Joleksi

Epilogi

~Joel~
"Lähetäänkö Aleksi. Pikkumimmin synttärit alkaa ihan just", sanon. Aleksi nyökkää ja ojentaa minulle lahjakassin. Hän vetää kengät jalkoihinsa, pukee takin ja pipon päällensä ja pistää Rillan valjaisiin. Koira on kasvanut kahdessa vuodessa aika paljon. Eihän se mikään iso ole, koska sen rotu on pieni, mutta silti. Avaan oven ja astun rappukäytävään. Aleksi tulee perässäni. Hän nostaa Rillan syliinsä ja sulkee oven takanaan. Kävelemme portaat alas. Tästä olisi kahdenkymmenen minuutin kävelymatka Saran ja hänen perheen luokse, joten kävelemme. On joulukuun 20. päivä. Ajatella, että siitäkin on jo kaksi vuotta, kun pikkumimmi syntyi ja häistämmekin on reilu kaksi vuotta. Aika lentää. Katsahdan Aleksiin. Hän katsoo hymyillen Rillaa. Nappaan hänen käden omaani jolloin hän siirtää katseensa minuun. Nostan hänen käden ja painan suukon hänen kämmenselälle. Matka kuluu nopeasti ja pian seisomme rivitalon edessä. Menemme oikealle ovelle ja soitamme ovikelloa. Ovi avautuu ja kohtaan Saran pieni tyttö lapsi sylissään. Hän päästää meidät sisään. Riisun ulkovaatteeni ja kenkäni. Asetan ne nätisti kenkätelineeseen. Aleksi päästää Rillan irti. Koira rupeaa heti haistelemaan paikkoja. "Joel!" kuulen tutun äänen hihkaisevan. Samassa näen Annan, joka juoksee luokseni. Nostan hänet syliini. "No hei. Mites on menny?" tervehdin. "Multa irtos hammas", Anna kertoo ylpeänä. Naurahdan. "No mut sehän on hienoa", vastaan. Katsahdan viereeni. Sara oli luovuttanut pikkumimmin Aleksin syliin. Hymyilen. Aleksista tulisi vielä joku päivä täydellinen isä. Se lapsi olisi onnekas. Menemme peremmälle asuntoon. Lasken Annan sylistäni. Hän menee leikkimään Rillan kanssa. Rillasta oli kuoriutunut hyvä lasten kanssa. Istun sohvalle Aleksin viereen. Hän silittää pikkumimmin ruskeita hiuksia hymyillen. Hän kuiskaa jotain tytön korvaan saaden tytön kikattamaan. Katson heitä hymyillen.

~~~
Sanoja 258
Aika surkeet mutta menkööt :D