24.

2.2K 63 22
                                    

~Joel~
Katson nukkuvaa Aleksia. Kännykäni soi. Otan sen äkkiä ja vastaan siihen. Katsahdan Aleksiin. Hän ei herännyt. "Joel", sanon. "Löysiks sä Aleksin?" Nikon ääni kuuluu kännykästä. "Joo. Se oli sen kämpällä", kerron. "Mikä sillä oli? Miks se ei oo ilmottanu mitää itestään?" Niko kyselee. Huokaisen. "Mä en tiedä. Mä lupaan ottaa siitä selvää heti, kun se herää", sanon. "Okei, no eipä mulla varmaa muuta. Moikka", Niko sanoo. Sanon hänelle heipat ja suljen kännykäni. Katson viereeni ja huomaan, että Aleksi oli herännyt puheeseen. "Huomenta", kuiskaan ja silitän hänen mustia hiuksia. Hän ei vastaa mitään. Hän näyttää niin surulliselta ja heikolta. Mustat hiukset, vain korostavat hänen kasvojen kalpeutta. "Sun pitää syödä jotain", sanon. Aleksi pudistaa päätään. "Mutta sun on pakko. Sä et oo syöny kahteen päivään. Sun keho tarvii energiaa", sanon. "Ei oo nälkä", Aleksi vastaa hiljaa. "Mitä jos mä, vaikka tekisin sulle jotain ja sä koittaisit syödä?" ehdotan. Aleksi epäröi. "Mun mieliks", koitan suostutella häntä. Hän katsoo minua ja nyökkää pienesti. Nousen ja otan hänet syliini. Vien hänet keittiöön ja istutan hänet tuolille. Hän kuitenkin ponnahtaa ylös tuskainen ilme kasvoillaan. "Mikä tuli?" kysyn. "Mä en voi istua. Se sattuu", Aleksi kertoo hiljaa. "Haluuks sä särkylääkettä?" kysyn. Hän nyökkää. Etsin kaapista särkylääkettä. Löydän särkylääke paketin, joten seuraavaksi otan kaapista lasin. Täytän lasin vedellä ja annan sen Aleksille särkylääkkeen kera. Hän nielaisee särkylääkkeen veden avulla ja juo vesi lasin sitten tyhjäksi. "Pystyisiks sä istumaan sohvalla?" kysyn. Hän kohauttaa harteitaan ja kävelee hitaasti ja vaivalloisesti olohuoneeseen. Hän istuu sohvalle varovasti. Alan tekemään hänelle leipiä. Teen hänelle myös teetä. Laitan kaksi leipää lautaselle ja otan teen toiseen käteeni. Kävelen olohuoneeseen ja lasken leivät ja teen sohvapöydälle. Aleksi katsoo käsiään. Siirrän varovasti hiukset pois hänen kasvoiltaan. "Onks mun ihan pakko syödä?" hän kysyy hiljaa. "Ota ees muutama haukku, jooko", pyydän. Hän nyökkää ja ottaa leivän käteensä. Hän ottaa siitä varovasti haukun ja pureskelee sitä hitaasti. Hän syö vielä muutaman pienen palan ja laskee sitten leivän takaisin lautaselle. "Se meni oikein hyvin. Sitten tee", sanon ja ojennan hänelle teen. Hän juo sitä varovasti. Hän juo puolet kupista ja laskee senkin sitten takaisin sohvapöydälle. "Ootko sä varma, että et halua syödä enempää", kysyn. Hän nyökkää, joten syön leivät ja juon teen loppuun. Vien astiat tiskiin ja palaan istumaan Aleksin viereen. Nyt minun pitäisi kysyä, mitä on tapahtunut. "Aleksi. Voisitko sä kertoa mulle, mitä on tapahtunut?" kysyn varovasti. Katson Aleksin jähmettyneitä kasvoja. En ota selvää tunteista, mitä hänen silmissä liikkuu. "Mä-mä... Se-se-se", hän takeltelee. Yhtäkkiä hän nousee ja juoksee vessaan.

~Aleksi~
Nousen ja juoksen vessaan, vaikka se sattuu aivan helvetisti. Nostan vessanpöntön kannen ja oksennan. Valun polvilleen vessanpöntön eteen ja halaan sitä. Pian tunnen hellän silityksen selälläni. Samaan aikaan se rauhoittaa minua,mutta saa minut aivan sekaisin. Haluaisin, vain työntää sen pois ja kieltää koskemasta, mutta tiedän kosketuksen kuuluvan Joelille, joten se rauhoittaa. Oksennan uudestaan. Kun olen valmis, Joel antaa minulle paperia ja vesilasin. Pyyhin suupieleni ja juon lasin tyhjäksi. "Se... Mä olin Saran kanssa siellä baarissa. Mä kävin hakemassa juotavaa ja huomasin, että joku mies tuijotti mua. Mä en miettiny sitä enään. Kuitenkin, kun mä tulin kotiin niin ovikello soi. Mä olin tyhmä ja avasin sen. Siellä oli se sama mies baarista", kerron. Joel katsoo minua ja kuuntelee hiljaa. "Sit-sit se tuli sisään ja-ja työns mut makuuhuoneeseen... Se riisu mut ja-ja vaik-vaikka mä pyysin lopettamaan se ei lopettanut", kerron ja purskahdan itkuun. Joel vetää minut hänen syliin ja silittää hiuksiani. "Se mies raiskas mut", kuiskaan itkun seasta. Joel tiukentaa otettaan. Puristan hänen paitaa käsissäni kouristuksenomaisesti. Itken kauan ja kun vihdoin lopetan, Joelin paita on ihan märkä kyynelistäni. "Ootko sä vihanen?" kysyn hiljaa. "En tietenkään. Tai siis olen mä vihanen, mutta en sulle vaan sille saatanan miehelle", Joel sanoo. Nyökkään. "Muistatko sä, minkä näkönen se oli?" Joel kysyy. "Mä olin kännissä siellä baarissa ja mun kämppä oli pimee. Emmä muista kunnolla, minkä näkönen se oli", kerron surkeana. "Okei. Ei se haittaa", Joel sanoo. Joel nojaa vessan laatta seinää vasten ja minä nojaan hänen rintakehään. Istumme siinä kauan. Olemme, vain hiljaa.

~~~
Sanoja 668

JoleksiWhere stories live. Discover now