♡︎Yoonmin♡︎
Yoongin sänky oli kapea, että suosin makoilla mieluummin hänen päällään kuin vierellään. Vanhempaakaan tuo ei tuntunut haittaavan, sillä hymyillen hän vain silitteli selkääni.
Olin tullut Yoongin vanhempien luokse yökylään, mikä tuntui mukavan rentouttavalta paeta kaupungin melua syrjäiselle maaseudulle. Olimme katselleet yhdessä järven taakse laskevaa aurinkoa ja sen niin lumoavaa tapaa värjätä tyyni vesi punaisen sävyihin. Onnellisena olin painanut huuleni hänen omilleen ja vannonut rakastavani häntä läpi elämäni, johon olin saanut vastaavanlaisen lupauksen. Kaikki oli niin täydellistä.
"Jimin", Yoongin hiljainen ääni halkoi huoneeseen laskeutunutta hiljaisuutta.
"Hmmm", mutisin kuulemisen merkiksi ja kohotin pääni hänen rinnaltaan. Vaikka huone olikin hämärä, kykenin silti selvästi näkemään hänen rakastavan hymynsä. Hymyn, joka oli vielä nykyäänkin heittää jalat altani.
"Mä rakastan sua", vuotta vanhempi kuiskasi katse silmiini tarkennettuna. Yoongi ei kuitenkaan antanut minulle vastausaikaa, vaan juuri suuta avatessani tunsin pehmeät huulet omillani. Vaikka jaoimme päivittäin paljon suudelmia, en silti ollut lähelläkään kyllästyä siihen lämmön tunteeseen, jonka tuon hellä kosketus sai sisälläni virtaamaan.
"Mäkin sua", mutisin pitkittyneiden suudelmien välistä tummahiuksisen huulia vasten.
En ollut varma, miten olisin kuvaillut sitä tunnetta, mutta entistä syvemmiksi muuttuvat suudelmat ja tuon yksittäiset, nopeat hipaisut kehollani saivat aivan vieraan tunteen puhkeamaan sisälläni. Se halusi yhä enemmän näitä kuumia suudelmia, mutta samalla myös jotain muuta, mutten ollut aivan varma mitä.
Varovasti irtauduin suudelmastamme, sillä satunnaiset pienet hengenvedot rakkaudenosoitustemme välillä eivät olleet riittäviä keuhkoilleni. Katsoin yhä allani makaavaa Yoongia, jonka hieman kiihtynyt hengitys ja turvonneet huulet tuntuivat vain entistä enemmän lisäävän sitä outoa tunnetta vatsani pohjalla. En vieläkään tiennyt mikä se oli, mutta päätin sivuuttaa sen ja jättää arvailut myöhempään, sillä halusin keskittyä vain tähän taianomaiseen hetkeen rakkaani kanssa.
Yllätyin vanhemman yhtäkkisestä liikkeestä, kun tuo pyöräytti meidän ympäri. Kuin silmän räpäyksessä olin nyt vuorostani itse painettuna hellästi lakanoita vasten, komea Yoongi suoraa kasvojeni yläpuolella. En kyennyt muuta kuin nielaisemaan hiljaa, sillä ylläni komeileva näky Yoongista ja tuon tummasta katseesta itsessäni oli jotain niin henkeä salpaavaa, että sydämeni oli saada jo nopeussakot.
Hento puna kohosi koristelemaan teräviä poskipäitäni, tuon syvän tumman katseen yhä tapittaessa kasvojani. Lopulta ikäväni tuon huulten kosketusta omillani voitti ja sai kehoni toimimaan kuin itsestään. Laihat käteni kurkottivat vanhemman niskan taakse ja veti tuon takaisin palavaan suudelmaan. Vanhempi ei pistänyt vastaan, vaan päinvastoin vastasi suudelmaani jopa aiempaakin syvemmin ja ehkä jopa myös hieman... Himokkaasti?
Säikähdin Yoongin huulten välistä yhtäkkiä pujahtavaa kieltä, mutta nopeasti annoin tuon tutkia sillä suutani. Se tuntui hieman oudolta, mutta uskoin sen vain johtuvan ensimmäisestä suudelmastani, johon sotkeutui kieltä mukaan. Itse en osannut tehdä hänelle samoin, mutta onneksi se ei vaikuttanut haittaavan häntä, sillä hän tiesi, etten ollut suudellut ennen suhdettamme ketään muuta.
