi minut.. Kuiskasin surusta ääni väristen.
- Ei. Hän ei koskaan hylännyt sinua. He eivät hylänneet sinua. Lila sanoi tiukasti ja huomasin jälleen pidätteleväni kyyneleitä.
- Mutta.. Änkytin ja silloin Lila tarttui minua kädestä. Ennenkuin ehdin sanoa mitään vastalauseeksi, huomasin jo punatukkaisen naisen vievän minut kirjastoon.
- Will! Lila kutsui ja siinä samassa pysähdyimme.
Yhtäkkiä nuoren näköinen poika astui esiin hyllyjen takaa. Hämmästyttävän jään siniset silmät katsoivat meihin kysyvästi.
- Mitä nyt, Tuli? Will kysyi kummissaan ja Lila huokaisi.
- Ensinnäkin, voit kutsua minua vain Lilaksi, toiseksi, tämä tyttö tässä on Ava Fett. Minun lapsenlapsenlapseni.
Vie hänet "sen" luo ja anna "se" hänelle. Lila sanoi ja Will katsoi häneen yllättyneenä.
- Mitä hän täällä tekee? Nytkö jo? Hän kyseli ja Lila pudisteli päätän kiireesti.
- Anna se vain hänelle, minun täytyy nyt mennä kokoukseen. Hän sanoi ja Will kumarsi.
- Hyvä on Tu- öh, Lila. Hän sanoi ja Lila poistui huoneesta. Will käänsi sinisen katseensa minua päin.
- Muistutat hieman tätiäsi. Hän totesi ja katsoin häneen yllättyneenä.
Tunteeko hän Saran..?
- Tunnetko Saran? Kysyin ja Will naurahti.
- Totta kai, olin yhtäaikaa padawan hänen kanssaan. Hän sanoi ja järkytys kulki lävitseni.
- Sinäkö? Toistin hämmentyneenä ja Will nyökkäsi.
- Niin. Olen täällä koska kuolin ihmisten maailmassa. Osaan käyttää vettä, joten pääsin tänne. Will sanoi ja katsoin häneen tutkivasti.
Sara ei koskaan maininnut hänestä..
Silloin Will muisti jotain ilmeen perusteella.
- Mutta niin, tule mukaani. Annan sinulle perintösi.