Star Wars; Varjojen Henget

Luku. 1

Pimeys.
Se on koukuttavaa.
Kun siihen kerran koskee, siitä ei enää pääse eroon.
Sen kuin kirous jota joudut kantamaan aina mukanasi matkatessasi pitkin elämänpolkuja.
Lapsena vannot ettet koskaan liittyisi siihen.
Mutta.
Kuitenkin.
Monet liittyvät siihen jossain elämänsä vaiheessa.
Joskus perheen takia.
Joskus ystävien.
Joskus koston.
Joskus voiman.
Joskus rakkauden.
Niin minulle kävi.
Liityin pimeyteen.
En voi enää kääntyä takaisin vaikka haluaisinkin.
Joudun nyt kulkemaan pimeyden polkua.
Mutta.
En edes haluaisi enää palata.
Olen tyytyväinen elämääni.
Olen tyytyväinen kohtalooni.
Olen hyväksynyt valintani.
Enkä edes sitä voisi enää muuttaa.
Olen jo astunut pimeyteen.

- Ava, herätys! ääni käski hieman ärtyneellä äänensävyllä.
Havahduin kuvitelmistani oikeaan maailmaan ja huomasin Renin katsovan minuun kysyvästi.
- A-anteeksi.. Olin vain kuvitelmissani.. Sopersin ja Ren huokaisi.
- Harjoitukset ovat ohi tältä päivältä. Mene lepäämään. Olet ollut poissaoleva jo monta viikkoa. Hän sanoi ja lähti takaisin sisälle.
Huokaisin syvään.
Hän on oikeassa.
En ole nukkunut kunnolla moneen viikkoon.
Koska.. Olen nähnyt aaveita.
Tai niin ainakin luulen. Kaksi päiväl sitten kun heräsin keskellä yötä, sänkyni vieressä seisoi hopeanharmaata hehkua säteilevä hahmo. En ollut erottanut siitä kovinkaan hyvin.
Vain valkeat hiukset ja jäänsiniset silmät.
Kun olin räpäyttänyt silmiäni, hahmo oli kadonnut.
En ole kehdannut kertoa tästä kenellekään.
Kaikki varmaan nauraisivat ja pitäisivät minua pikkukakarana.
Huokaisin jälleen ja lähdin kävelemään kohti sisätiloja.
.
// Tässä oli sitten ensimmäinen luku :) Mulla on nyt monta tarinaa kesken, ja ikävä kyllä toinen Star Wars fanfictioni on jäänyt toissijalle 😔 Yritän kirjoittaa kyllä sitäkin 😅
Tämä fanfiction ei millään lailla noudata alkuperäistä elokuvaa, olen keksinyt juonen ja osan hahmoista itse. Kirjoitan kännykällä joten kirjoitusvirheitä on. Toivottavasti piditte! ❤️ //