Haukoin jälleen hengästyneenä henkeäni, Yoongin irtautuessa vihdoin turvonneilta huuliltani. Mutta sen sijaan että hänkin olisi hengähtänyt välissä, tunsin yhtäkkiä helliä suudelmia kaulallani. Kylmät väreet juoksivat kilpaa kehoani pitkin, kun tuon kevyet suudelmat hyppelehtivät kaulani herkällä iholla.
Inahdin yllättyneenä, kun Yoongi ylöättäen suudelman sijaan purikin haalean jäljen lähelle solisluutani. Tunsin punan värittävän nopeasti koko kasvojeni pinta-alan, eikä nolouttani vähentänyt Yoongin huvittunut virnistys, jonka tuo nopeasti jakoi muutaman sekunnin katsekontaktissa.
Tässä kohtaa aavistin, mihin tilanne oli kovaa vauhtia etenemässä. Olisin valehdellut jos olisin väittänyt, ettei seuraavat tapahtumat jännittäneet minua. Oikeastaan jopa puhdas pelko heitteli varjojaan mieleeni, sillä en ollut ikinä tätä ennen edennyt edes suukosta suudelmaan.
Mutta toisaalta minua kiinnosti koittaa, miltä se kaikki tuntuisi. Vaikka olin yhä 15-vuotias, tuntui kuin olisin koko ikäluokkani ainoa, joka ei ollut tehnyt vielä mitään kumppaninsa kanssa. En halunnut olla erilainen, halusin kuulua joukkoon ja tietää mistä siinä eräässä ryhmässä aina keskustellaan. Halusin tietää, miltä sen niin euforiaaliseksi kuvattu tunne tuntui, en vain lukea tai kuulla siitä.
En edes tiennyt kauanko aikaa ehti vieriä, sillä tämä hetki tuntui, kuin muu aika olisi edennyt mutta me olisimme jääneet ajan äärettömyyteen. Kaulallani komeili jo varmaan tusina merkkejä, jotka kertoivat kuuluvani Yoongille. Ajatus sai hennon hymyn kohoamaan huulilleni. Olin Yoongin, kuuluin hänelle, vain hänelle.
Kokeilevasti myös itse olin kavunnut takaisin hänen päälleen ja päätynyt jättämään jälkiä tuon kaulalle, sillä halusin tuottaa Yoongille mielihyvää. Halusin että hänellä on varmasti hyvä olo kanssani, eikä hän kokisi, ettei minusta ole hänelle mitään mielihyvää.
Tuon jälkeen jatkoimme yhä niitä palavia ja kiihkeitä suudelmia, jotka kuitenkin alkoivat väsyttämään minua ajan kuluessa. Vaikka se yhä selittämätön outo tunne ei ollut kadonnut sisältäni, jotenkin kiinnostukseni ja jaksamiseni jatkaa tätä kaikkea alkoi kadota.
Väsyneenä valuin Yoongin yltä hänen vierelleen, toinen käsi ja jalka kuitenkin hänen ylitseen kiedottuna. Painoin pääni hänen olkapäätään vasten ja nautin lempeästä läheisyydestä vanhempaan. Yoongi pysyi hiljaa, mikä hieman pelotti minua. Oliko hän vihainen, että en jaksanutkaan enempää? Suuttuikohan hän?
Purin huultani ja yritin miettiä. Miksi olin näin itsekäs, enkä miettinyt Yoongia? Hän varmasti olisi halunnut edetä loppuun asti, mutta katkaisin itse laiskana koko tekemisemme, sillä mietin pelkästään itseäni. Sitä paitsi miksi edes lopetin koko homman, jos se selittämätön tunne vatsani pohjalla ei ollut vieläkään kadonnut.
"Yoongi?", kokeilin varovasti kepillä jäätä ja mursin välillemme kohonneen hiljaisuuden muurin. Vanhempi hymähti hiljaa, jaksamatta kääntää päätään katsomaan puoleeni.
Purin huultani. Olisi pitänyt arvata, että petin hänen odotuksensa yhteisestä hetkestämme. Olin antanut hänelle itsestäni kuvan, että olen mukana ja haluan tätä, mutta silti päädyin vain hänen vierelleen makoilemaan toimeettomana. Jokin sisälläni yhä halusi häntä, mutta samalla se sama jännitys velloi yhä suurina aaltoja mieleni ulapalla. Jos tekisin sen Yoongin vuoksi.
