Δ Kuudestoista luku Δ Luottamus

489 48 3

Monet tuntuivat olevan hyvin hämillään aamiaispöydässä ja kuiskuttelivat viime yönä linnaan tulleesta tulokkaasta, joka oli näyttänyt siltä kuin häntä olisi kidutettu enemmän kuin muutaman tunnin verran

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Monet tuntuivat olevan hyvin hämillään aamiaispöydässä ja kuiskuttelivat viime yönä linnaan tulleesta tulokkaasta, joka oli näyttänyt siltä kuin häntä olisi kidutettu enemmän kuin muutaman tunnin verran. Joe paljasti minulle Sapphiren kynsistä karanneen henkilön nimen. Della. Hänet oli kuulemma vangittu sinä iltana kun vanhempani olivat kuolleet ja minut oli siirretty turvaan Maahan.

"Sinun on mentävä hänen luokseen", Joe sanoi minulle.

"Eikö hänen pitäisi ensin levätä kunnolla ennen kuin ryntään sinne tai eikö hän haluaisi ensin olla paremmassa kunnossa?" Kysyin muita katsellen.

"Uskon että Della tahtoo tavata sinut mahdollisimman nopeasti", Abby lausahti. Hänen sanansa saivat kulmani hiukan kohoamaan ihmetyksestä. Täällä tosin kaikki tuntuivat haluavan tavata minut.

Aamiaisen jälkeen Joe ja Abigail saattoivat minut huoneeseen, jossa Della lepäsi. Se oli samassa kerroksessa oman huoneeni kanssa, mutta aivan toisessa päässä käytävää.

"Koputa vain", Abby rohkaisi minua ja nyökkäsi oven suuntaan.

"Ettekö te aio tulla kanssani?" Esitin kysymyksen hiukan ihmetystä äänessäni.

"Hän tahtoo varmasti tavata sinut kahden kesken", Abby myönsi ja astui Joen kanssa muutaman askeleen taaksepäin kuin merkiksi että he poistuisivat oven suulta minun astuttuani sisään.

Kohotin kättäni ja koputin oveen. Hetken päästä oven toiselta puolelta kuului hiljainen ääni, joka antoi minulle luvan astua sisään. Avasin oven ja pistin pääni sisään pienestä raosta katsoakseni miltä huone näytti. Se ei eronnut hirveästi muista linnan huoneista paitsi sillä, että sängyn tilalla lattialla oli patja, jolla makasi valkea susi. Nyt sen turkki ei ollut likainen ja sen kyljen että takatassun ympärille oli kiedottu side. Hämmästyin hiukan näystä, jonka näin. En ollut odottanut näkeväni hevosen kokoista sutta, mutta tämän oli pakko olla Della.

"Voinko auttaa?" Suden ääni oli karhea ja hiukan heikon oloinen, mutta silti tarpeeksi vahva että hän jaksaisi puhua.

"Abigail sanoi että tahtoisit tavata minut", sanoin hiukan epävarman oloisena astuen peremmälle huoneeseen.

Della tarkkaili minua hetken, kunnes valo syttyi hänen vihertäviin silmiinsä. "Athendora! Voitko se tosiaan olla sinä?"

"Se olen minä", hymähdin. "Mutta minua kutsutaan nykyään Maryksi."

"Tule ihmeessä peremmälle. En minä sinua pure, vaikka terävät hampaat omistankin", tämä naurahti tyynesti.

Kävin istumaan penkille, joka oli asetettu Dellan pedin vierelle. Hän tarkkaili minua suurilla, kiiltävillä silmillään. Katseessa näkyi pientä iloa, mutta myös pelkoa ja surua.

"Olet kuin ilmetty äitisi", hän hymähti. "Lukuun ottamatta hiustesi väriä ja silmiäsi. Ne olet perinyt isältäsi."

"Tunsitko heidät hyvinkin?" Kysyin kysymyksen, jonka olin esittänyt jo liian monta kertaa, liian monelle henkilölle.

SUOJELIJA | valmis ✅Where stories live. Discover now