Until we die✅

Paineita

Joel istui mun vierellä hiljaa ja tuijotti vain eteenpäin. Mä arvostin et se osasi edes kerran pitää turpansa kiinni. Se oli jo paljon kun siitä jätkästä puhuttiin. Tahdikkuus ei nimittäin ollut sen suurimpia vahvuuksia. Ei sillä et se meistä kenelläkään erityisen hyvin olis hallussa ollut mutta Joel vain sattui olemaan juuri se joka olisi voinut sanoa hautajaisista lähtiessään tervemenoa ja pitkää ikää.

Aleksi ja Tommi oli menneet ihmettelemään tietokoneelta löytyviä äänitystiedostoja ja yrittivät löytää mikä kuului mihinkin. Jotain sen suuntaista mä olin ehtinyt kuulla ennen kuin vaivuin omiin ajatuksiini.

Mua harmitti oma käytökseni mutta mua harmitti myös Nikon käytös. Ei siksi että se olis jotenkin erityisen paljon mua loukannut vaikka myönnettäköön, teki se sitäkin.. vaan lähinnä siksi et ei se koskaan ollut reagoinut asioihin tuolla tavalla. Monista todella kipeistäkin asioista me oltiin puhuttu mut ei se milloinkaan ollut käyttäytynyt noin.

Olli oli hetki sitten tuonut mulle lasin vettä ja buranaa kun mä olin valittanut päänsärkyä. Se oli mulle tyypillistä kun joku asia stressasi tai muuten vain ärsytti. Mä reagoin joka asiaan aina päälläni. Huvittavaa sinänsä et sit mä en kuitenkaan osannut käyttää sitä silloin kun tarve olis vaatinut.

Mä olisin halunnut alkaa tekemään jo jotain oikeasti olennaista mut mä vaan en saanut persettäni ylös sohvalta. Mä tiesin itsekin et mun oli aivan turha edes yrittää pohtia uuden biisin kitarariffejä, mistään muusta puhumattakaan. Kaikki sen tiesi etten mä saanut mielenrauhaa ennen kun tiesin et Nikolla oli kaikki hyvin.

Vaikka se osasikin olla ärsyttävä ja ajattelematon, toisinaan jopa täysin mulkku.. siitä huolimatta se oli meidän Niko. Se ihana ja lämminsydäminen kusipää jolle pystyi kertomaan aina kaiken. Tai niinhän mä luulin... mutta siitä huolimatta mä rakastin sitä kusipäätä.

Mä olin juuri aikeissa avata suuni siitä mitä ulkona oli tapahtunut kun ovelta kuului kovaääninen kolahdus. Se pakomatka ei pitkälle johtanut. Käännyin katsomaan oven suulle jäänyttä Nikoa, jota näemmä kaikki muutkin tuijottivat. Hämillään ja melko yllättyneinä. Joel tuttuun tapaansa ehkä hieman vihaisestikin.

"Voidaan varmaan alottaa" Niko sanoi kysyvästi.

Juuri kun mä luulin ettei se enää enempää voisi yllättää. Ihan kuin koko keskustelua ei oltais edes käyty... kuinka se saattoi suhtautua tähän näin. Mä olin siitä vain entistä enemmän huolissani. Ei tuollainen ollut Nikon tapaista. Kyllähän se asioita monesti pohti pitkään ihan vain itse itsekseen mutta ei sen tapoihin kuulunut sivuuttaa jo aloitettua keskustelua. Varsinkaan kun sitä ei todellisuudessa oltu saatu edes loppuun. Mun mielestä asia oli kaikkea muuta kuin loppuun käsitelty. Sen mielipide tuli kyllä harvinaisen selväksi mutta keskustelusta pois käveleminen ei antanut sille pistettä. Eikä edes huutomerkkiä. Jätti jälkeensä vain hiton suuren kysymysmerkin.

"Mihin sä yhtäkkiä menit?" Olli kysyi varovasti.

Niko katsoi sitä hetken riisuen samalla ulkovaatteitaan. Tähän kysymykseen mäkin halusin kuulla vastauksen. Ei se silti tuossa ajassa kovinkaan pitkälle vielä ollut voinut ehtiä. Kuka tietää, ehkä se tuli matkan aikana järkiinsä. Tai jätti vaihtoehtoisesti loputkin siitä jonnekin katuojaan.

"Piti purkaa vähän paineita" se vastasi.

Vai paineita? Älä viitsi puhua paskaa. Sä et tiennyt paineista yhtään mitään. Puhumattakaan siitä et miltä tuntui kertoa yhä syvenevistä tunteistaan toista kohtaan ja sitten se vain lähti menemään ja jätti sut yksin. Kielsi koko tunteiden olemassaolon. En mä olisi pystynyt tekemään sellaista ihmiselle kenestä mä välitin. Ja mä varsin hyvin tiesin Nikon välittävän musta. Ei ilmeisestikään samalla tavalla kuin mä siitä mutta ystävänä ainakin.

"Helpottiko?" Joel kysyi merkitsevästi.

Ihan kuin se olis jo tiennyt mistä oli kyse. Ehkä tiesikin.. se osasi olla halutessaan melkoinen salapoliisi. Ja mun kohdalla siihen ei tarvittu Joelin älykkyyttä kummempaa. Se jätkä tunsi mut kyllä.

"Helpotti" Niko vastasi ja painui Ollin ohi keittiöön.

Mä huokaisin hiljaa ja pudistelin päätäni. En mä voinut käsittää mikä siihen yhtäkkiä oli noin pahasti iskenyt. Se oli kuin eri ihminen.. ei ollenkaan se sama Niko jonka mä tunsin. 

***

Joonas raukka :(