"M-mikä tää outo tunne on?", Mutisin varovasti, sillä en yksinkertaisesti enää jaksanut miettiä mistä kutitteleva tunne vatsani pohjalla tuli. Tunsin itseni tyhmäksi kysyessäni tällaista, mutta Yoongin kanssa tunsin itseni jotenkin turvalliseksi puhua mistä vain. Tämä ei osoittautunut poikkeukseksi.
"Riippuu millanen tunne se on", Yoongi hymähti yksitoikkoisesti, mutta kääntyi tällä kertaa puoleeni. Katsoin häntä ujosti silmiin, saaden vastaukseksi hieman ristiriitaisen katseen. Olin tuntenut Yoongin pitkään, joten kykenin lukemaan tuon silmien joka sävyä. Ristiriitsisesti lempeyden pilke mutta myös pettymyksen tyhjyys hohtivat tuon silmistä, mistä en voinut muuta kuin potea syyllisyyttä.
"Tyhmä olo kysyä jotain tämmöstä....", Mutisin hiljaa, mutta nopeasti rauhoitteleva käsi eksyi silittelemään sotkuisia hiuksiani.
"Ei se selviä jos ei kysy, ei kukaan voi tietää kaikkea ilman että joku muu auttaa", Yoongi kannusti ja loihti pienen hymyn vilahtamaan huulilleen. Ele sai omatkin huuleni pieneen hymyyn. Yoongi osasi aina kannustaa ja rohkaista minua.
"Se vaan... En mä osaa kuvailla sitä, mut se on outo ja ihan uus..." Mutisin hiljaa laskien samalla katseeni tuon silmistä.
Hätkähdin hellää kosketusta, kun vanhemman käsi laskeutui yhtäkkiä alavatsalleni. Hän ei ollut koskaan koskenut minua sille alueelle, kukaan ei ollut. Yritin pitää ehkä jopa hieman hätääntyneen itseni kurissa, sillä tiesin Yoongin lopettavan jos vaikutan pelokkaalta. Aistin ilmassa uuden yrityksen, enkä tällä kertaa halunnut viedä mielihyvää Yoongilta. Toisaalta halusinhan yhä kokea tuon niin puhutun tunteen ja jakaa ensimmäisen kerran Yoongin kanssa, mutta samaan aikaan jokin sisälläni yritti estellä minua.
En ehtinyt estää hiljaista voihkaisua, kun Yoongin käsi hitaasti valui housujeni etumukselle. Tuoko se tunne oli kokoajan ollut? Voi luoja, eikai Yoongi ollut huomannut sitä tätä ennen?
Tunsin uuden punan kohoavan kasvoilleni ja saatoin vain kuvitella, miten näytin varmasti aivan tomaatilta. Olisin halunnut vaojta maan alle, kun Yoongi kääntyi katsomaan minua. Huvittunut virne tuon huulilla sai oloni entistäkin nolommaksi. Hän osasi kuitenkin lukea sen verran tilannetta ja huomasi nolostumiseni, joten hän veti kätensä hitaasti pois keholtani.
"Älä nyt noin noloks mee, se on ihan normaalia". Vaikka Yoongin sanat tulivatkin naurahtavaan nuottiin, huomasin silti niiden takaa paistavan lempeyden ja lohdutuksen. Hän ei nauranutkaan minulle, vaikka olin ehtinyt jo niin pelätä.
Hellästi tuo tarttui käteeni ja hämilläni annoin tuon viedä sen hänen housuilleen. Purin huultani tuntiessani selvän kohouman tuon farkkujen etuosassa. Vedin kuitenkin nopeasti käteni pois, sillä tunsin loukkaavani hänen yksityisalueitaan. En osannut olla näissä tilanteissa, ei minulla ollut aiempaa kokemusta.
Tiesin myös vallan hyvin mitä tämä meinasi. Ei ollut mitään järkeä peruuttaa, sillä meistä molempien kehot olivat jo ehtineet reakoida aiempaan tilanteeseen. Tästä muodostui jälleen uusi perustelu mieleni perällä, miksi minun täytyi tehdä tämä. Ei olisi reilua jättää Yoongia tuossa tilanteessa yksin ilman kosketusta.
Samoin minunkin oli turha miettiä halusinko tätä vai en, sillä tilanne oli ilmeisesti päivän selvä, että omakin kehoni halusi tätä. Miksi edes mietin jotain muuta, tottakai olin oikeasti halunnut tätä ja vain keksinyt mietteissäni tekosyitä, miksi en muka haluaisi. Kehoni kertoi totuuden ja mieleni oli vain yksi yliajatteleva ja ristiriitainen sotku. Tämä oli mahdollisuuteni kokeilla miltä se niin puhuttu seksi tuntui, enkä saisi hukata sitä.
