Δ Kolmastoista luku Δ Aidan

506 48 3

Huone johon Loana oli minut tuonut oli todella suuri. Varmaankin kolme kertaa entisen huoneeni kokoinen. Siellä oli suuri parisänky, jonka yläpuolella roikkui punaisesta kankaasta valmistettu katos ja siitä laskeutui neljä verhon omaista suikaletta sängyn jokaiseen päätyyn. Sängyn pystyi kuin piilottamaan niiden taakse. Huoneesta löytyi myös iso vaatekaappi, sermi, kirjoja pursuava kirjahylly, kirjoituspöytä, johon kuului peili sekä tähän jo asunnolta vaikuttavaan huoneeseen kuului parveke, joka ei ollut mikään pieni.

    "Miksi minun on vaihdettava vaatteeni?" Kysyin Loanan työntäessä Williä ulos huoneesta. "Eivät nämä niin kauheilta näytä", jatkoin katsoen takkiani joka oli hiukan kostunut lumesta joka oli sulanut sisälle astuessame.

    "Uskon että tuo asu on mukava ja... kelpuutettava Maassa, mutta olet nyt Cygnuksessa", Loana sanoi mittaillen minua katseellaan. "Olen pahoillani majesteetti, mutta et vain voi näyttäytyä noissa täällä."

    "Hyvä on. Vaihdan vaatteeni, mutta kutsu minua mieluummin Maryksi", sanelin pyyntöni johon Loana suostui vastaväitteitä latelematta.

    Hän tiesi tarkalleen, mitä etsi ja mistä sen löytää. Muutamassa sekunnissa hän piteli käsissään mekkoa, jonka pukisi sitten päälleni. Kenties hän oli valinnut sen jo varta vasten minua varten. Se oli tummansininen, jonka olkaimista paljastui valkoista kangasta muutamina raitoina. Vyötäisilleni Loana kietoi valkean nauhan, jonka hän solmi suureksi rusetiksi selän puolelle. Hiuksiini hän ei käyttänyt paljon aikaa. Harjasi vain ne sileiksi, poistaen takut, jotka olivat syntyneet matkan aikana.

    "Muistutat todella paljon äitiäsi", hän hymähti hiuksiani harjatessaan. "Tämä mekko.. Hän rakasti sitä suuresti ja niin sinäkin sitä aina ihailit. Kysyit aina koska saisit pukea sen yllesi ja äitisi tapasi vastata: Kun olet vähän vanhempi", hän muisteli nauraen.

    "Tunsitko äitini hyvin?" Kysyin katsoen Loanaa peilin kautta.

    "Kyllä. Olimme parhaat ystävät", hän kertoi. "Muistan kun äitisi astui ensimmäisen kerran tähän linnaan. Hän hän oli niin hukassa ja käyttäytyi kuin maalaistyttö. Mutta eihän hän koskaan kuninkaallinen vereltään ole ollutkaan."

    "Eikö äitini ollut kuninkaallinen?" Esitin toisen kysymyksen pientä uteliaisuutta äänessäni.

    "Ei. Hän oli ihan tavallinen maalaistyttö, mutta isäsi rakastui häneen ja äitisi puolestaan isääsi. Kukaan ei voinut olla näkemättä sitä eikä kukaan astunut heidän rakkautensa väliin", Loana paljasti minulle laskien harjan pöydälle ja asteli ovelle päin.

    Kysymyksiä oli ilmestynyt päähäni enemmän kuin pystyin niitä käsittelemään, mutta tiesin etten voisi nyt niitä esittää. Nopeasti nousin tuolilta ja riensin sermin taakse piiloon, sillä tiesin Loanan avaavan oven Willille.

    "Et kai sinä ole piilossa?" tuttu ääni kysyi, mutta se ei ollut Will vaan Abigail. "Näytät varmasti upealta."

    "Miten te kaikki nyt tänne päätitte tulla?!" Kysyin kauhuissani sermin takaa.

    "Haluamme nähdä ihastuttavan prinsessamme", Joen ääni kuului. "Et sinä nyt niin kauhealta näytä."

    "Näytänpäs" tuhahdin. "Pahemmalta kuin silloin kun Abby valitsi vaatteeni."

    "Liiottelet vain. Tule esiin, jooko", Abby pyysi.

    Huokaisin. "Hyvä on." Hitaasti astuin esiin sermin takaa. Katseeni oli kohdistunut jalkoihini tai olisi jos ne olisivat näkyneet. Siispä tuijotin ylläni olevan mekon helmaa sen sijasta että olisin katsonut muiden reaktion ulkonäkööni. Hitaasti nostin katseeni, mutta en antanut sen kiertää muissa vaan kohdistin sen suoraan Williin. Kohteliaisuuksia pääsi muiden suusta, mutta vain Willin mielipiteellä oli väliä.

SUOJELIJA | valmis ✅Where stories live. Discover now