Joleksi

38.

~Joel~
"Oletko sinä muuten minkä ikäinen?" äitini esittää kysymyksen Aleksille. "24", Aleksi vastaa. "Sinähän olet sitten vielä nuori", äitini sanoo hymyillen. Aleksi hymähtää huvittuneena. "Jos ymmärsin oikein, niin sinähän käyt jo töissä?" äitini sanoo kysyvään sävyyn. "Joo. Mä oon itseasiassa Joelin kans samassa bändissä ja teen mä soolouraakin", Aleksi kertoo hymyillen. "Miksi sinä Joel et ole koskaan kertonut, että teidän bändissä on uusi jäsen?" äitini kysyy nyt minulta. Hän katsoo minua. "Aleksi liitty vasta viime vuonna ja ei kai oo ollu vaa puhetta bändiläisistä", sanon olkianikohauttaen. Äitini nyökkää ja kääntyy taas Aleksiin päin. "Onko sinulla sisaruksia?" hän kysyy Aleksilta. "On mulla yks pikkusisko", Aleksi kertoo. En ollut koskaan kysynytkään mitään hänen perheestään. "Minkä ikäinen hän on?"  äitini jatkaa kyselemistä. "Annastiina on mua viis vuotta nuorempi eli yheksäntoista", Aleksi kertoo. Äitini on taas avaamassa suutaan kysyäkseen jotain, mutta keskeytän hänet sanomalla: "Anna Aleksin olla. Ei sun tarvii selvittää sen koko elämän kertaa." Äitini katsoo minua. Hän selvästi haluaisi kysellä Aleksilta vielä, vaikka mitä, mutta onneksi hän suostuu kuitenkin lopettamaan. "Anteeksi. Joel ei ole, vain seurustellut kenenkään kanssa niin pitkään aikaan, että minua kiinnostaa, minkälainen ihminen hänet on saanut napattua", äitini pahoittelee hymyillen. Aleksi naurahtaa ja sanoo: "Ei se haittaa. Kiva että sä haluat tietää musta, etkä heittää ovesta pihalle ja käske jättää poikaas." Naurahdan. Aleksi katsoo minua kysyvänä. "Sä et olis ensimmäinen", sanon huvittuneena. Äitini katsoo minua varoittavana. Aleksi katsoo minua ja äitiäni vuorotellen kysyvänä. "Äiti on heittäny kerran mun yhen säädön pihalle", kerron. Aleksi katsoo äitiäni ensin epäuskoisena, mutta alkaa sitten hymyillä. "Mähän saan sitten kiittää sua. Siitä ei tainnu tulla nimittäin enään mitään vakavampaa", Aleksi sanoo. Äitini näyttää nolostuneena. Saisin kuulla kunniani kunhan, vain Aleksi ei olisi kuulemassa. "Ei tullu joo ei. Se mimmi juoksi karkuun, kun seuraavan kerran mut näki", kerron nauraen.