En ollut aivan varma mitä tehdä, tiesin vain sen, että halusin Yoongille mahdollisimman hyvän olon. Siispä päätin ensin seurata mitä hän tekee minulle ja sen jälkeen hyödyntää sitä häneen. En ollut ikinä tehnyt edes itselleni mitään, joten minua hieman kuumotti koskea Yoongia. Mitä jos en siltikään osaa? Mitä jos hän ei tunne mitään mielihyvää tekemisistäni?
"V-voisitko sä...", Mutisin hiljaa. En osannut asettaa asiaani konkreettisiin sanoihin, mutta toivoin Yoongin ymmärtävän mitä puheellani hain.
"Hmm?", Yoongi kohotti kulmiaan, sillä hän halusi näemmä olla varma, että ymmärtäisi oikein. Taaai sitten hön vain halusi kiusata minua, sekin oli mahdollista.
"J-jooko.. älä kiusaa....", Mutisin lähes ääneti hänen olkapäätään vasten. Tuntui nololta pyytää häntä koskemaan minua, se tuntui epäluonnolliselta.
"Haluutko että mä kosken sua sinne uudestaan?"
En saanut suutani enää avattua ja järkevää puhetta muodostettua, joten päädyin vain nyökkäämään ääneti tuon olkapäätään vasten.
Tunsin sydämeni hakkaavan tietään ulos rinnastani, kun jännittyneenä odotin tulevaa. Kun aamulla pakkasin taavroitani yökylää varten, en todellakaan ollut uskonut, että tekisimme jotain tällaista. Samaan aikaan tunsin itseni vihdoin kypsäksi ja normaaliksi nuoreksi, mutta samaan aikaan tunsin tämän kaiken niin vääräksi ja inhottavaksi. Mutta minä oikeasti halusin tätä, eikö niin? Kaikkihan varmasti miettivät näitä samoja asioita ensimmäisellä kerrallaan ja ovat ihan kunnossa sen jälkeen. Sitäpaitsi pystyin luottamaan Yoongiin, joten eihän minulla ollut edes mitään syytä pelätä tätä.
Yoongin kosketus housuillani tuntui oudolta ja vieraalta, mutta samaan aikaan siinä oli joitain hyvän pilkahduksia. Se tuntui ihan hyvältä, vaikka koksetuksen muoto olikin minulle aivan vieras. Katso nyt Jimin, kaikki on hyvin.
Yritin parhaani mukaan pysytellä hiljaa, mutta hiljaiset henkäykset livistivät välillä väkisin huulteni välistä. Osittain mieltäni hämmensi se, etten todellakaan kuulostanut samalta kuin elokuvissa tai kirjoissa annettiin ymmärtää. Mitä jos Yoongi luulisi, ettei hän saa minulle mitään hyvää oloa aikaan? Tuon kosketus tuntui oudolta ja uudelta, mutta jokin siinä silti tuntui kaukaisesti hyvältä. Mikä minussa siis oli vikana?
Hitaasti Yoongi veti kätensä pois ja käänsi katseensa takaisin minuun. Raotin varovasti silmiäni ja kohtasin Yoongin omat katselemassa kasvojani. Jokin uudenlainen sävy oli ilmestynyt tuon tummiin silmiin. Se oli jollain tapaa tyyni mutta odottava. Odottava, mitä hän odotti?
Ainiin
Purin huultani ja yritin äkkiä muistella mitä Yoongi teki minulle. Hetken kuluttua lähdin epävarmana kopioimaan hänen äskeisiä kädenliikkeitään omallani, kun olin tuonut tärisevän käteni hänen housuilleen. Oloni oli epävarma ja käteni liike tuntui hyvin tönköltä tuon housujen kohouman yllä.
Vaikka pyörittelin Yoongin liikkeiden mukaisesti sormiani hellästi hänen sisäreisillään ja muualla tuon herkän alueen lähettyvillä, Yoongi ei silti tuntunut reagoivan kosketukseeni juuri mitenkään. Epävarmuus puristi rintaani ja jopa epätoivoiset kyyneleet olivat vähällä kohota silmiini. Kaikki mitä olin tältä hetkeltä halunnut, olin vain ja ainoastaan saada Yoongi tuntemaan mielihyvää. Silti tuntui kuin olisin epäonnistunut niinkin yksinkertaisessa tehtävässä.
