Until we die✅

Sylitanssi

Aleksille oli juotettu vielä useampi shotti ja Nikon kehittelemä kuoleman cocktail. Mä en edes halunnut ajatella mitä se siihen oli oikein laittanut. Onneksi asianosainen itse oli jo sen verran tuhdissa humalassa et sillä tuskin oli edes mitään väliä mitä tuo juoma piti sisällään. Kaikki meni alas tuossa tilassa.. ihan kaikki.

Olli oli väsähtänyt meidän seuraan jo hetken aikaa sitten ja näin ollen siltä jäi lunastamatta Nikon käsky sylitanssista. Se ei olisi voinut olla kaunista katseltavaa. Ei tuossa tilassa. Aleksi oli saatu siihen kuntoon et se oli alkanut lähennellä Nikoa ja se oli jo melkoinen saavutus.

Ei siis sillä et Nikossa todellakaan mitään vikaa olisi ollut mutta tuollainen vaan oli kaikkea muuta kuin Aleksin tapaista. Kuten kaikki meistä jotka sitä miestä vähääkään paremmin tunsivat, tiesivät. Olihan sekin välillä hauska saada mukaan tällaiseen mut mä vaan en oikein pitänyt siitä kuinka avoimesti Niko lähti sen flirttiin mukaan.

Mä olisin itse kaivannut läheisyyttä jota mä olin tottunut siltä saamaan mutta sitä vain kiinnosti Aleksi. Oli se kerran yrittänyt antaa Joelille pusua mutta tämä oli antanut vastineeksi kunnon läpsyn poskelle. Joelia ei noin vain lähennelty...

Mun viereltä alkoi kuulua epämääräistä murahtelua ja tuhahtelua. Käännyin ääntelijän suuntaan ja kohtasin Ollin väsyneet silmät. Miksi se oli hereillä? Se näytti kiukkuiselta ja raapi mietteliäänä päätään.

"Eikö väsytäkään?" kysyin.

Mä yritin parhaani mukaan kuulostaa siltä etten vittuillut toiselle. Koska se mun tarkoitukseni ei todellakaan ollut. Sitä paitsi kesken unien kun tuon miehen herätti, sai varmasti tuntea jumalansa. Aamuisin siitä saattoi vielä selvitä hengissä mut jos sen herätti keskellä yötä, sai alkaa kaivaa omaa hautaansa.

"Olli!" Aleksi hihkaisi ja tuli hymyillen meidän luo.

Se katsoi mua vaativasti ja yritti kaikesta päätellen saada mua siirtymään pelkän katseen voimalla. Sä olit söpö ja humalassa mut ei sulla taikavoimia sentään ollut.

"Siirrytkö?" se kysyi mua tuijottaen.

Mä en jaksanut alkaa taistelemaan asiasta yhtään enempää joten suostuin siirtymään sivummalle ja päästin Aleksin paikalleni. En mä tiedä mitä se siinä teki mutta omapa oli asiansa. Se nojasi puoli-istuvassa asennossa Ollin koukussa oleviin polviin ja tuijotti toista herkeämättä.

"Sä lupasit mulle sylitanssin. Missä se viipyy?" Aleksi kysyi silmiään siristelevältä Ollilta. Muistaakseni se ei ollut luvannut mitään tuollaista. Korkeintaan kehottanut idean keksijää toteuttamaan sen ihan itse. Eikä Aleksikaan niin kovin mukana siinä alunperin ollut. Nyt se kai oli jo tarpeeksi hyvässä kunnossa..

"Lupasinko?" Olli kysyi ihmeissään.

Aleksi nyökkäili omia sanojaan vahvistaakseen. Mä vaan odotin koska Niko alkaisi rääkyä riemusta tuon kuullessaan. Se siitä varmaan enemmän nautti kun kumpikaan asianosaisista itse.

"Hyvä on sitten" kuulin Ollin sanovan.

Se tarrasi Aleksia vyötäröltä ja työnsi sohvalle istumaan. Mä katsoin hämmentyneenä kun se istui hajareisin Aleksin syliin ja kietoi kätensä sen niskaan. Ja puoli minuuttia sitten se oli ollut lähes unessa... ehkä Aleksilla oli sittenkin taikavoimia.

"Hyvää syntymäpäivää sitten vaan" se tokaisi ja painoi kevyen suukon mustahiuksisen poskelle, ennen kun alkoi hinkuttaa lantiotaan sitä vasten. Aleksi hymyili tyytyväisenä ja näytti nauttivan kovasti saamastaan huomiosta. Se kai tarkoitus olikin. Synttärisankari... 

***

Noniin että tällainen sitten :)