Ro[n]y[a] ─ Leijonat

8. luku

Leppä oli koputtanut puuta hyvin: me voitettiin sen illan matsi, vaikka se tällä kertaa oli täysin tuurista kiinni. Se viimeinen veto olisi voinut osua aivan hyvin meidän häkkiin, koska yksi viimeisistä tosissaan tehdyistä hyökkäysyrityksistä oli niin lähellä mennä läpi, että mä vannoin vastustajan nuolevan haavojaan vielä ensi viikollakin sellaisen epäonnistumisen jälkeen. Siinä ei olisi tarvinnut kuin hieman enemmän nostaa ja kiekko olisi kopsahtanut nätisti häkin yläreunaan. Samanlainen tilanne oli ehtinyt tulla munkin kohdalle niiden kolmen erän aikana kahdesti ja mä tiesin kokemuksesta, että tulisin itse nuolemaan haavojani vielä ensi kuussakin. Ne oli ollut sen tason pikkumokia mistä Roy oli kouluttanut mua pois puolet lapsuudestani.

Tällä kertaa me ei oltu välttämättä suoraan ansaittu voittoa, koska häviön mahdollisuus oli ollut tosissaan lähellä. Hyökkäys ei ollut ollut omalla tasollaan, mutta puolustukselle piti nostaa hattua. Ilman maalivahtia meidät olisi hakattu sata-nolla ja tottahan se oli, että aina voitto maistui paremmalta kuin häviö.

Se, että tappio oli ollut lähellä, ei kumminkaan latistanut mielialaa, vaan me päätettiin heti, että mentäisiin juomaan fiilis kattoon ja sitten siirryttäisiin jonkun ennalta nimeämättömän hotellihuoneeseen. Se kenen huone me ikinä valittaisiin kantapaikaksi, olisi kyllä harvinaisen onnekas, koska se saisi seuraavat viisi tuntia nauttia siitä, että koko ajan joku oli tulossa, joku menossa, eikä nukkumisesta ollut toivoakaan ennen kuin viimeiset vieraat olisivat poistuneet huoneisiinsa. Sitä taas ei tapahtuisi ennen aamua.

Teme ja Jesse päätti pistää heti alkuillasta pystyyn kisan, jossa ne vannoivat kumpikin suureen ääneen olevansa ekana se joka sammuisi. En mä ollut tiennyt jääkiekkoilijoiden olevan tällaisia juoppoja ennen kuin olin tullut ison sarjan peleihin mukaan. Tai sitten se johtui vain siitä, että ne oli nuoria ja nautti elämästä. Temen kohdalla se johtui siitä, että se halusi vain juoda päänsä täyteen ja unohtaa. Mitä se halusi unohtaa, sitä mä en tiennyt, mutta mä näin, että jokin vaivasi sitä.

Niiden lähtiessä melkein käsikynkässä hakemaan uusia juomia tiskiltä, mä nojasin edelleen leukaa käteeni kelaten peliä. Sitä yhtä maalintekopaikkaa. Miten mun olisi pitänyt onnistua siinä. Ettei ollut mun tapaista epäonnistua niin hyvästä paikasta. Join oman juomani pintaa alemmas. Hitto kun pääsisi ajassa taaksepäin.

Mikke koputti mun olkapäätä, sai mut vilkaisemaan ylimalkaisesti suuntaansa, hymisin merkiksi siitä, että olin kuulolla. Tuijotin edelleen alas pöydänpintaan, johon piirtelin avainkortilla kuvitteellisia naarmuja. "Sano sä sille jotain. Se sammuu tolla menolla ennen aikojaan."

Vilkaisin välinpitämättömästi ongelman suuntaan. Ongelma nojasi tiskiin keskittyneen näköisenä. Sen kävely oli vielä kohtalaista, ei se ihan heti ollut kaatumassa. Sen silmissä oli sellainen viaton poikamainen into. Mikke huolehti turhaan. Sillä oli kaikki vielä ihan okei. Oikeastaan se oli tällä hetkellä elämänsä parhaassa kunnossa. Mä en tiennyt oliko normaalia nähdä niin paljon viiden sekunnin vilkaisusta.

"Eikö se ollut tän pelin tarkoitus?"

"No joo, mutta aiotko sä tosissaan kantaa sen täältä hotelliin?"

"En", sanoin vakavasti kohottaen katseeni siihen, "jos se sammuu ennen kuin me päästään hotellille asti, se saa jäädä siihen mihin kaatuu ja mä vähät piittaan siitä mitä sille tapahtuu ja tiedätkö miksi", otin kulauksen juomastani tapittaen sitä edelleen silmääkään räpäyttämättä, "koska se on oma häpeä, jos menee ylittämään kantokykynsä."

"Et sä voi tosissasi ajatella noin! Se on sun huonekaveri. Se pelaa sun kanssa samassa joukkueessa! Ja pelikavereista pidetään aina huolta." Kun mä en vastannut, se katsoi jokseenkin huolestuneena kaverinsa suuntaan, kuljetti käden hiustensa läpi niin kuin sillä oli tapana tehdä haastatteluissa. Vasta silloin mä tajusin, miten väsyneeltä se oikeasti näytti. Se ei ollut juonut paljoa, ei välttämättä yhtään. Mikä oli ihan hyvä ottaen huomioon, että se joutuisi raahaamaan Jessen hotellille. Kun taas mä olin ilmeisesti vastuussa Temestä. "Pliis, tee jotain. Edes mun takia."