Pyhkäisin sormellani hitaasti tuon housujen teltan yli, mutten siitäkään huolimatta saanut aikaan muuta kuin hiljaisen ynähduksen Yoongin huulilta. Katsahdin varovasti Yoongiin ja tein kaikkeni etteivät kyyneleet silmissäni olisi pulpahtaneet ulos.
"T-tuntuuko tää miltään?", Kysyin varovasti ja yritin mahdollisimman hyvin pitää epätoivon poissa äänestäni. Halusin että Yoongi pitäisi tästä, mutten tuntunut saavan mitään hänessä aikaan.
"Njoo, sulla on vaan vähän outo tyyli", tuo mutisi ja roatti suljettuja silmiään. Purin huultani ja mietin miten reagoida. Minähän olin parhaani mukaan tehnyt hänen epävirallisen mallinsa mukaan, miten se saattoi muka olla niin väärin, ettei hän tuntenut mitään?
"A-anteeks", mutisin ja vedin käteni pois. Minun täytyi keksiä jotain muuta. En voinut olla näin epäreilu, että jättäisin itseni ainoaksi, joka sai tuntea jotain hyvää.
"Jos... Jos sä liikutat sitä ite mut mun kättä vasten?", Ehdotin varovasti. Yoongi vaikutti mietteliäältä, mutta nousi sitten päätään pudistellen istumaan. Hätäännyin tuon yhtäkkisestä eleestä. Eikai hän luovuttanut? Entä hän? Ei ole reilua että vain minulle on tehty jotain mutta hänelle ei.
"M-mitä sä teet?", Kysyin ja tartuin hellästi tuon olkapäähän. Pelkäsin hänen nousevan ja lähtevän pois.
"Meen suihkuun ja hoidan sen itte pois. Sä yritit mut se ei ollu tarpeeks", Yoongi mutisi ja tarttui paitansa helmaan. Hädissäni takerruin tuohon tiukemmin ja pudistelin nopeasti päätäni.
"M-me voidaan", mutisin äkkiä ehdotuksen, jota en olisi ikinä uskonut sanovani ääneen vielä moneen vuoteen.
Yoongi katsahti minuun hämillään olkansa yli. Purin huultani ja kokosin äkkiä itseni syvällä hengenvedolla.
"Ei oo reilua et sä joot ilman kosketusta.... J-joten me voidaan kyllä.... Edetä... Sinne asti..." Mutisin varovasti. Päätin unohtaa omat rajani, sillä ainoa asia mitä tällä hetkellä halusin oli saada Yoongi tyytyväiseksi. Samoin itseänikin yhä hoputteli ajatus siitä, että minun pitäisi kokeilla vaikkei se hyvältä kuulostanutkaan. Halusin olla kuten muut ja tämä olisi yksi askel lähemmäs sitä.
Niin siinä tosiaan kävi, että pian makasin jälleen Yoongin vierellä sydän hakaten. Kohotin varovasti lantiotani, jotta tuon olisi helpompi riisua housuni pois yltäni. En osannut ajatella mitään. Tuntui kuin aivoni olisivat menneet solmuun ja solmu pahentuvan kokoajan sitä mukaan, mitä lähemmäs etenimme lopullista hetkeä.
Suljin silmäni ja hautasin kasvoni tyynyyn, kun Yoongi vihdoin työntyi hitaasti sisälleni. Kyyneleet kirvelivät jälleen silmissäni ja tuskainen vaikerrus pakeni huuliltani. Mitä olin mennytkään tekemään.
Lopulta kuitenkin nyökkäsin Yoongille merkiksi, että tuo saisi liikkua. Sekunti sekuntilta oloni vain paheni ja tämä kaikki tuntui vain entistä enemmän väärältä. En halunnut tätä, minuun sattui, halusin kotiin.
Mutta halusin, että Yoongi tuntisi mielihyvää. Halusin että hän saa helpotusta ongelmaansa ja himoonsa. En halunnut vaikuttaa epäilyttävältä, vaan päästelin satunnaisia voihkaisuja, vaikkeivät ne olleetkaan aitoja. Olin päästäbyt tilanteen tähän asti, joten minulla ei ollut enää syytä perääntyä.
Siispä päädyin sulkemaan suuni ja pysymään hiljaa. Hiljaa koko loppu elämäni.