Kuka mä olen

8 haluun vaan nukkua

"Saanko allekirjottaa?" Leo hymyilee lämpimästi ja vilkuilee vasenta rannettani ympäröivää kipsiä.

"Toki."

Tuo 17-vuotias miehen alku käyttäytyy kuin 5-vuotias karkkikaupassa, kun hän ottaa mustan tussin mautonsa uumenista ja kirjoittaa nätillä käsialalla 'Leo'.

"Vienkö mä sut kotiin?" poika kysyy ja heittää tussin olkansa yli.

Äiti. Mitäköhän se sanois? Tytär ilmestyy yhtäkkiä puskista hakattuna ja käsi kipsissä. "Ei tartte, jätä mut tohon bussipysäkille."

"Meetkö bussilla kotiin?"

"Ei mulla oo ees rahaa", vastaan naurahtaen. Mun pää tuntuu tulikuumalta enkä jaksais pitää sitä ees pystyssä.

"Jos mä vien sut kotiin kuitenki?" Leon ääni kuuluu vaimeana kaukaa.

"Ei tartte", saan sanotuksi sillä maailma alkaa heittää kuperkeikkaa mun silmissä, ja kaikki pimenee.

*

"Leo auta mua kantamaan", tuttuakin tutumpi ääni kuuluu viereltäni ja kaksi vahvaa kättä liukuu mun alle nostaen mut ylös.

"Tiedätkö sä kuka sille tekee tommosta?" Leon ääni kuuluu kysyvänä. "Se valitti unissaan jostain Otosta..."

"Otto?" Veran ääni puolihuutaa kysyvänä.

"Mistä te puhutte?" nostan päätäni ja yritän avata silmiäni.

Vera heittää Leolle avaimet, ja poika avaa oven vikkelästi. Vera kävelee reippaasti huoneeseensa ja laskee mut sängylleen, Leo tulee perässä ja laskee peiton mun päälle.

"Mitä te nyt tommosia herrasmiehiä ootte?" kysyn puolitajuissani.

"Pistä toi sun kainaloon", Vera ojentaa mulle kuumemittarin.

Missä on kainalo? En mä oikeen nyt jaksais miettiä tämmöstä, joten laitan sen mun suuhun.

"Ei vittu Kami", Vera naurahtaa ja siirtää sen pois mun suusta laittaen sen mun kainalon alle. Veran kylmä käsi laskeutuu mun otsalle. "Ai vittu sä olet kuuma."

"Leo on ihan vitusti kuumempi."

"Kuinka kauan sä oot pyöriny noi vaatteet päälläs?" Vera kysyy.

"Tosi kauan, kävin ojassakin", hihitän.

"Ei helvetti", Vera huokaisee ja kaivaa kaapistaan hupparin ja collegehousut. "Vaihda noi päälles."

"En jaksa", mä mutisen ja käännän kylkeä. Mun pää suorastaan palaa helvetissä.

Kuumemittari piippaa, ja Vera vetää sen pois mun kainalosta. "Ei vittu, 41 astetta."

"Eiks toi oo jo vaarallista?" Leon äänii tihkuu huolestuneisuutta.

"En minä vittu tiedä", Vera kuulostaa turhautuneelta. "Mutta ton täytyy saada päälleen kunnon vaatteet."

Vera silittää mun hiuksia: "Kami kultaseni, vaihdetaanko sun paita?" Se puhuu mulle ku jollekin viisvuotiaalle.

"Ei tartte."

Mut Vera ei ota tätä kuuleviin korviinsa. "Leo pidä tätä muijaa pystyssä ni mä vaihan sen paidan."

"Mitä vittua", mä mumisen, kun Leon kylmät kädet luikertelee mun selälle nostaen mut istumaan. "Mä vaan haluun nukkua."

"Mä tiedän kultsi, kohta sä saat nukkua", Vera sössöttää vetäen samalla mun paidan pois ja laittamalla oman hupparinsa tilalle.

"Kauhee ku sillä on paljon mustelmia..." Leo kuulostaa huolestuneelta, ja Vera hymähtää samalla sävyllä.

"Saanko mä nyt nukkua?" pidän mun silmiä kiinni ja Leo laskee mut takaisin makaamaan.

"Sun leggingsit on vieläkin iha kylmät ja kosteet, laitatko mun colleget jalkaas?"

"Mitä turhia, mä alan nyt nukkua", käännän kylkeä. Mä ihan vitun oikeesti haluun nyt vaan nukkua enkä leikkiä mitään muotinäytöstä.

Veran kädet hamuilee mun vyötärölle ja vetää mun leggingsit pois. Tämä tuo viime kesästä inhottavia muistikuvia.

"Otto lopeta!", kirkaisen ja vedän jalat rintaani.

"Kami, se on Vera tässä", Vera rauhoittelee mua ja samalla vetää collegehousut mun jalkoihin.

"Vera", mä avaan mun silmät ja katon pojan sinisiä silmiä. "Mua pelottaa."

"Ei tartte pelätä", Vera silittää mun hiuksia. "Mä oon tässä, ja Leo on myös."

"Kukaan ei voi satuttaa sua enää."

No siis... jaahas
en ees tiä mitä mä täällä teen
väsään vaan jotain tekstiä ja toivon että se on hyvä :)