Kolmen Kuun Valtakunta

75. Huone numero 100

Tuhahdin mielikuvalle joka syöpyi aivoihini. En välttämättä halunnut edes katsoa sitä naista, en halunnut kohdata häntä sillä en tiennyt mitä tekisin kun näkisin hänet. Mutta mitä jos kohtaisin vielä jotain pahempaa? Entä jos Gabriel oli naisen huoneessa!? Tietysti hän oli siellä, hän ei ollut nukkunut omassa huoneessa joten hän oli tulevan vaimonsa kanssa.

Tunsin ahdistuksen nousevan kurkkuuni, kun saavuin eteishalliin. Kyyneleet pyrkivät silmäkulmistani ulos, mutta sain pidäteltyä niitä. Voisin edes yrittää pitää kiinni viimeisistä arvokkuuden rippeistäni. En halunnut näyttää Gabrielille, että hän oli loukannut minua pahimmalla mahdollisella tavalla.

Olin nukkunut vuoden, ja sen aikana hän oli päättänyt noin vain heivata minut pois elämästään ihan kuin en olisi merkinnyt hänelle yhtään mitään. Se tuntui kamalalle, hyvin raskaalle sillä Gabriel merkitsi minulle edelleen kaikkea.

Vaikka tiesin hänen olevan jonkun toisen oma niin silti rakastin kuningasta koko sydämelläni. En vain voinut sille mitään, tekisi hän sitten mitä tahansa niin hän pitelisi aina sydäntäni otteessaan.

Kävelin portaat ylös, ohitin ensimmäisen sitten toisen kerroksen. Kun astuin kolmanteen kerrokseen tajusin, että olimme siinä samassa kerroksessa missä minun huoneeni oli.

Pysähdyin hetkeksi, kun ajattelin kuinka kamala olento kuningas olikaan. Majoittaa nyt tuleva kuningatar samaan kerrokseen missä minä olin. Gabrielilla ei ilmeisesti ollut mitään rajaa, hän olisi varmaan halunnut pitää minut vielä haaremissaan vaikka hän oli kihloissa jonkun toisen kanssa.

Sitä hän varmasti olikin ajatellut, hän kuvitteli että pysyisin hänen kanssaan vaikka hän olisi jonkun toisen kanssa naimisissa! Se oli juuri Gabrielin tapaista ajatella vain itseään eikä sitä, että myös minulla oli tunteet.

Kun otin ensimmäiset askeleet tajusin, että Serena asui samassa kerroksessa. Oliko hän tuleva kuningatar?! Oliko Gabriel tosiaankin valinnut Serenan minun sijastani?! Mutta olisiko se ihme. Se nainen oli tyrmäävä näky. Hän oli kaunis, kauniimpi kuin minä ja hänen isänsä oli arvostettu henkilö omassa maailmassaan joten tietysti kuningas halusi Serenan rinnalleen.

Huokaisin syvään ja yritin pitää mieleni tyhjänä. Sydämeni pomppi epätasaiseen tahtiin rinnassani ja kämmeneni hikosivat vasten puisia tarjottimen kahvoja. En pystyisi tähän, en mitenkään voisi kohdata kuningasta ja hänen toista puoliskoaan.

Mitä edes sanoihin heille? Tervehtisin ja onnittelisin? En varmaan saisi suutani edes auki ja jos yrittäisin puhua niin purskahtaisin itkuun.

Tunsin olevani paniikin kourissa. Jalkani tärisivät, käteni tutisivat ja aivoni käskivät minun juosta pakoon. Olisin tahtonut vain heittää tarjottimen maahan ja rynnätä ulos koko linnasta. Mutta en voinut tehdä niin. En vain voinut jättää tätä asiaa selvittämättä. Minun piti saada vastauksia kuninkaalta.

Gabrielin pitäisi selittää minulle miksi en kelvannut hänelle. Oman itseni vuoksi minun piti saada tietää totuus. Totuus meistä.

Annoin katseeni kiertää ovissa joiden yläpuolella oli kultaiset ovinumerot. En ollut koskaan edes huomannut niitä ja mietin mikä edes oli minun huoneeni numero. En ollut kiinnittänyt asiaan ennen mitään huomiota.

95.

Kun ohitin oven sydämeni pomppasi kurkkuuni.

96.

Käteni alkoivat vapista ja melkein tiputin tarjottimen.

97.

Tunsin kuolevani.

98.

Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin.

99.