Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Nopeasti riisuin päälläni olevan mekon yltäni ja heitin sen sängylle. Yritin löytää omat vaatteni, mutta Loana oli näyttänyt ottaneen ne mukaansa lähtiessään. Kai hän tiesi että jossain vaiheessa haluaisin vaihtaa ne takaisin tai päästä ainakin pois siitä epämukavasta mekosta. Mekossa en tahtonut kuitenkaan olla, joten aloin tutkimaan vaatekaappia. Onnekseni sen uumenista löysin ruskeat housut, valkoisen paidan sekä housujen sävyyn sopivan takin, jossa oli karvainen reunus ja korkeavartiset saappaat.
Puettuani löytämäni vaatteet kiirehdin ovelle ja ojensin käteni oven kahvaa kohti, mutta pysähdyin ennen kuin ehdin sitä edes hipaistakaan. Will olisi varmasti oven ulkopuolella. Ei ehkä ihan oven vieressä, mutta siinä jossain lähistöllä. En tahtonut hänen tai kenenkään muunkaan näkevän kun poistuin huoneesta. Olin todella huono keksimään tekosyitä, mihin olin matkalla ja miksi. Totuuttakaan en aikonut kertoa, sillä minut olisi vain puhuttu ympäri siitä.
Katseeni lensi heti parvekkeelle ja yhtään asiaa miettimättä riensin ulos. Käteni ottivat lujan otteen kaiteesta, kun katsoin alas. Matka ei ollut pitkä, mutta liikaa kuitenkin jotta olisin voinut hypätä. Annoin katseeni kiertää, etsiä keinoa miten pääsisin helposti alas. Sitten silmäni osuivat köynnöksen tapaiseen kasviin, joka oli kasvanut kiinni linnan seinämykseen. Suuntasin askeleeni kasvin luokse ja katsahdin reunan ylitse kuinka pitkälle se ulottui. Se oli paksumpaa alhaalla ja harveni ylöspäin mennessä. Otin köynnöksestä lujan otteen ja vetäisin sitä muutaman kerran. Hyvin se tuntui kestävän.
Varovasti nousin seisomaan kaiteelle kasvista ja seinästä tukea ottaen asettaen jalkani hyvälle paikalle. Hitaasti aloin laskeutumaan kohti maankamaraa. Jalan asettaminen oikealle paikalle oli vaikeampaa kuin miltä se näytti tai vaikutti, mutta silti tuntui kuin siinä olisi ollut valmiit paikat jaloille asetettaviksi. Vaihtaessani oikean jalkani paikkaa köynnös ei kestänytkään painoani joten se katkesi. Otteeni oli onneksi tiukka enkä tipahtanut alas. Luiskahdin vain hiukan.
Päästyäni turvallisesti maahan ensimmäinen aikeeni oli päästä mahdollisimman nopeasti pois parvekkeen luota. En ollut varma mihin olin menossa, mutta kuuntelin vain vaistoani ja menin minne jalkani minua veivät. Kyllä minä jonkin keinon keksisin päästä pois täältä.
Pian päädyin tallin luokse, joka sijaitsi aika lähellä linnan puutarhaa. Ennen kuin ehdin kunnolla tallia tarkastella ulkoa korviini kantautui torven ääni. Näköjään katoamiseni oli huomattu. Etsivien ihmisten ääni ei voinut olla voimistumatta torven soiton jälkeen. En epäröinyt sen jälkeen hetkeäkään, vaan riensin nopeasti sisälle talliin.
Tallissa oli monta pilttuuta, mutta vain kolme hevosta. Ehkä muut olivat käytössä. Riensin yhden hevosen luokse, joka oli väritykseltään ruskeanpunertava. Sen pilttuun oveen oli asetettu kyltti jossa luki Niall.
Hevonen perääntyi muutaman askeleen ja ravisteli hiukan päätään minun astuessani sisään. Hetken se tuijotti minua tummanruskeilla silmillään kuin olisi mittaillut minua katseellaan. Rauhallisesti ojensin kättäni sen turpaa kohti silittääkseni sitä. Hevonen ei tuntunut pahahtuvan asiasta. Kosketukseni jälkeen se tuntui rentoutuvan hieman.
