Kuka mä olen

22 kylmät kädet

"Meidän pitää puhua", Leo huokaisee mulle, kun se on saanut nukahtaneen Eeliksen turvallisesti mautonsa pelkääjän paikalle.

Mä kohautan olkapäitäni. "Eipä oo mitään mistä puhua."

"Mä en usko että sä oot juonu pelkästään alkoholia tänään."

"En niin, en oo ottanu mitään."

Leo vilkasee Veraa, joka nojaa kädet puuskassa Leon mautoa vasten. Sen huulet on painettu tiukasti yhteen ja jos katse vois tappaa ni mä olisin delannu jo.

"Miks sä et sitten meinannu pysyä pystyssä kunnolla?" Leo katsoo mua ehkä hitusen huolissaan. Vitut, en mä osaa ihmisiä lukea. En ees tiedä onko se huolissaan. Olis ihan kivaa jos olisi.

"Mua vaan vähän huimas", hymyilen nätisti. "Mulla oli huono olo."

Vera tuhahtaa mun toisella puolella. Se näkee mun läpi, mä tiedän että näkee. Se osaa aina kertoo kun mä valehtelen.

Tai no, ei nyt ihan aina.

"Otitko sä oikeesti jotain vahvoja?"

Mä käännyn takasin Leon puoleen. "En."

"Sun pupillit on edelleen ihan vitun isot–"

"Mä sanoin etten mä ottanut mitään", multa alkaa loppua pinna ja mä otan askeleita taaksepäin kauemmas Leosta.

Leo kattoo mua kulmat rypyssä. Vera näyttää siltä ettei sitä kiinnosta vittuakaan. Ei sitä varmaan kiinnostakaan.

"Kuulkaas, mä lähden nyt kotiin", mä aloitan ja viiton kohti Leon mautoa. "Sun varmaan kannatais viedä Eelis nukkumaan. Sil oli iha vitun rankka ilta."

Eeliksen nimen mainittaessa Vera kääntyy vilkasemaan Eelistä mauton ikkunan läpi. Mikä vittu sillä on tohon Eelikseen?

Mä en jää sen enempää odottelemaan niiltä vastauksia vaan kiedon kädet itteni ympärille – koska mulla on vitun kylmä enkä ottanu paksua takkia mukaan – ja alan marssia kohti kotia.

Mä kävelen pitkään taakseni kattomatta, kunnes kuulen jonkun jalanaskeleet ja huohotuksen mun takana.

"Mäkioja venaa!"

Mä pyörähdän kannoillani ympäri ja mun edessä seisoo kukapa muukaan kuin vittu itse Frans Kurvala.

"Mitä vittua sä taas haluat?" mä käännyn takaisin eteenpäin jatkaakseni matkaa kotia kohti.

"Mennään samaa matkaa", Frans hymyilee ja heittää kätensä mun hartioille.

"Me ei ees asuta samalla suunnalla."

"Mä oon herrasmies enkai mä anna neidon yksin kävellä pimeässä."

Mä vilkasen mun jalkojen edessa käveleviä vihreitä tonttuja. "En mä ees oo yksin."

Frans vilkuilee ympärilleen ja tiukentaa otettaan mun hartioiden ympärillä. "Mäkioja, ei täällä oo muutakun me kaks."

Mä osotan mun jalkojen juureen ja käännyn kattomaan Fransia silmiin. "Etkö sä nää noita?"

Frans kattoo mun kulahtaneita tennareita kulmat koholla. "Ei siinä oo mitään erityistä?"

"Vihreitä tonttuja. Eks sä nää niitä?"

"Vihreitä tont— Kami mitä vittua sä oot vetäny?"

Pidän suuni kiinni ja käännyn katsomaan menosuuntaa.

"Hold up— sähän tulit Lilon kanssa?" Frans pysähtyy kuin seinään ja tarttuu mua käsivarresta kiinni. "Kami älä vittu sano että sä otit samaa kamaa ku se?"

Mä en kato Fransia silmiin ja läpsäsen sen käden pois. Vittuuks se sille kuuluu mitä mä otan.

"Kyl mä sen ymmärrän jos sä oot joku pajapää mut—"

"Mä en oo ottanu mitään!" En anna Fransin puhuu loppuun. Mitä väliä sillä on mitä mä vedän ja mitä en? Mä katon kaikkialle muualle paitsi Fransin silmiin. "Ei vaikuta sun elämääs mitenkään."

Frans huokasee syvään ja laskee sen kylmät kädet mun poskille.

"Kilteillä ihmisillä on kylmät kädet."

Fransin kulmat käy rypyssä ennen ku sen kasvot rentoutuu ja se naurahtaa hämmentyneenä. "Mitä?"

"Kilteillä ihmisillä on kylmät kädet", mä nojaan päätäni vasten Fransin kämmeniä. "Ihmekkös ettei mun kädet oo kylmät."

"Mitä vittua", Frans nauraa ja sivelee mun poskia sen peukaloilla.

"Mä oon paha ihminen."

"Et sä oo paha ihminen."

Mun yli kulkee joku vitun ahdistusaalto yhtäkkiä, ja mä kiedon väsyneesti mun kädet Fransin laihan kehon ympäri. Frans puolestaan silittää mun takaraivoa ja laskee vapaan kätensä mun selälle. Mun pää hautautuu sen rintaa vasten.

Mua väsyttää ja ahdistaa ja tässä hetkessä mä vaan haluaisin jäädä tähän.

Mutta mun helpotuksen olo ei kestä kauaa.

Mä tunnen, kuinka joku riuhtasee Fransin pois päin musta. Se kompastuu omiin jalkoihinsa ja kaatuu taaksepäin selälleen.

Joku tarttuu Fransin takin kauluksesta kiinni ja iskee nyrkillä nyrkin perään sitä kasvoihin.

Mä tunnistaisin noi nyrkit vaikka unissani.

"Näpit irti! Mä näin mitä sä yritit tehä Kamillalle!" Otto karjuu iskujen välissä.

"Mitä vittua—" Frans yrittää tapella vastaan mutta Otto istuu sen vatsan päällä. "Kamilla— juokse!"

Tässä kohtaa mä herään mun transsista ja kiiruhdan työntämään Oton pois Fransin päältä. Fransin naama on vitun ikävännäkösesti ruhjeilla.

Autan Kurvalan äkkiä jaloilleen eikä mee ees puolta sekunttia ennen ku se hyökkää Oton päälle.

Vittu mä vihaan mun elämää.

Vasten mun tahtoo mun on pakko mennä väliin ennen ku tänne tulis ruumiita. Mä vedän Ottoa olkapäästä ja se kääntyy puoliks mua kohti. Sen silmissä ei oo mitään muuta kun vihaa.

Voi vittu.

Mä tajuan virheeni nopeammin ku salama, sillä Otto ei pidättele itteään yhtään vaan nostaa nyrkkinsä ilmaan ja iskee sen nätisti mun vasempaan ohimoon.

Ja mitään muuta mä en siitä sitten enää muistakaan.

home girl is back 😎✌🏼 alotin lukion, mites teillä? :))