54.

1.7K 73 25
                                    

~Joel~
“Lähetääks pikkuhiljaa?” Aleksi kysyy makuuhuoneen ovelta. Olemme menossa hänen vanhemmille. “Joo. Heti kun mä löydän mun puhelimen”, sanon ja viskon petivaatteet pois sängystä. Aleksi kävelee peremmälle huoneeseen. “Tässä tää on”, hän sanoo ja ottaa puhelimeni yöpöydältä. Katson häntä nolona. “Jännittääkö sua kenties tavata mun perhe?” hän kysyy. Nyökkään. Mitä sitä kieltämäänkään. Minua jännittää aivan helvetisti, vaikka olenkin heidät ennenkin tavannut. Aleksi nostaa kättään ja silittää hiuksiani. “Hyvin se menee. Meiän pitäis vaan lähtee, että päästään perille ja sä näät, että jännitit turhaan”, hän sanoo hieman hymyillen. Katson hänen sinisiä silmiä. Ne rauhoittavat minua. Nyökkään. Hän antaa puhelimeni minulle. Pistän sen housujeni taskuun. “Mennää”, sanon. Hän nyökkää hymyillen. Poistumme makuuhuoneesta ja menemme eteiseen. “Onhan kaikki valot pois?” kysyn. Eihän ne alunperinkään ole päällä ollut, koska on kesä ja luonnon valo valaisee. “On on. Ainut asia, mikä pitää tehä on se, että saadaan sut pihalle ja autoon”, hän sanoo. “Sori. Mua stressaa ja se purkautuu kaikkeen maholliseen”, sanon. “Ei se mitään. Eikä se mua haittaa. Kyllä mä ymmärrän sua. Olin mäkin aikamoisessa paniikissa, kun sä esittelit mut sun vanhemmille”, hän sanoo. Naurahdan. Muistan hänen paniikinomaisen ilmeen, kun herätin hänet ja sanoin, että olemme perillä. Hän hymyilee minulle. Otamme kassimme ja poistumme asunnosta. Viipyisimme Aleksin vanhemmilla pari päivää, mikäli kaikki menee hyvin. Kävelemme portaat alas ja ulko-ovelta autolle. Aleksi ajaisi. Heitämme kassimme takapenkille. Aleksi istuu kuskin- ja minä pelkääjän paikalle. Hän käynnistää auton ja lähtee ajamaan. Tärisytän jalkaani hermostuksissani. Aleksi huomaa sen. Hän laskee oikean kätensä reidelleni ja silittää sitä hieman. Rauhoitun hieman, kun tunnen hänen rauhallisen liikkeen reidelläni. 

~Aleksi~
“Vartti niin ollaan perillä”, ilmoitan Joelille. Näen sivusilmällä, kun hän nyökkää. “Jännittääkö?” kysyn. Tyhmä kysymys. Hänestä on paistanut koko aamun ja päivän jännitys. “Joo. Mitä jos mä teen jotain noloa tai tyhmää?” hän miettii ääneen. “Kaikki menee hyvin. Ja mun sisko on kyllä nolaamiset jo hoitanu”, naurahdan. Siskoni on oikea tapaturma-altis ihminen. Hänellä on myös huono tuuri. Jos hän ei onnistu itseään nolaamaan, jonkun toisen hän onnistuu. Joel ei voisi nolata itseään pahemmin, mitä Aurora on joskus nolannut. Vartti kuluu nopeasti ja pian olemmekin jo oikean talon pihalla. Pysäytän auton ja sammutan sen. Käännän katseeni Joeliin. Hän tuijottaa taloa silmiään räpäyttämättä. Otan hänen kädestä kiinni ja puristan sitä hellästi. “Tän jälkeen voidaan julkistaa meiän suhde ja mä saan kertoo kaikille, miten ihanan miehen kanssa mä oon kihloissa”, sanon hymyillen. Hän kääntää katseensa minuun ja hymyilee hieman. Painan nopean suukon hänen huulille. Päästän hänen kädestä irti ja nousen autosta. Hänkin nousee. Otan meidän molempien kassit takapenkiltä. Lähden ulko-ovea kohti. Joel seuraa perässäni. Pian seisomme oven takana. Avaan oven ja astun  eteiseen. “Hei! Me tultiin!” huudan. Joel astuu myös eteiseen ja vetää oven perässään kiinni. Äitini ja siskoni ilmaantuvat salamana eteiseen. Äitini halaa minua ja katsoo sitten Joelia hymyillen. “Vai Joelin kanssa sinä seurustelet”, hän sanoo. Nyökkään. “Joel tässä on mun äiti-Sari ja mun sisko-Aurora. Kyllähän sä ne oot ennenkin nähnyt”, sanon. Hän nyökkää hieman hymyillen. “Moi”, Aurora sanoo iloisesti. “Missä isä on?” kysyn. “Hän lähti juuri kauppaan. Juodaan me sillä välin kahvit”, äitini sanoo. Nyökkään. Hän ja Aurora katoavat eteisestä. “Käydään viemässä meiän kassit mun huoneeseen”, sanon. Potkin kengät pois jaloistani ja lähden huonettani kohti. Avaan huoneen oven. “Aurora pölli mun leveän sängyn, kun muutin että me joudutaan nukkua vähän kapeammassa”, sanon. “Mehän nyt muutenkin nukutaan yleensä päällekkäin”, Joel sanoo. Hän kuulostaa jo hieman rennommalta. Hymyilen. Totta. Joko minä makaan hänen päällä tai hän minun. Vaikka onkin kesä ja on kuuma hakeudumme silti toistemme lähelle. Hänen lähellä nyt, vain on mukava olla. 

~~~
Sanoja 584
Oon pihal. Tääl on vitun kylmä ja mun sormet on jäässä

JoleksiWhere stories live. Discover now