Joleksi

60.

~Joel~
Aleksi istuu pelkääjän paikalle. Hän tuli juuri rikosilmoitusta tekemästä. Lasken käteni hänen reidelle. Hän tuijottaa kättäni. “Meniks se hyvin?” kysyn. “Sain kerrottuu kaiken”, hän sanoo hiljaa. Nostan käteni hänen reideltä hänen hiuksiin. Silitän niitä. “Voiaaks lähtee jo kotiin?” hän kysyy. Nyökkään ja lasken käteni pois hänen hiuksista. Käynnistän auton ja lähden ajamaan. 

 _ _ _

Katson Aleksia, kun hän potkii kengät pois jaloistaan ja astelee sitten peremmälle asuntoon. Hänestä näkee kauas, että kaikki ei ole hyvin. Menen hänen perässä ja näen hänet sohvalla makaamassa kyljellään. Hän puristaa tyynyä rintakehäänsä vasten ja katsoo eteensä. Huomaan hänen silmissä kyyneleitä. Pian ne alkavat valua pitkin hänen kasvoja. “Anteeks”, hän kuiskaa. Katson häntä hämmentyneenä. “Mistä?” kysyn. “Siitä että mä oon heikko ja sä joudut huolehtimaan musta”, hän sanoo. Hän ei käännä katsettaan minuun. “Heii. Sä et oo heikko”, sanon ja istun sohvan laidalle. “Oonhan”, hän sanoo. Lasken käteni hänen jalalle ja silitän sitä hennosti. “Et sä Aleksi oo heikko ja susta ei oo mulle vaivaa. Päinvastoin. Sä Aleksi tuot mun päiviin paljo iloa ja mä en vois kuvitellakaan eläväni ilman sua”, sanon. Hän kääntää katseensa minuun ja nousee istumaan. Nostan käteni hänen poskille ja pyyhin hänen kyyneliä pois. Hän painaa päänsä rintakehälleni ja kuiskaa: “Kiitos.” Silitän hymyillen hänen hiuksia. “Meniks se oikeesti hyvin. Tai siis. Miten sä voit?” kysyn. “Mä pidättelin koko ajan kyyneliä. Onnistuinkin siinä. Mä jouduin selittää kaiken yksityiskohtasesti. Mun piti koittaa muistella kaikki siitä illasta ja miehestä”, hän kertoo. Kiedon käteni hänen ympärille ja halaan häntä tiukasti. “Mutta ne löyski sen kyllä sieltä jostai kannasta. En mä tiiä, mikä se on, mutta ne löys sen. Sillä oli entistä rikostaustaa ilmeisesti. Ne aiko käyä ettii sen”, hän kertoo. Huokaisen helpotuksesta. Mies jäisi kiinni eikä Aleksin tarvisi enää pelätä. Aleksi nostaa päänsä pois rintakehältäni ja katsoo minua. Hänen silmät ovat kirkkaat. Miten jollain voi olla noin siniset silmät? “Sä tuijotat”, Aleksi sanoo havahduttaen minut tähän maailmaan. “Sori”, sanon pienesti hymyillen. 

~Aleksi~
“Miks sä tuijotit?” kysyn. Haluaako hän sitä nyt? “Tuijotin sua, kun uppouduin kattoon sun silmiä. Ne on niin kirkkaat ja siniset”, hän kertoo. Nyökkään. Painan huuleni hänen omille ja nousen istumaan hänen syliin hajareisin. Hän haluaa tätä kuitenkin. Hän vastaa suudelmaan. Ujutan kieleni hänen suuhun ja nostan hänen paitaa. Hän ottaa kuitenkin käsistäni kiinni ja erkaantuu suudelmasta. Katson häntä kysyvänä. Hän taas katsoo minua kysyvänä. “Sä haluut tätä?” sanon. Ääneeni hiipii kysyvä sävy. Hän pudistaa päätään. “Ai”, sanon ja nousen pois hänen sylistä. “Tai siis Aleksi tottakai mä sua haluun, mutta musta tuntuu ettei se tee sulle kovin hyvää. Sä kuitenki kävit just tekemässä sen rikosilmotuksen ja sä jouduit muistelee sitä raiskausta. Mä en haluu, että meiän kahen välisestä seksistä tulee sulle huonoja kokemuksia ja muistoja”, hän selittää. Nyökkään. Hän on ihanan ajattelevainen, vaikka minä teen hänen elämästä toisinaan hankalaa. “Mä rakastan sua”, sanon ja katson häntä. “Ja mä sua”, hän sanoo. Pieni hymy hiipii kasvoilleni. Hän vetää minut takaisin syliinsä ja pusuttelee naamaani. Kikatan. Hän pörröttää hiuksiani ja kaatuu sohvalle makaamaan niin, että minä makaan hänen päällä. Kello on yksi päivällä. “Otetaaks päikkärit?” hän kysyy. “Väsyttääks sua?” kysyn. “Joo. Mä nukahin vasta kolmelta ja nukuin muutenki huonosti”, hän kertoo. Katson häntä anteeksi pyytävästi. Onkohan hän stressanut minua eikä ole sen takia nukkunut? Helvetti minun kanssa. Ei voi muuta sanoa. “Nukutaan vaan”, sanon ja painan pääni hänen rintakehälle. Hän silittää hiuksiani. Suljen silmäni ja annan itseni vaipua uneen. 

~~~
Sanoja 554
Mä koitan kirjottaa teille jikoa huomenna mut saa nähä, koska mul on huomenna yks harrastus joka kestää 2,5h ja sit hevoset ja koulu siihe päälle :)