‼️smuttia‼️
"Minä ja Markus lähdemme käymään kaupassa", äitini sanoo. Hän nousee. Nyökkään Aleksin kanssa. Kun vanhempani ovat lähteneet, nousen, otan Aleksin ranteesta kiinni ja lähden vetämään häntä yläkertaan huonettani kohti. "Mitä sä nyt?" Aleksi kysyy. En vastaa. Huoneessa työnnän hänet sängylle suljettuani oven huolellisesti. Menen hänen päälle hajareisin ja alan imeä hänen kaulaa. Hän alkaa huokailla hiljaa nimeäni, kun imen tuttua herkkää kohtaa hänen kaulassa. Liu'utan toista kättäni alaspäin pitkin hänen kehoa. Pysäytän liikkeen hänen haarovälin kohdalle ja puristan häntä siitä. Hän henkäisee terävästi. "Joelh. Ei me voida täällä", hän sanoo. Lopetan hänen kaulan suutelun, mutta en ota kättäni pois. Tunnen, että Aleksi on jo kovana. "Jos sä välttämättä haluut lopettaa", sanon hymyillen ilkikurisesti. Hän nyökkää. Nousen pois hänen päältä ja siirryn makoilemaan hänen viereen. Katson häntä. Hänellä on silmät kiinni ja hän koittaa ilmiselvästi ajatella kaikkea muuta mahdollista, jotta saisi alapäänsä rauhoittumaan. Hetken päästä hän avaa silmänsä ja katsoo minua anovasti. "Tarviitko apuu?" kysyn. Hän nyökkää kasvot punaisina. Naurahdan ja annan hänelle nopean suukon huulille. Menen takaisin hänen päälle ja vedän hänen housut  ja bokserit pois. Hän puree huultaan. Otan kiinni hänen kalusta ja alan vetelemään hitaasti. Nopeutan vetoja. Hänen huulilta pääsee voihkaisu. Hän nappaa tyynyn ja peittää kasvonsa siihen. Otan tyynyn kuitenkin pois ja kumarrun hänen korvan viereen. "Mä haluun kuulla sut", kuiskaan hänen korvaan. Hän puree huultaan. Aion saada hänet huokailemaan nimeäni. Peruutan taaemmas ja otan hänen kalun huulieni väliin. Katson hänen kasvoja. Hän puree huultaan ja pitää silmiään tiukasti kiinni. Vien päätäni ylös ja alas. Tunnen Aleksin kädet hiuksissani. Hän tulisi kohta. Nopeutan tahtiani ja pian tunnenkin lämmintä nestettä suussani. Nousen istumaan hänen päälle hajareisin ja katson häntä. Hän haukkoo henkeään. "Mä en kuullu sua", sanon mutristaen huuliani. Hän katsoo minua silmiin. "Etkä tuukkaan kuulemaan, ennen kuin ollaan taas kotona", hän sanoo hiljaa. Hymähdän. Sehän nähdään. Peruutan taas ja tungen sormeni hänen sisäänsä. Hän vetäisee henkeä. "Joel. Mitä sä teet?" hän kysyy. "Mä haluun kuulla sut", sanon virnistäen. Hän pudistaa päätään ja puree huultaan. Vedän sormeni pois. Hän melkein äännähtää, mutta peittää sen nopeasti kädellään. Otan hänen käsistä kiinni toisella kädelläni. Pidän niitä ranteista kiinni hänen vatsan päällä. Tungen sormeni taas hänen sisäänsä. Hän puree huultaan. Toistan liikettä uudestaan ja uudestaan. Lisään toisen sormen, kolmannen... Kumarrun hänen korvan viereen ja kuiskaan: "Haluuks sä lopettaa vai panenko mä sua?" Katson hänen kasvoja. Hän puree huultaan ja katsoo kasvojani. Hänen katse harhailee huuliini. Virnistän ja suutelen häntä nopeasti huulille. Katson häntä kysyvästi. "Pane mua", hän sanoo hiljaa. Virnistän ja päästän hänen ranteista irti. Riisun housuni ja bokserini. Vedän peittoa päällemme. Levitän hänen jalkoja ja asetun niiden väliin. Työnnyn lujaa hänen sisäänsä. Haluan kuulla hänet. Hän puree huultaan ja näyttää jopa tuskaiselta. "Ääntele vaan", sanon hiljaa. Hän pudistaa päätään. Tästä taisi tulla jonkinlainen kisa. Koitan saada hänet ääntelemään. Lähestyn itse jo huippuani. Otan kiinni hänen kalusta ja alan vetelemään nopeasti. "Tuu vaan", sanon hiljaa. Tunnen lämpimän aallon, joka vyöryy ylitseni. Vetäydyn pois Aleksista ja jatkan nopeiden vetojen vetämistä. "Joelh!" hän voihkaisee. Hän tuli. Samassa huoneen ovelta kuuluu koputus. Jähmetyn ja katson Aleksia. Hän näyttää kauhistuneelta. Näen punan, joka hiipii hänen kasvoille nopeasti. "Mitä asiaa?" kysyn. "Ajattelin kysyä, että otatteko te kahvia?" äitini kysyy oven läpi. Aleksi pudistaa päätänsä hätäisesti. "Ei me nyt", sanon. "Kuulostikin siltä, että teillä on jotain muuta tekemistä", äitini naurahtaa. Katson Aleksia, joka näyttää siltä, että voisi hautautua maan alle. Kuulen askeleet jotka kaikkoavat ja hiljenevät lopulta kokonaan. Kierähdän pois hänen päältään. "Helvetti. Miks sun piti olla noin helvetin kiimanen?" Aleksi manaa hieman kärttyisän oloisena. Katson häntä. "Sä nautit siitä", sanon. Hän kääntää katseensa minuun. Hän näyttää oikeasti hieman vihaiselta. "Sun äitis kuuli, kun mä voihkaisin sun nimen", hän sanoo äkäisesti. "Heiiii... Ei se oo noin paha", sanon. "Onpas. Se sai tosi kivan vaikutelman musta", hän kiukuttelee. "Hei. Mä voin sanoa, että sen näkemys susta ei muuttunu ton yhen voihkasun perusteella. Se oikeesti tykkää susta", sanon. "Mistä sä tiiät, vaikka se oikeesti vihais mua, mutta ei viitsi heittää mua pihalle, koska oon sun poikaystävä", hän vänkää. "Enköhän mä 28 vuoden kokemuksella tiiä. Sitä paitsi äiti on oikeesti heittäny yhen mun säädön pihalle", sanon. Otan Aleksin käden omaani ja näprään hänen sormia. Hän näyttää leppyvän pikkuhiljaa. "Mä rakastan sua", sanon hiljaa. Hän leppyy viimeistään nyt täysin ja alkaa hymyillä. "Mäki rakastan sua", hän kuiskaa. Hymyilen ja suutelen häntä lempeästi huulille.

~~~
Sanoja 1007
Meni vähä myöhää, mut saitte kuiteski tänää.
Ja siis Joelilla on oikees elämäs veli. Kai? Mut täs tarinas hän on ainoa lapsi.
Aleksista en tiedä onko hänellä oikeasti sisaruksia, mutta tässä tarinassa hänellä on pikkusisko.
Ja KIITOS ihan helvetisti 20K