Joleksi

67.

~Aleksi~
Istun parvekkeella ja katson tähtitaivasta. Ulkon on vilpoista. Olen nostanut jalkani penkille ja vetänyt ne rintakehääni kiinni. En tiedä miksi, mutta on hieman haikea olo. Kai ihmisillä saa olla välillä huonompiakin päiviä ilman syytä. Minulla on vain kollarit ja t-paita päällä. Olen istunut tässä jo ihan mukavan ajan. Joel on käynyt varmaankin jo kaupassa. Alkaa olla pikkuhiljaa kylmä. “Aleksi. Sä sairastut vielä, jos sä istut siellä vielä kauan”, Joelin ääni kantautuu korviini. Siirrän katseeni tähtitaivaasta häneen. Hän katsoo minua hieman huolestuneena. Nousen seisomaan ja kävelen hänen luo. Kiedon käteni hänen ympärille ja painan pääni hänen rintakehälle. Tunnen kädet jotka kietoutuvat ympärilleni. Hän silittää hiuksiani. “Onks kaikki ihan hyvin?” hän kysyy. “Mm. Mua vaan väsyttää”, sanon. “No haluuks sä nukkumaan? Kello on kaheksan”, hän kysyy. Nyökkään. Ehkä tämä menisi ohi, jos vain nukkuisin. Päästän irti Joelista ja menen sisälle hän perässäni. Suuntaan kylpyhuoneeseen tekemään iltatoimia. “Aleksi. Tuuks sä syömään iltapalan?” Joelin ääni pysäyttää minut. “En mä jaksa nyt”, sanon. “Okei”, hän sanoo. Menen kylpyhuoneeseen ja alan pesemään hampaitani ajatuksissani. Hampaat pestyäni teen vielä tarpeeni. Katson käsiäni, kun pesen niitä. Niiden kämmen viivoja ja rystysiä. Sammutan hanan ja kuivaan käteni huolellisesti ja hitaasti. Astun kylpyhuoneesta pois ja menen makuuhuoneeseen. Riisun kollarit pois ja vaihdan t-paidan huppariin. Suljen sälekaihtimet ja vedän verhot ikkunan eteen. Kömmin sänkyyn peiton alle. Tuijotan kattoa ja räplään sormiani. En osaa sanoa, mitä tunnen. Se ahdistaa. Suljen silmäni ja koitan nukkua. Vaihdan kylkeä aina, kun tuntuu toivottomalta saada unta siinä asennossa. En tiedä kuinka kauan pyörin siinä, kun tunnen sängyn painuvan toiselta laidalta. Avaan silmäni ja näen Joelin, joka katsoo minua ilme huolestuneena. Väläytän hänelle pienen hymyn. “Öitä”, sanon hiljaa. “Kauniita unia”, hän sanoo ja painaa suukon hiuksiini. Hän vetää minut itseään vasten ja silittää selkääni pitkin vedoin. Suljen silmäni ja koitan saada unta taas jälleen. 

 _ _ _

Herään taas. Tämä on varmaan miljoonas kerta. Kurkotan varovasti puhelimeni yöpöydältä Joelin yli. Puhelimen kello näyttää kahdeksaa vaille kaksi. Suljen silmäni turhautuneena. Olen heräillyt vähän väliä koko tämän ajan. Tekisi mieli itkeä. En edes tiedä miksi. Se tässä on pahinta. Kun tunteet joita en edes tunnista, kaatuvat päälleni. Eikö tunne myrskyjen pitänyt mennä jo teini-iän myötä? Jumalauta tuntuu, kuin olisin teini-ikäinen tyttö, jolla on menkat ja jonka tunnetilat vaihtelevat, joka toinen sekunti. Nousen istumaan ja hautaan kasvoni käsiini. Silmiä polttelee. Pian tunnenkin, kun kyyneleet valuvat silmistäni. En voi sille mitään. Ne vain tulevat. Nojaan seinään takanani, kun kyyneleet tulvivat silmistäni. Koitan olla hiljaa, jotta en herättäisi Joelia. Nojaan päätäni polviini. Kyyneleet tippuilevat, kuin sadepisarat. “Aleksi?” kuulen Joelin käheän äänen kysyvän. Nostan kasvoni äkkiä ja pyyhin kyyneliä. “Mm?” kysyn. Hän nousee istumaan. “Mikä sulla on? Äläkä sano, että kaikki on hyvin. Mä nään, että sulla on jokin huonosti”, hän kysyy. Katson häntä ja purskahdan sitten taas itkuun. Hän vetää minut käsiensä suojaan ja silittää hiuksiani. “Mä en tiiä, mikä mulla on. Tunteet vittuilee”, kerron itkien. “Ei se haittaa. Tunteet on välillä ihan persiistä. Ei sille voi mitään ja on ookoo itkeä”, hän sanoo. Nyökkään. Olen tarrautuneena häneen kiinni. Hän hyräilee korvaani hiljaa. Se rauhoittaa ja pian kyyneleeni loppuvat. “Mitä mä oon tehnyt, että ansaitsen sut mun elämään?” kysyn hiljaa. “Syntynyt”, hän sanoo. Naurahdan. Päästän hänestä irti ja katson häntä silmiin. Hän nostaa kätensä poskilleni ja pyyhkii kyyneliäni hymyillen. Minäkin hymyilen. Hän painaa huulensa hellästi minun omille. Suudelma on hieman suolainen. Kyyneleet jotka itkin tekevät sen. “Mä rakastan sua Aleksi”, hän kuiskaa suudelman päätteeksi. “Ja mä sua”, kuiskaan hänelle takaisin hymyillen. Hän silittää poskeani. Kaadumme makaamaan. Menen ihan häneen kiinni ja suljen silmäni. Ehkä saisin nukuttua nyt aamuun asti. 

~~~
Sanoja 589
✨Tunteet vittuilee✨
Seuraavan kerran ku joku kysyy mikä mulla on nii vastaan noin xd
Ja sori eilen ei tullu mistään mitään, mutta mulla ei yksinkertaisesti ollut motivaatiota 🙃